Transparency Internationalin mukaan Suomi on korruptiomielessä maailman puhtoisin maa. Väite on tunnetusti vahvistettu tänä syksynä muun muassa Merenkulkuhallituksessa ja Soneran johtokunnassa.
”Ellei voitele akselia, ei matkasta tule mitään”, sanoi veli venäläinen ennen vanhaan. ”Lahjat sokaisevat tuomarin”, tiedettiin sananlaskun mukaan Afrikassa jo aikoinaan. Muinaiset kiinalaiset valistivat toisiaan, että ”ei virkamies piekse lahjojen tuojaa”. ”Iso varas hirttää pikkuvarkaan”, on puolestaan eurooppalainen viisaus, jota on levitelty pitkin maailmaa vuosisatojen saatossa milloin avoimesti, milloin salatummin. Yhdysvaltalainen sanalasku käy suoraan asiaan: ”Raha on valtaa”.
Tämä Kumppanin numero pureutuu korruptioon kehitysmaissa ja kehitysyhteistyössä. Esimerkkejä ongelmista riittää Managualaisista liikennevaloista indonesialaisiin sademetsiin.
On helppo heristellä sormia. Mutta, mitähän tapahtuisi, jos suomalainen poliisi laitettaisiin bengalilaispoliisin asemaan selviämään 40 dollarilla kuukaudessa maassa, jossa kaupunkilaisperheen minimielinkustannukset ovat palkkaan nähden moninkertaiset?” kysyy VOX-haastateltavamme Leila Mustanoja.
Vaan onko korruptio köyhän yksinoikeus? Tässäkin kolikossa on kaksi puolta. Paritus on meillä ollut rikos pitkään, prostituutio enää jos se häiritsee, mutta vasta nyt puhutaan ”seksipalvelujen ostajan” vastuusta. Lahjottua kansanedustajaa on meillä aina pidetty surkeana tapauksena, mutta vasta nyt on myös lahjoman antaminen säädetty rikokseksi. Sanonnan ”siellä missä lahjonta auttaa, siellä lahjotaan” voi markkinahenkeen kääntää myös toisinpäin: ”Siellä missä lahjuksia tarjotaan, niitä myös otetaan”. Tähänkin tangoon tarvitaan kaksi.
Myös kehitysyhteistyö voi olla luomassa korruptiota, uskoo tutkija Lauri Siitonen. Missä kulkee esimerkiksi poliittisten ehtojen asettamisen ja korruption välinen raja? Yhdysvaltain uuden yhtiöitetyn kehitysapurahaston tukea annetaan vain sellaisille kehitysmaille, joissa harjoitetaan markkinataloutta ja vapaakauppaa ja joissa talouselämän säännöstelyä on purettu. Eikö enää ole voitelua ostaa poliittisia päätöksiä riihikuivalla rahalla?
Ulkopolitiikka, diplomatia ja liiketaloudelliset edut eivät ole koskaan olleet kovin loitolla toisistaan. Yhdysvaltain Liman-lähettiläs John Hamilton yritti viime keväänä avoimesti painostaa Perua ja puolustaa monopoliyhtiö Microsoftin etuja kongressin jäsen Edgar Villanuevan esittämää vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä rohkaisevaa lakiesitystä vastaan. Myös Bill Gates itse kävi Perussa, lahjoittamassa 550.000 dollaria presidentti Toledolle käytettäväksi maan koulujärjestelmän hyväksi – tuskin Microsoftin 50 miljoonan dollarin sijoitusetuja vastaan. Mikä on lahjan ja lahjuksen välinen raja? Entä investoinnin ja lahjuksen ero? Marraskuun alussa Gates ilmoitti 400 miljoonan dollarin investoinneista Intiaan, taistellakseen maassa yhä suositumpia vapaita ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja vastaan.
Uusliberalistinen politiikka on nostanut lahjonnalla ja korruptiolla saatavan voiton mahdollisuudet niin huikeiksi, että kiusausta on yhä vaikeampi vastustaa. ABB, Arthur Andersen, BP, Chevron Texaco, Goodyear, Enron, Oracle, Siemens, WorldCom: mikä yhdistää? Kaikki nämä yhtiöt ovat vuoden sisällä olleet syytettynä osapuolena laajemmassa lahjusskandaalissa.
Ylikansalliset yritykset omalta osaltaan edistävät korruptiota ja usein osallistuvat esimerkiksi työläisten, maanviljelijöiden ja alkuperäiskansojen oikeuksien loukkauksiin, sanoo korruptioon erikoistunut indonesialainen tutkija George Aditjondro. ”Kysymyksessä on myös globaalin talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus, joka näkyy konkreettisesti juuri köyhissä maissa.”
Mutta minun omatuntoni on puhdas. En ole milloinkaan käyttänyt sitä.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002