Farzaneh Hatami Landi kotiutui Iranista Suomeen 13 vuotta sitten. Kotimaassa alkanut runoharrastus jatkui Suomessa, ja ensimmäinen kokoelma Varjojen ääni ilmestyi helmikuussa. Kokoelman runot ovat luettavissa farsin, englannin ja suomen kielillä. Suomenkieliset käännökset on tehnyt Meri Tirroniemi.
Kokoelman on julkaissut Vihreä Sivistysliitto, joka nettisivuillaan esittelee Farzaneh Hatami Landin teoksen kohdassa ”oppimateriaalit”. Maahanmuuttajan teksti etenee Suomessa harvoin kaupalliselle kustantajalle. Esimerkiksi Suomen ensimmäisen maahanmuuttajien teksteistä kootun antologian Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille julkaisi Pirkanmaan taidetoimikunta.
Farzaneh Hatami Landin runot ovat haikeuden ja kaipauksen lävistämiä. Runot ovat enimmäkseen lyhyitä ja muistuttavat tunnelmaltaan japanilaisia tankarunoja. Kaipaus on teemana perilyyrinen. Tietty vierauden ja sivullisuuden tunne on yleisesti tunnustettu kirjallisen luovuuden lähde, eikä suinkaan koske siis ainoastaan maahanmuuttajakirjoittajaa. Osa Farzaneh Hatami Landin runoista käsittelee nimenomaan maahanmuuttajuutta, mutta suurin osa on teemoiltaan yleislyyrisiä.
Ehkä jonakin päivänä päästään niin pitkälle, että erillistä maahanmuuttaja-etuliitettä ei tarvita, vaan voidaan puhua pelkästään kirjallisuudesta. Jokaisen kirjailijanhan voi nähdä jonkin ryhmän osana: on insinöörikirjailijoita, isättömiä kirjailijoita ja niin edelleen.
Parhaimmillaan Farzaneh Hatami Landin runot ovat tiiviitä haikeuden täyttämiä paketteja, joista avautuu uusia paketteja: Talon parvekkeella/tupakoi hetkeksi pois/vierauden surua./Vieressä istuu/puutuoli hiljaa./Puun oksalla istuu lintu/päivän viime kajoon asti./Loppuun palanut/tupakka sormissa/herättää unesta.
Vallitsevan kaipausteeman lomasta pilkahtelee myös yhteiskunnallisuutta. Runosta Vau! Miten kauniisti
tavoittaa myös ironisen äänen. Tirroniemen suomennos toimii useimmissa runoissa, mutta paikoin olisi ilmaisua voinut tiivistää.
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004