Kansainväliset patenttisopimukset ovat Suomessa olleet varsin vähän esillä, vaikka ne liittyvät selkeästi globalisaatioon ja suuryritysten ylivaltaan. Kehitysmaiden perspektiivi on toinen. Oikeus käyttää siemenviljaa ilman palkkiomaksuja patentin omistajille ja oikeus kopiolääkkeiden valmistamiseen ovat useille kehitysmaille kohtalonkysymyksiä, ja esimerkiksi Intiassa ne ovat päivittäisen poliittisen keskustelun aiheita.
Jarna Pasasen ja Marko Ulvilan suomennos Vandana Shivan kirjasta Protect or Plunder? onkin lyhyydestään huolimatta tärkeä ja tervetullut. Shiva on yksi merkittävimmistä globalisaatiokriitikoista ja on itse tutkinut patenttilainsäädäntöä 1980-luvulta lähtien. Hän osaa kertoa selkeästi ja tiiviisti, miksi nykyinen patenttijärjestelmä on ongelmallinen, ja valottaa asiaa pääosin Intiaa koskevin esimerkein.
Patenttijärjestelmän keskeisin kansainvälinen sopimus on WTO:n TRIPS-sopimus. Intian kaltaiset maat miettivät tällä hetkellä, pitäisikö niiden muokata lainsäädäntönsä sen mukaiseksi. Shiva pyrkii osoittamaan, että koko sopimus on olennaiselta sisällöltään pyrkimys globalisoida Yhdysvaltain patenttilainsäädäntö. Kyseessä on malli, joka korostaa patentin omistamista eikä alkuperäisen keksijän asemaa. TRIPS-sopimus olikin Shivan mukaan alun perin lähes kokonaan suuryritysten kirjoittama.
Kirja vilisee esimerkkejä siitä, miten tiedon omistaminen tunkeutuu yhä uusille alueille. Elämää eri muodoissaan siirtyy jatkuvasti yritysten omaisuudeksi, kun lääke- ja elintarvikeyhtiöt patentoivat lajikkeita, biologisia prosesseja ja solulinjoja. Shiva ei kuitenkaan tyydy ainoastaan kauhistelemaan, vaan myös analysoi tyypillisiä väitteitä patenttijärjestelmän puolesta. Ajatukset muun muassa luovuuden edistämisestä ja teknologian siirrosta paljastuvat Shivan käsittelyssä heikosti perustelluiksi.
Kirjassa on paljon asiaa myös biopiratismista. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi alkuperäiskansojen perinnetiedon patentointia ikään kuin ”uutena keksintönä”. Usein alkuperäiset keksijät joutuvat jopa maksamaan korvauksia oman perinteisen keksintönsä käytöstä. TRIPS-sopimus onkin tehnyt hyvin rumasta pelistä kansainvälisten sopimusten mukaista. Shivaa ei lohduta se, että muutamissa räikeimmissä tapauksissa haettu patentti on kaatunut. Kyse on ennen kaikkea periaatteesta siitä, voiko elämää pitää omaisuutenaan ja siitä, kuka tiedosta hyötyy.
Hieman harhaanjohtavaa kirjassa on sen suomenkielinen nimi. Shivan kirja ei ole niinkään filosofinen kuin poliittinen. Kyse ei siis ole siitä, voiko tietoa omistaa, vaan siitä, että nykymaailmassa voi, vaikkei pitäisi. Nimi ei kuitenkaan ole tärkein, vaan merkitys. Voiko tietoa omistaa? täyttää useamman kirjan mentävän aukon suomenkielisessä poliittisessa kirjallisuudessa.
Ilmestynyt Kumppanissa 1/2004