Lasten kyky oppia kieliä nopeammin kuin aikuiset voi tehdä maahanmuuttajataustaisista lapsista tulkkeja tai vanhempiensa edustajia.

Alexander Aaltosen, 18, perhe on monikielinen: isä on suomenruotsalainen, äiti muutti Suomeen 80-luvulla Filippiineiltä. Hänen ensimmäinen kielensä on siis ruotsi, äiti puhuu hänelle filipinoa, ja hän vastaa äidille englanniksi. Sitten on vielä suomi, jota äiti ei juuri osaa. Niinpä Alexander on lapsesta saakka usein päätynyt toimimaan tulkkina.

”Esimerkiksi poliisiasemalla, kun meiltä oli varastettu jotakin ja teimme rikosilmoitusta, minä jouduin selvittämään, mitä oikein oli tapahtunut. Olin varmaankin kymmenen vuotta”, Alexander muistelee. ”Tai jos jonkin laskun maksaminen on unohtunut, minun täytyy hoitaa asia puhelimessa, koska usein toisessa päässä ei osata englantia kovin hyvin.” Useimmin hän kertoo päätyvänsä edustamaan äitiään ihan arkisissa asioissa.

”Tietysti se tuntuu vähän oudolta, joskus vaikealtakin, mutta sen kanssa on oppinut elämään”, Alexander pohtii rooliaan. ”Olen myös oppinut monia sellaisiakin asioita, joista lapset eivät yleensä tiedä mitään. Samalla tietysti kielitaitokin kehittyy, mutta välillä meinaa silti mennä kieli solmuun.”

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2004