Suuret luokkakoot ja pienet opettajien palkat eivät masenna tansanialaista Hilda Nkalang’angoa, 30, joka pitää lastentarhanopettajan työtä unelma-ammattinaan.
Kirkkaankeltainen koulurakennus Tansanian Morogorossa täyttyy äänistä, kun lapset vilistävät pihalle jo hyvissä ajoin ennen aamukahdeksaa. Hilda Nkalang?ango ohjailee heitä aamuvoimisteluun ja laululeikkeihin.
Kellon kilahtaessa oppilaat juoksevat luokkiin. Hilda ja hänen kollegansa kiirehtivät päiväkotiin, joka toimii suurehkossa luokkahuoneessa. Tila tuntuu ahtaalta, koska sisällä heitä odottaa 40 lasta, joista nuorimmat ovat 3-vuotiaita.
Meteli on kova, mutta Hilda pysyy rauhallisena. Hän seurailee tilannetta ja aloittaa rytmisen taputuksen. Pian lapset yhtyvät mukaan tunnistaen laulun. Hildan opetustyyli on harvinaisuus Tansaniassa: luokassa leikitään, lauletaan ja näytellään aina kun se on mahdollista.
”Lapset oppivat parhaiten tarkkailemalla ympäristöään ja tekemällä itse”, Hilda perustelee.
Hilda on kiinnostunut menetelmistä, joissa lapsi nähdään aktiivisena oppijana. Oppimiskäsitys on hiljalleen vahvistumassa Tansaniassa, jossa opettajaa on totuttu pitämään auktoriteettina ja tiedon jakajana. Oppijan näkeminen aktiivisessa roolissa ei ole kuitenkaan ennenkuulumatonta, sillä jo edesmennyt presidentti Nyerere painotti aktiivisuuden ja yhteisöllisyyden tärkeyttä oppimisessa. Uudistusten esteeksi nousivat kuitenkin puutteelliset voimavarat sekä kapitalismin vahvistuminen joka heijastui kilpailuhenkisyyden kasvuna koulutuksen tavoitteissa.
Nyt suuntaa pyritään muuttamaan. Hilda opiskeli ammattiaan varten kaksivuotisen tutkinnon Morogoron opettajankoulutuslaitoksella.
”Se on ainoa laitos maassamme, jossa tällä hetkellä kerrotaan oppilaskeskeisistä menetelmistä. Uudet metodit tulevat mutta hitaasti. Monet opettajat pienissä kylissä eivät ole kuulleetkaan niistä”, Hilda harmittelee.
Hilda työskentelee lastentarhanopettajana naisjärjestö Sawan (Safina Women Association) perustamalla koululla, jossa peruskoulun 1. ja 2. luokkien lisäksi pyöritetään päiväkotia.
”Pidän työstäni paljon, eniten maailmassa haluan olla juuri opettaja. Lastentarhanopettajat tarvitsisivat kuitenkin erityiskoulutusta. Haaveenani on päästä opiskelemaan lisää. Ehkä sitten voin päästä myös kouluttamaan tulevia opettajia”, Hilda toivoo.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003