”Vapaissa ohjelmistoissa on kehitysmaiden kannalta paljonkin mahdollisuuksia”, kertoo Maailma.net -portaalin koordinaattori Timo Mielonen, joka on tutkinut vapaita ja avoimen lähdekoodin ohjelmia ja niiden köyhille maille tarjoamia etuja. Vapaat ohjelmat ovatkin levinneet viime vuosina vauhdilla, joka on yllättänyt monet.

Vapaata ja avointa ohjelmakoodia on ollut olemassa yhtä kauan kuin tietotekniikkaa. Käyttäjät saavat muokata ja levittää vapaita ohjelmia kuten haluavat, avoimen koodin ohjelmat taas voivat olla kaupallisiakin, mutta niissäkin on mukana idea siitä, että ohjelmista tulee parempia, kun niitä kehittämässä on suuri joukko ihmisiä.

Tunnetuin näistä ohjelmista lienee Linux-käyttöjärjestelmä, jonka kehittämisen aloitti aikoinaan suomalainen Linus Torvalds. Alkuvuodesta Linuxin käyttäjiä arvioitiin olevan noin 18 miljoonaa, ja kasvu on nopeaa. Yleisiä vapaita ohjelmia ovat myös esimerkiksi Apache-webohjelmat, Sendmail-postipalvelin, Mozilla-internetselain ja OpenOffice-toimisto-ohjelmistopaketti.
 

Rahako ratkaisee?

Kehitysmaat ovat toistaiseksi valtavasti teollisuusmaita jäljessä tietotekniikan rintamalla, mutta avoimet ja vapaan koodin ohjelmat saattavat tuoda tilanteeseen helpotusta niin valtionhallinnon kuin vaikkapa koulujen ja kansalaistenkin kannalta. Yksi selkeä etu on yksinkertaisesti raha: vapaat ohjelmat ovat myös ilmaisia – tai maksavat vain levityskulujen verran – ja maksullisetkin avoimen koodin ohjelmat ovat yleensä huomattavasti edullisempia kuin suurten ohjelmistotalojen merkkituotteet.

Kallis ei välttämättä edes ole parempi, sillä avoimuuden yhtenä ideana on se, että mahdolliset ohjelmointivirheet tulevat tehokkaasti korjatuksi. Tekijät eivät myöskään ole harrastelijoita, sillä EU:n rahoittaman Maastrichtin yliopiston tutkimuksen mukaan valtaosalla vapaita ohjelmia kehittävistä koodaajista on alan koulutus, ja puolet heistä ohjelmoi myös työkseen. Kehitystyö on myös usein järjestelmällistä: esimerkiksi Linuxin tapauksessa tietty ydinryhmä lopulta päättää, mitkä lisäykset hyväksytään osaksi ohjelmaa.

Säästöjä voi tuoda myös se, että hieman vanhemmatkin koneet riittävät pyörittämään ohjelmia, kun esimerkiksi uusin Windows-käyttöjärjestelmä vaatii melko uuden ja tehokkaan koneen. Timo Mielonen näkee, että avoimen koodin ohjelmat tarjoavat kehitysmaille myös mahdollisuuden rakentaa omaa taloudellista toimintaansa, esimerkiksi ohjelmistokehitystä. ”Intiasta löytyy tästä hyviä esimerkkejä”, Mielonen sanoo. Tälläkin tavalla vähenee myös kehitysmaiden riippuvuus teollisuusmaiden suuryrityksistä.

Mielosen mukaan kehitysmaissa on tyypillisesti käytetty kaupallisten ohjelmien laittomia kopioita, mikä voi aiheuttaa pulmia ja kustannuksia, jos ohjelmistoyhtiöt ryhtyvät tiukemmin perimään lisenssimaksuja. Siirtyminen vapaisiin ohjelmiin on yksi edullinen ratkaisu ongelmaan.

Kieli ja koulutus

Mielonen arvelee, että vapaiden ohjelmistojen käyttö voisi olla hyväksi myös atk-koulutukselle kehitysmaissa: koulutuksesta tulee monipuolisempaa, jos ei keskitytä vain yleisimmän kaupallisen tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelman käyttöön, vaan lähdetään perusasioista, kuten käyttöjärjestelmästä.

Myös kielikysymyksissä vapaat ohjelmat voivat olla kaupallisia monipuolisempia. Vapaa ohjelma voidaan kääntää mille tahansa paikalliselle kielelle, kun taas kaupalliset ovat kannattavuussyistä saatavilla vain yleisimmillä – ja enimmäkseen länsimaisilla – kielillä.

Avoimuuden Mielonen näkee eduksi myös siksi, että se voi tehdä ohjelmasta turvallisemman. Kun ohjelmakoodi on kenen tahansa asiaan perehtyneen tarkistettavissa, siihen ei voi piilottaa minkäänlaisia ylimääräisiä, käyttäjälle ”näkymättömiä” toimintoja.

Tiellä myös esteitä

Vaikka vapaan koodin ohjelmat ovat valtaamassa alaa köyhissä maissa ja monenlaisia projekteja niiden parissa on jo käynnissä, matkalla on myös hidasteita. Selvää on, että hyvästäkään ilmaisohjelmasta ei ole juuri hyötyä, jos ei ole varaa tietokoneeseen. ”Vapaat ohjelmat vaativat myös omanlaistaan koulutusta”, Mielonen lisää.

Leviämistä hidastaa lisäksi se, että esimerkiksi Linuxille on ainakin toistaiseksi saatavilla vähemmän sovelluksia kuin kaupallisille käyttöjärjestelmille, Mielonen arvioi.

Joissakin maissa suurempi ongelma saattaa olla demokratian ja avoimuuden puute – tyypillisesti niiden heikkouden vastapainona byrokratia on sitäkin vahvempi. ”Tällaisessa ilmapiirissä on vain rajallisia mahdollisuuksia vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytön laajentumiselle, sillä niiden kehitystyö edellyttää verkostoitumista, vapaata ja toimivaa kommunikaatioverkkoa”, Mielonen sanoo.

YK pureutuu tietoyhteiskuntaan

Joulukuussa Genevessä järjestetään ensimmäinen YK:n tietoyhteiskuntahuippukokous. Tietoyhteiskunnan kehittämistä on hehkutettu suureksi mahdollisuudeksi myös kehitysmaille, mutta kokouksen valmistelu on monien mielestä keskittynyt liiaksi teknologiaan – jopa sananvapaus on vaarassa unohtua.

Genevessä valtioiden ja hallitusten päämiehet käsittelevät esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian haasteita ja mahdollisuudet niin valtioiden, kansalaisten, yritysten kuin kansalaisyhteiskunnankin kannalta. Valtiot tosin saattavat tosin jäädä sivustakatsojan rooliin, sillä monet näkevät tietoyhteiskunnan lähinnä yritysmaailman ja kansalaisten projektina.

Kokouksen alla sanat ovat suuria ja tavoitteet hurjia: kokouksen valmisteluissa on Suomen ulkoministeriön mukaan ollut esillä muun muassa tavoite ”kaikille tasavertaisesta pääsystä tiedon ja opin lähteille”.

Ainakin teoriassa tietoyhteiskunnan kehittyminen voisikin olla kehitysmaille suureksi hyödyksi. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisen tietotekniikkakuilun kapeneminen parantaisi etelän asemia maailmantaloudessa. Se voisi myös työllisyyden parantamisen lisäksi edistää sananvapautta, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kasvua, tiedonkulkua ja koulutustason kohoamista.

Huippukokouksen valmisteluissa onkin puhuttu investoinneista kehitysmaiden tietoverkkoihin, mutta tekeekö laajakaistayhteydellä mitään, jos ei ole atk-koulutusta, kielitaitoa tai edes lukutaitoa? Pelkästä teknologiasta kun ei vielä synny tietoyhteiskuntaa.

Kansalaisjärjestöt sekä esimerkiksi Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI ovat myös huolissaan siitä, että eräät maat pyrkivät estämään YK:n ihmisoikeusjulistuksen sananvapauspykälän liittämisen valmisteilla olevaan päätösasiakirjaan. IPI:n mukaan monet epädemokraattiset hallitukset yrittävät käyttää huippukokousta sananvapauden rajoittamisen välineenä.

Kaksiosaisen huippukokouksen toinen kierros käydään vuonna 2005 Tunisiassa.
 

Ilmestynyt Kumppanissa 5/2003