Kepa myöntää tänä vuonna ensimmäisen kerran Kumppanuus-palkinnon hyvälle kehitysyhteistyöhankkeelle. ”Pyrimme etsimään kumppanuutta, kestävyyttä ja innovatiivisuutta”, sanoo Kepan hallitukseen kuuluva lähetystyöntekijä Seppo Kalliokoski, jonka idean pohjalta palkinto syntyi. Kymmenien hakijoiden joukosta karsittiin keväällä seitsemän ehdokasta, ja voittajasta päättää valtioneuvos Harri Holkeri Kepan syyskokouksessa marraskuussa.
Ehdolla on seitsemän erilaisen kansalaisjärjestön hankkeita, mutta kaikkien edustajat ovat hyvin yksimielisiä siitä, mikä tekee hankkeesta onnistuneen. Lähes kaikki ottavat esille tasavertaisuuden pohjoisen ja etelän järjestön välillä. ”Keskeisin juttu on vastavuoroisuus – että on tasa-arvoa”, Maailman sarjakuvien Leif Packalén tiivistää, ja samaa painottaa muun muassa Nakurun Lasten toiminnanjohtaja Kirsti Martonen.
Tasa-arvoisuus näkyy siinäkin, että vastuuta niin suunnittelusta kuin toteutuksesta on myös avunsaajamaan päässä. ”Hankkeen pitää olla mahdollisimman paljon yhdessä suunniteltu”, Oulun Diakonissalaitoksen säätiön Pentti Huhtinen toteaa. Suomen Kristillisen Lääkäriseuran lähetyssihteeri Taisto Valta muotoilee asian niin, että hankkeen tavoitteiden tulisi lähteä etelästä, jotta avunsaajapuoli tuntisi hankkeen omakseen. Suomen Caritaksen Sirpa Monteiro korostaa myös, että hankkeen hallinnan tulisi pysyä etelässä.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Kulttuurinen ja kielellinen yhteisymmärrys ovat myös olennaisia tekijöitä. Monteiro mainitsee kommunikoinnin selkeyden, Martonen ja Huhtinen sen, että molemmat osapuolet ymmärtävät ja arvostavat toistensa kulttuureja.
Samalla syntyy avoin kumppanuussuhde ja luottamus, jota pitävät tärkeinä kaikkien järjestöjen edustajat. Kirsti Palonen Psykologien sosiaalinen vastuu -järjestöstä on sitä mieltä, että on tunnettava henkilökohtaisesti ihmiset, joiden kanssa työskentelee, ja samaa mieltä on Monteiro, joskaan suhde ei hänen mielestään voi olla liian läheinen.
”Valitettavasti rahoituksen takia ei monissa tapauksissa voida rakentaa kumppanuutta ilman hanketta, vaikka niiden pitäisi olla kaksi eri asiaa”, Fida Internationalin kehitysyhteistyökoordinaattori Olli Pitkänen huokaa.
Laajaa kannatusta saa ajatus siitä, että onnistunut hanke on harvoin nopea, kertaluontoinen projekti. ”Hyvän hankkeen tekee se, että on aikaa löytää yhteinen käsitys asioiden tekemisestä kumppanin kanssa”, muotoilee Pitkänen. Myös Palonen painottaa pitkäaikaista sitoutumista – mikä heidän hankkeissaan on erityisen olennaista siksi, että mielenter- veyden rakentaminen on hidas prosessi – ja samaa mieltä on Valta.
Lopulta hankkeen on myös saavutettava tavoitteensa. ”Hyvästä hankkeesta syntyy jotakin uutta, osaamista tai rakenteita”, Packalén sanoo. Vähemmän konkreettiset tulokset, kuten avunsaajan omanarvontunnon kohoaminen, ovat nekin tärkeitä.
Kun kaikki onnistuu, avun- antajakin saa paljon. ”Olen kokenut tämän työn hauskaksi ja palkitsevaksi, ja oppinut paljon”, Palonen sanoo. ”Itselläkin on hauskaa, kun tekee työnsä ilolla”, Huhtinen täydentää.
Kumppanuus-palkintoehdokkaat ovat:
- Fida International: Mwanzan kotiteollisuuskeskus, Tansania
- Maailman sarjakuvat: Ruohonjuuritason seinäsarjakuvat, Intia
- Nakurun Lapset: Orpokoti Nakurussa, Kenia
- Oulun Diakonissalaitoksen säätiö: Sirisian kylää auttava Karibuni-projekti, Kenia
- Psykologien sosiaalinen vastuu: Palestiinalaispakolaisten mielenterveyshanke, Libanon
- Suomen Caritas: Raakasilkin valmistuksesta silkkikutomoon, Intia
- Suomen Kristillinen Lääkäriseura: Kyläklinikoiden henkilökunnan jatkokoulutus, Tansania
Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004