Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomi teki Vishal Talrejasta, 26, sosiaalisen yrittäjän. Miehen, joka haluaa voimauttaa intialaisia ja synnyttää Intiaan suomalaisen yhteiskunnan kaltaista hyvinvointia.
Tapahtumien ketju sai alkunsa reilut neljä vuotta sitten, kun intialainen Talreja työskenteli kansainvälisen harjoittelijavaihtojärjestön Aiesec-Suomen projekteissa Helsingissä ja Oulussa.
”Eräänä päivänä menin ystäväni luo illalliselle. Pian selvisi, että hän työskenteli tasokkaan hotellin ovimiehenä. Mitä, olenko minä ovimiehen kotona päivällisellä? Olenko todella ystävystynyt ovimiehen kanssa?”, Vishal Talreja muistelee spontaaneja reaktioitaan.
Talreja oli hämmentynyt, mutta oivalsi, että tilanne on intialaisittain mahdoton: vähemmän arvokkaina pidetyt ja vähemmän arvostettuja töitä tekevät ihmiset eristettiin parempiosaisista ihmisistä, kuten hänen perheestään. Talreja ei siis esimerkiksi ole saanut leikkiä köyhien lasten kanssa.
Taustastaan huolimatta Talreja on aina kyseenalaistanut intialaisen yhteiskunnan epäkohtia köyhyydestä epätasa-arvoisuuteen. Talrejan suomalaiset Aiesec-ystävät pitävät häntä iloisena persoonana, joka suhtautuu avoimesti uusiin asioihin ja ideoihin.
Seuraavat viikot täyttyivät kiihkeistä ja syvällisistä keskusteluista ystävien kanssa. Tapetilla olivat sekä Suomen ja Intian yhteiskuntamallit että oma elämä. Lopputulos oli käänteentekevä.
”Sain rohkeutta alkaa elää unelmaani todeksi.”
Muutos lähtee lapsista
Unelma konkretisoitui pari vuotta myöhemmin, kun Talreja siirtyi Mumbain bisnesmaailmasta Dream a Dream -säätiön palvelukseen Bangaloreen. Suvaitsevaista Intiaa tavoitteleva kansalaisjärjestö tuntui luontevalta työpaikalta, sillä Talreja oli ollut perustamassa sitä pari vuotta aiemmin.
Myös se innosti, että Dream a Dreamin työ liittyy lasten aseman parantamiseen. Kohderyhmä oli tullut tutuksi vapaaehtoistyön kautta, ja Talreja halusi soveltaa oppimaansa käytäntöön.
”Lapset ovat tulevia aikuisia, joten heihin kannattaa vaikuttaa. Jos lapset oppivat arvostamaan ihmisten välisiä yksilöllisiä eroja, he kasvavat arvostaen muita. Lapsilla on sitä paitsi valtaa jo nyt, sillä he vaikuttavat perheidensä tekemiin päätöksiin”, Talreja uskoo.
Dream a Dreamin toiminnan punaisena lankana on slum-mien ja katujen kasvattien sekä jonkin sairauden, kuten syövän ja hivin tai aidsin kanssa elävien lasten voimauttaminen. Keinovalikoima ulottuu yksittäisistä hauskanpitopäivistä usean kuukauden mittaisiin ohjelmiin. Lapset muun muassa urheilevat, askartelevat ja harjoittelevat esiintymistä.
”Näin lapset oppivat tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan ongelmia, luovaa ja kriittistä ajattelua, viestintää ja vuorovaikutustaitoja, empaattisuutta sekä tunteiden ja stressin hallintaa. Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt ne elämässä selviytymisen kannalta keskeisiksi taidoiksi”, Talreja perustelee.
Ohjelmien lisäksi Dream a Dream tekee asennekasvatustyötä. Se järjestää Dream-kulttuurifestivaaleja, kouluohjelmia ja työpajoja, joissa vähä- ja parempiosaiset lapset ja vapaaehtoistyötä tekevät aikuiset tutustuvat toisiinsa.
Onnen tunteesta toiseen
Talrejan elämä pyörii työn ja kodin välillä. Työpäivät venyvät helposti kymmentuntisiksi. Se johtuu sekä Talrejan intohimoisesta suhtautumisesta työhön että rajallisista resursseista suhteessa työn määrään. Mutta hetkittäinen kaaos ei pesunkestävää optimistia haittaa, päinvastoin.
”Kaikessa on mukana rajaton onnen tunne. Olen onnellinen, kun joku lapsi tulee näyttämään uusinta savityötään tai juoksee kanssani kukkulalle ja voittaa minut. Kun parempiosainen lapsi antaa uudet kenkänsä köyhälle toverilleen, kun jännittävä työviikko alkaa maanantaina, kun lahjoittaja soittaa onnitellakseen hyvin menneestä vuodesta”, Dream a Dreamia johtava Talreja kertoo.
Aamut kuluvat lukiessa sähköposteja ja tavatessa nykyisiä ja tulevia sponsoreita, lahjoittajia, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita. Sitten on vuorossa lounas kotona ja lisää töitä, kuten ehdotusten ja projektiraporttien rustaamista.
Työtä riittää myös kahdelle muulle tiimiläiselle, Sunilille ja Anandkumarille sekä innokkaille vapaaehtoisille, jotka auttavat Dream a Dreamin vaikutuspiirissä olevien lasten kanssa.
Illalla Talreja tapaa ystäviään kahvikupposen ääressä, menee vapaaehtoistyötapaamiseen tai kotiin, joka on yleensä tulvillaan vieraita. Kolmen makuuhuoneen vuokrahuoneistossa asuu Talrejan lisäksi lääkäriäiti, lakimiesisä ja kaksi siskoa, joista toinen on arkkitehti ja toinen puhelintyöntekijä puhelukeskuksessa. Bangaloressa riittää niitä ja IT-alan yrityksiä.
Unelmalla on hintansa
Vaikka Talreja nauttii työstään, sillä on ollut hintansa. Sosiaalinen paine oli valtava, kun Talreja kertoi aloittavansa työt Dream a Dreamissa. Kritiikkiä sateli joka suunnalta.
”Se on ymmärrettävää, koska Intiassa ajatellaan, ettei sosiaalisektorilla voi rakentaa uraa. Sosiaalisektorin työtä pidetään eläkeläisten hyväntekeväisyytenä. Toiseksi perheen miespuolinen jäsen ei voi työskennellä ilmaiseksi tai pienipalkkaisessa työssä, koska hänen pitää elättää perhe vaimo, lapset ja omat vanhemmat.”
Talrejan vanhemmat luulivat, että ”huuma” menee ohi, mutta toisin kävi. Läheiset ovatkin alkaneet kannustaa, sillä Dream a Dreamin työ tuottaa tulosta.
Uravalinta on vaikuttanut myös raha-asioihin. Talreja tienaa 8 000 rupiaa eli noin 150 euroa kuukaudessa ja hänellä on matkapuhelinetu 700 rupiaan eli noin 13 euroon asti. Palkka on kolme kertaa pienempi kuin yrityssektorilla. Mutta Talreja ei piittaa rahasta, vaan sanoo, että tulisi toimeen jopa vähemmällä.
”Vanhempani tekivät kovasti töitä kasvattaakseen minut ja siskoni. Emme saaneet kaikkea, mutta olimme tyytyväisiä siihen, mitä meillä oli.” Hän kuitenkin myöntää tuntevansa hieman syyllisyyttä siitä, ettei elä vanhempiensa toiveiden mukaan.
Onneksi Talreja ei ole kiinnostunut järjestetystä avioliitosta, sillä se vaatisi rahaa. Puoliso löytynee samanhenkisten joukosta.
”Hänen täytyy arvostaa minun intohimoani ja unelmiani enemmän kuin taloudellista turvallisuutta.”
Iloisuus vetoaa vapaaehtoisiin
Talreja palaa sukkelasti Dream a Dreamin maailmaan. Hän painottaa, että järjestö toimii yhteistyössä muiden sosiaalisektorin organisaatioiden kanssa. Se ei siis ole erillinen, oman visionsa lumoihin jäänyt saareke. Talrejan mukaan Intiassa on noin 1,2 miljoonaa kansalaisjärjestöä.
”Meillä ei ole omia lapsia, vaan voimautamme yhteistyökumppaneiden lapsia. Kumppanit huolehtivat lasten perustarpeista antamalla ruokaa, vaatteita, yösijan, peruskoulutusta ja hoitoa, me panostamme lasten voimauttamiseen”, Talreja sanoo, ja jatkaa: ”On todella haasteellista yrittää saada järjestöt ja rahoittajat ymmärtämään, ettei lasten saaminen pois kaduilta riitä tekemään heistä itsevarmoja, itsenäisiä ja tavoitteellisia selviytyjiä.”
Dream a Dreamia vahvistaa myös laaja vapaaehtoisten joukko. Se koostuu kahdestakolmestasadasta intialaisesta.
”Saamme kolme uutta vapaaehtoistyötiedustelua viikottain. Meillä on nuori, hauska ja energinen imago, joka vetoaa erityisesti 1825-vuotiaisiin”, Talreja sanoo hymyssä suin.
Onnistuneen imagotyön taustalla on Talrejan laaja opiskelu- ja työkokemus. Talreja on koulutukseltaan kauppatieteiden kandidaatti. Opiskeluaikana hän toimi aktiivisesti Aiesec-Bangaloressa, muun muassa harjoittelijavaihtojärjestön puheenjohtajana. Uusien asiakkaiden hankintaan ja asiakassuhteiden rakentamiseen liittyvää työkokemusta on jäänyt taskuun Xerox Modicorpista ja Technology Holdings -sijoitusyhtiön osakkaana.
Yrittäjyyskasvatusta nuorille?
Kuva: Vishal Talreja ja lapset (Kuvaaja: Hashank Gupta><br clear=
Dream-työpajan osallistuvien lasten taukohetki sujuu joukkupelien parissa.
Dream a Dreamin tulevaisuus tiivistyy sanaan kasvu. Jos kaikki menee nappiin, parin vuoden päästä järjestön toiminnassa on mukana 500 lasta ja kaikki palvelut ovat saatavilla yhdestä paikasta, Dream-kodista. Sen suurimpana hyötynä tulee olemaan entistä tiiviimpi vuorovaikutus eri ryhmien kesken. Lisäksi Dream a Dreamin toimintamalli aiotaan viedä muihin kaupunkeihin. Muutosagentit leivotaan nykyisistä vapaaehtoisista.
Talreja toteaa, että hieman pidemmän aikavälin tavoitteet riippuvat yhteisön tarpeista.
”Osa toimintaamme osallistuvista lapsista on kolmen, neljän vuoden päästä nuoria aikuisia, joilla voi olla tarve oppia ammatillisia taitoja. Ehkä kehitämme heille sopivia palveluja. Saatamme myös ryhtyä kouluttamaan lapsista yrittäjiä.”
Kasvun keskeisiä edellytyksiä on raha, ja sitä tarvitaan rutkasti nykyistä enemmän. 70 prosenttia Dream a Dreamin budjetista tulee sponsoreilta, 20 prosenttia varainkeruutempauksista ja kymmenen prosenttia sekalaisista lähteistä, kuten t-paitojen myynnistä.
”Olemme oppineet, että sosiaalisektorin organisaation vetäminen on yksi haasteellisimpia asioita. Jokaisen meistä on osattava perustella, mitä järjestö tekee ja miten se kanavoi ihmisten kovalla työllä hankkimia varoja sosiaalisen muutoksen vauhdittamiseksi. Se velvoittaa varojen järkevään käyttöön ja läpinäkyvään viestintään. Viestintä, raportointi, läpinäkyvyys ja ammattimaisuus ovat olennaisia tulevaisuuden turvaamiseksi”, Talreja tiivistää.
Sosiaalinen yrittäjä, nyt ja aina
”En tiedä, tulenko aina olemaan Dream a Dreamissa, mutta lähitulevaisuudessa kyllä”, Talreja sanoo keskustelun rantautuessa hänen tulevaisuuteensa. Häntä kiinnostavat omien heikkouksien kehittäminen opiskelemalla ja jonkin uuden idean työstäminen.
Entäpä poliitiikka tai ura hallinnossa? ”Kenties, jos ne vievät näkemystäni eteenpäin”, Talreja pohtii. Hän lisää, ettei tunne Intian poliittista järjestelmää kovin hyvin.
Ympyrä sulkeutuu, kun Talreja toteaa, että sosiaalinen yrittäjyys on hänen kutsumuksensa.
”Uskon, että kaikki ihmiset ovat mukavia eivätkä haluaisi pettää, hyväksikäyttää tai loukata toisia. Moni intialainen on vain jäänyt kiinni elämän pyörremyrskyihin ja siirtää niiden mukanaan tuomia paineita eteenpäin. Mutta kun me alamme luottaa toisiimme ja arvostaa toisiamme, meistä tulee voimautunut yhteiskunta.”
www.dreamadream.org
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004