”Tämä on ohjelma, joka auttaa sinua lykkäämään seksin aloittamista, käyttämään kondomeja ja menemään vapaaehtoisesti hiv-testiin. Pysyttele siis kanavalla: luvassa on paljon kaikkea hauskaa”, pehmeä-ääninen juontaja maanittelee radio-ohjelmansa aluksi. Päivän teemana on hiv/aids-epidemia. Mutta miten ”hauskaa” aidsista puhuminen voi todella olla? Tai seksin aloittamisen lykkääminen?
”Ohjelmassamme aika jakautuu tasan radiotoimittajan, asiantuntijoiden kommenttien, haastattelujen ja musiikin kesken”, Straight Talk -järjestön radiotoimittajat Annette Kyosiimire ja Janet Akao kertovat. Whitney Houston ja Destinys Child sekä lanteita keinuttava kongolaistyylinen musiikki yhdistyvät sulassa sovussa rautaiseen asiatietoon ja nuorten omiin mielipiteisiin. Lopputulos on toden totta samanaikaisesti viihdyttävä ja informatiivinen.
”Aidsista ei voi puhua, jos ei puhu suoraan. Asioista on puhuttava nuorille niiden oikeilla nimillä: peniksistä ja emättimistä”, toteaa puolestaan kainostelematta järjestön lehtitoimituksen työntekijä Teopista Agutu. Järjestö aloitti toimintansa vuonna 1993, jolloin aids-epidemia oli vielä huipussaan Ugandassa. Nuoret saivat tartuntoja, mutta kukaan ei puhunut heille asiasta. Siksi tarvittiin nuorille suunnattu suoran puheen Straight Talk -lehti.
Järjestön toiminta on alun jälkeen laajentunut huimasti: valistustyö alkoi aidsista, mutta nykyään epidemia asetetaan osaksi laajempaa kokonaisuutta. Seksuaalisuus ja seksivalistus pitävät sisällään paljon muutakin kuin kliinisen tiedon jakamista: ihmisten välistä vuorovaikutusta ja elämää yleensä.
Eri-ikäisillä nuorilla on erilaisia huolenaiheita ja kysymyksiä. Siksi 10-14-vuotiaille opiskelijoille on oma Young Talk -lehtensä. Sraight Talk -lehteä lukevat puolestaan 15-24-vuotiaat.
Lehtityön lisäksi järjestöllä on paljon muutakin toimintaa: kouluvierailuja, radio-ohjelmia ja työpajoja. Monilla ugandalaisilla kouluilla toimii myös järjestön nimeä kantava kerho. Radiolähetykset tavoittavat arviolta kaksi miljoonaa nuorta, viidellätoista eri kielellä.
Sekä radio-ohjelmissa että lehdissä järjestetään jatkuvasti kirjoituskilpailuja nuorille. Aiheina ovat olleet muun muassa: millaista on mielestäsi hyvä seksi, millainen parisuhteesi on tai missä kuulit seksistä ensimmäisen kerran. Kilpailujen kautta Straight Talkin työntekijät oppivat tuntemaan yleisönsä, ”tietämään, mitä nuoret jo tietävät”.
Konkreettiset kysymykset
Toimittaja Teopista Agutun mukaan suora puhe on tullut Ugandassa tarpeeseen: ”Usein ajatellaan, että 10-14-vuotiaat lapset eivät vielä ole seksuaalisesti aktiivisia, mutta se ei ole totta. Eräs nuori poika kysyi meiltä neuvoa, koska kondomit olivat hänelle liian suuria. Voiko kondomin ympärille sitoa kuminauhan, että se pysyisi paikallaan?”, hän kuvailee.
Nuorten omilla kirjeillä on ollut erityisen tärkeä merkitys järjestön toiminnalle, sillä niitä tulee toimitukseen useita satoja kuukaudessa. ”Nuoret lähettävät julkaistaviksi kirjeitä, kysymyksiä ja valokuviaan. Nuoret siis osallistuvat oman lehtensä tuottamiseen”, Teopista Agutu painottaa. Lehtien sivuilla nuoret kertovat kokemuksiaan seksistä, rakkaudesta ja aidsista ja neuvovat toinen toisiaan.
Nuorten kysymykset ovat hyvin konkreettisia ja yksityiskohtaisia: Miten saan penikseni koon kasvamaan? Jos ryhdyn käyttämään rintaliivejä liian aikaisin, saanko isot rinnat ja rintasyövän? Onko neitsyyden menettäminen yli 18-vuotiaana kivuliaampaa kuin nuorempana? Voinko kätkeä kuukautiseni veljeltäni?
”Erityisesti 10-14-vuotiaiden nuorten kysymykset liittyvät heidän kehossaan tapahtuviin muutoksiin. Pojat pelkäävät useimmin, ettei heidän peniksensä ole normaali, tyttöjen kysymykset puolestaan liittyvät kuukautisiin”, kuvailee Agutu. Sekä pojat että tytöt puhuvat paljon rakkauden ja ihmissuhteiden merkityksestä.
Mikään kysymys ei ole liian yksinkertainen tai liian tyhmä, ja kysymyksiin vastataan – suoraan. Jos tyttö kirjoittaa rakastuneensa yli kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, vastaus hänen ongelmiinsa on tietenkin: olet liian nuori, jätä hänet.
Jos taas koulumaksujen maksaja vaatii seksiä avustustaan vastaan, apua neuvotaan etsimään jostakin muualta. Jos isä haluaa naittaa tyttärensä jo ennen ala-asteen loppumista, hänelle pitäisi kertoa enemmän koulutuksen tärkeydestä. Nuoria opetetaan siis myös arvostamaan itseään ja tietämään omat oikeutensa.
Radio-ohjelmien toimittajat puolestaan vierailevat säännöllisesti kentällä haastattelemassa nuoria. Tyttöjen haastatteluihin on kiinnitetty erityisesti huomiota: ”Toisinaan kylän miehet tuovat tapaamisiimme ainoastaan poikia. Silloin sanomme, ettemme voi aloittaa haastattelua ilman tyttöjä. Teemme haastattelun tarvittaessa vaikka kasvimaalla, jos tyttöjä ei voida vapauttaa askareistaan”, Annette Kyosiimire ja Janet Akao naurahtavat.
Elämää varten
Seksistä puhuminen on ollut Ugandassa pitkään tabu, ja siihen on liittynyt paljon väärinkäsityksiä. ”Jotkut luulevat esimerkiksi, että emättimeen kasvaa kivi, jos on liian pitkään neitsyt”, Annette Kyosiimire kuvaa ennakkoluuloja. Nykyään järjestön työssä painotetaan nuorten ja lasten pidättäytymistä seksistä ja opetetaan, että seksin harjoittamisen voi aina lopettaa, jos se ei tunnu hyvältä.
Straight Talkin tyyli on joistakin voinut tuntua shokeeraavaltakin, mutta Ugandassa siitä on tullut hyvin suosittu ja hyväksytty tapa puhua seksuaalisuudesta. Soraäänet ovat vaienneet, kun valistuksen on huomattu tehoavan.
Seksistä puhuminen vanhempien kanssa on perinteisesti ollut lähes mahdotonta. Tämä on koskenut erityisesti tyttöjä. ”Nuoret haluavat kuitenkin puhua jollekin, ja he kysyvät avoimesti, koska me olemme avoimia”, Teopista Agutu selittää Straight Talkin suosiota.
Nuorten seksivalistusta tehtäessä myös aikuisten tarpeet avoimempaan keskusteluun ovat nousseet esiin. Opettajille on ryhdytty julkaisemaan omaa Teacher Talk -lehteä. ”Opettajat haluavat kyllä kertoa lapsille asioista, mutta heillä ei ole ennen ollut tarvittavaa materiaalia käytettävissään”, Agutu kertoo huomanneensa.
Tämän vuoden projektina on ollut aloittaa myös vanhempien oma lehti. Vanhemmille halutaan puhua muun muassa avioliitosta, uskollisuudesta ja lasten kasvattamisesta. Neuvoa kaipaavat myös perheet, joissa toinen vanhemmista on hiv-positiivinen ja toinen ei.
Straight Talk -järjestö on siis omalta osaltaan onnistunut muuttamaan seksuaalisuuteen liittyvän keskustelun luonnetta avoimempaan suuntaan. Mutta myös tapa puhua seksistä ja sukupuolitaudeista on ollut virkistävän erilainen. Vaaroista varoittamisen rinnalle on yritetty nostaa myönteiseksi näkökulmaksi rakkaus ja elämänläheisyys.
Lehden palstoilla otsikko saattaakin yllättäen julistaa, että ”on suurta rakkautta mennä hiv-testiin”, tai nuori poika kertoo rakastavansa suuresti tyttöystäväänsä ja käyttävänsä aina kondomia. Kondomeja ei siis aina tarvitse yhdistää aidsiin ja seksiä tartuntavaaraan, vaan myös ennen kaikkea elämään ja elämästä nauttimiseen.
Lisätietoja Straight Talk -järjestöstä sekä nettilehtiä: www.straight-talk.or.ug
Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004