Kenen tahansa imaamin uralle kaipaavan täytyy raivata tiensä Kairon ruuhkaisimpien korttelien poikki kohti Khan al Khalilin basaaria. Sitten on selvittävä keskiajalla rakennetun katusokkelon sopukoista aukiolle, jonka kulmassa seisoo maailman vanhin yliopisto ja koko sunni-islamilaisen maailman opillinen keskus Al Azhar.
Tämän jälkeen edessä ovat hikiset oppivuodet, sillä imaamilta vaaditaan loppututkinto Al Azharin teologisesta tiedekunnasta, jonka opinto-ohjelma on säilynyt lähestulkoon koskemattomana miltei 900 vuotta. Valmistumisen jälkeen on suoritettava vielä Egyptin hallituksen räätälöimä kaksikuukautinen kurssi, joka varmistaa että vastavalmistunut imaami julistaa oikeaoppista islamin sanomaa. Tuoreen imaamin työllistymisnäkymät ovat mitä mainioimmat, sillä imaameista on Egyptissä huutava pula.
Uusia imaameja etsitään kuumeisesti kahdesta syystä: ensinnäkin, koska uusia moskeijoita nousee lähestulkoon päivittäin ja toiseksi koska radikaali-islamisteja vastaan kamppaileva Egyptin hallitus pyrkii pitämään ääriaineksille myönteiset yksityismoskeijat talutusnuorassaan. Uskonnollisia asioita hoitavan Awqaf- ministeriön mukaan joka vuosi hallituksen valvontaan siirtyy noin 9000 rukoushuonetta. Vuonna 1997 julkistetussa raportissa ministeriö mainitsi kontrolloivansa jo noin 32 000 moskeijan toimia yksityisten lukumäärän ollessa tuolloin vielä noin 20 000.
Valtion valvontaohjelmaan kuuluu oleellisesti imaamien ideologinen jatkokoulutus. Hallitus passittaa joka vuosi kymmeniä tuhansia nuoria teologian opiskelijoita valtion varoilla kustannettavalle 60-päiväiselle kurssille johonkin maan moskeijoista. Tuoreet imaamit pannaan kiillottamaan klassisen arabian taitojaan ja kuuntelemaan hallituksen kannattamaa maltillista islam-tulkintaa.
Ahmed Abul Ella, Kairossa sijaitsevan An Nur -moskeijan imaami, mainitsi taannoin Cairo Times -lehden haastattelussa, että nuorilla jatkokoulutettavilla on hyvin usein mielessään ajatus Islamin maailmanlaajuisesta sanomasta. ”Me painotamme näille nuorille, että tämä on totta, mutta korostamme että Islamia ei levitetä väkivallalla.”
Hallituksen ohjelman päämäärät eivät ole ainoastaan poliittisia, vaan se tähtää myös nuorten imaamien opetustaitojen parantamiseen. Viime vuosina Al Azharin tarjoaman opetuksen tasoa on arvosteltu runsaasti. Puutteellisena on pidetty etenkin opiskelijoiden kulttuurista ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Lisäksi moskeijayliopiston päästötodistus on kärsinyt inflaatiosta jo vuosia, koska perinteisen uskonnollisen opin yhteiskunnallinen arvostus on laskenut.
Kaikesta huolimatta muutkin kuin egyptiläiset pitävät Al Azharia yhä sunni-islamilaisen maailman tärkeimpänä opillisena instituutiona. Al Azharin merkitys etenkin islamilaisen lain luovan tulkinnan Ijtihadin auktoriteettina on kiistamaton. Kun esimerkiksi uusi tieteellinen innovaatio synnyttää keskustelua islamilaisessa maailmassa, pistää Al Azhar varsin pian auktoriteettinsa peliin ja julkistaa fatwan, asiaa koskevan lainopillisen lausuman, joka katsotaan opilliseksi ohjenuoraksi koko sunni-islamilaiselle maailmalle.
Radikaalit islamilaiset järjestöt katsovat al Azharia karsaasti ja pitävät sitä Egyptin hallituksen virallisen politiikan äänitorvena. Opiskelijat puolestaan kaipaavat muutoksia 900 vuotta vanhaan opinto-ohjelmaan, koska kiinnostus etenkin vieraiden kielten opetusta kohtaan on kasvanut. Eräs opiskelija perusteli kantaansa mainiten että ”kehnot käännökset ovat aiheuttaneet runsaasti haittaa islamille etenkin lännessä”.
Muutospaineista huolimatta uskonnollisten opinkappaleiden opiskelussa parhaiksi koetaan yhä vanhat konstit. ”Tärkeintä on oppia ulkoa Koraani, tuntea Hadith-kirjallisuus (profeetta Muhammadia koskevat perimätiedot) sekä profeetan elämänkerta”, mainitsee opiskelija Shaban Hassan Sallam ja jatkaa: ”Imaamilla täytyy olla myös sisäsyntyinen rakkaus tehdä uskontoa ymmärrettäväksi.”
Vastavalmistuneen imaamin täytyy tasapainotella taitavasti politiikan ja uskonnon välimaastossa. Hänen on kilpailtava nuoresta kuulijakunnastaan tietokoneiden, videoiden ja filmien kanssa sekä osattava puhua suoraan kadunmiehelle, tavalla joka ei kuitenkaan ärsytä Awqaf-ministeriön virkamiehiä.
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003