Ghanalaisen Aidoon rakkausromaani jaksaa kiinnostaa viihteellisyydestään huolimatta, koska kulissit ovat eksoottiset ja välillä kosketetaan vakavampiakin aiheita. Tarina sijoittuu rikkaiden ghanalaisten kaupunkilaisten ympyröihin. Niinpä erolle tai liitolle täytyy hakea suvun siunaus matkaamalla maaseudulle pitkiä neuvotteluja tekemään.

Maaseudulla asuvat sukulaiset eivät voi ymmärtää kaupunkiin muuttanutta tiedenaista Esiä, joka haluaa erota miehestään – mieshän kykenee elättämään naisen eikä ole väkivaltainenkaan. Mitä ihmeen syitä eroon naisella voi silloin olla? Esi ei kerro heille siitä kuinka joutui raiskatuksi. Siitä on turha puhua, kun ei ole olemassa mitään omakielistä sanaa tai sanontaa joka kuvaisi vaimon raiskausta, sillä aviomieshän voi vaatia seksiä oikeutenaan milloin vain.

Kohta Esi jo matkaa maaseudulle toistamiseen, uuden ihastuksensa kanssa. Emansipoitunut kaupunkilaisnainen päätyy hurmaavan Alin toiseksi vaimoksi. Rakkauden huumassa ja työkiireiden keskellä Esi ei ehdi juuri surra tyttärensä menetystä entisen anopin omiessa tytön luoksensa asumaan.

Esi tuntuu olevan eksyksissä. Kun hänet kymmenvuotiaana lähetettiin kouluun, hänen erotettiin samalla äidistään, äidinkielestään ja kokonaisesta maailmasta. Hän elää työlleen ja unelmoi rakkaudesta. Hänen tarinansa tuntuu uskottavalta, vaikka se onkin kerrottu kepeään, etäännyttävään sävyyn.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003