Kumppanissa 5/2002 Timo Saari kirjoitti maailman kielellisen monimuotoisuuden kiihtyvästä katoamisvauhdista. Hän käsitteli samassa yhteydessä kahta ihmiskunnan monimuotoisuudelle tärkeätä asiaa: yhtäältä englannin kielen ekspansiota, joka merkitsee vallan kasvua ja toisaalta toisten kielten katoamista, joka puolestaan merkitsee vallan heikkenemistä. Ne ovat samanaikaisesti tapahtuvia asioita mutta eivät välttämättä aina yhteydessä toisiinsa. Ongelma on erittäin monimutkainen, sillä jo kielten määrittely on vaikeaa ja arviot niin ”elävien kuin kuolleidenkin” kielten lukumäärästä vaihtelevat. Lisäksi kieliä on aina kuollut miksi nyt tällä vauhdilla?
Linkki kielikuolemien ja englannin leviämisen välillä ei ole aivan esitetyn yksinkertainen. Englannin leviäminen ei ensinnäkään ole kielikuolemien ainoa syy. Mikä tahansa suuri valtakieli voi alueellaan aiheuttaa kielenvaihtoa, joka voi johtaa kielikuolemaan. Entisen Neuvostoliiton alueella venäjän kieli valtaa alaa muilta kieliryhmiltä mm. suomensukuisilta kieliltä. Latinalaisessa Amerikassa espanja ja portugali syrjäyttävät kreoli- ja alkuperäiskieliä. Afrikassa suuremmat kansalliset alkuperäiset kielet, ranska ja englanti, syrjäyttävät pienempiä kieliä. Miksi? Mitä tapahtuu?
Kielet katoavat, kun niiltä loppuvat puhujat: lapset eivät opi kieltä eikä kieli siirry enää sukupolvelta toiselle tai sen puhujat kuolevat. Valtaosa katoavista kielistä on ainoastaan puhuttuja kieliä, mihin Timo Saari ilmeisesti viittasi. Toisin sanoen niillä ei ole kirjoitettua muotoa. Tove Skutnabb-Kangas viittaa Michael Kraussiin (2000) joka jakaa nämä kielet kolmeen ryhmään: kieliin, joita lapset eivät enää opi, kieliin, joita toistaiseksi lapset oppivat mutta joiden voidaan ennustaa kuolevan seuraavalla vuosisadalla ja kieliin, joilla ei ole em. ongelmia ja ovat siis ”turvassa”. Kraussin kriteeri perustuu sukupolvien väliseen kielen siirtoon, puhujien lukumäärään sekä kielen viralliseen asemaan.
Katoamisen syitä on monia ja katoaminen voi uhata myös kieliä, joilla on kirjoitettu asu, kirjallista perinnettä sekä monipuolista käyttötaustaa. Monet katoavat kielet ovat alueilla, jotka ovat monikielisiä. Kun monikielisen alueen kieliolot muuttuvat, taustalla on sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia seikkoja. Voi olla sotaa ja siirtolaisuutta, sen seurauksena sosiaalisten ja taloudellisten olojen heikentymistä tai kulttuurikontaktien katkeamista. Yhteisön tai yksilön kielenvaihdon taustalla voi olla monenlaisia tragedioita.
On selvää, että globalisaatio on vahvistanut vahvojen asemaa. Englannin kielen valtava kasvu ja ekspansio maailmanlaajuisesti ja kaikilla rintamilla on vastavuoroisessa suhteessa Yhdysvaltojen ja englanninkielisen maailman talouskasvuun, poliittiseen ja kulttuuriseen ylivaltaan. Siitä huolimatta täytyy muistaa, että ihmiset eivät vaihda äidinkieltään englantiin, jos englanti ei ole äidinkielenä jollain muulla kielialueen ryhmällä. Saamelaiset eivät ryhdy puhumaan englantia, vaan saamen kielen uhkana on suomen, ruotsin ja norjan kielten leviäminen. Virossa puolestaan pelkona on venäjän leviäminen viron kustannuksella.
Englanti syrjäyttää kieliä mutta englannin kieli ei tule äidinkieleksi alueella, missä se ei jo esiinny sellaisena. Globalisaation ja englannin uhka muille kielille on, että muiden ja erityisesti pienempien kielten käyttöala kaventuu. Kun suomalaiset yliopisto-opiskelijat kirjoittavat pro gradu -työnsä enenevässä määrin englanniksi kaventuu suomen käyttöala. Jos kansainvälisen yhteistyön kieleksi tulee yksi kieli, muiden kielien käyttöala vastaavasti kaventuu. On siis tärkeätä, että yhteisesti sovitaan, mitä kieliä missäkin tilanteessa käytetään. Tätä sopimista kutsutaan kielipolitiikaksi. Kielipolitiikan avulla voidaan suunnitella ja hallita kielikontaktitilanteita sekä suojella kieliä. Jokaisen maan tulisi sopia sisäisestä kielenkäytöstään ja kansainvälisessä yhteistyössä tulisi huomioida kieliolosuhteet sekä laatia sopimukset kielenkäytöstä. Myös eri maiden kielipolitiikoista tulisi keskustella kielellisen monimuotoisuuden näkökulmasta ja suhteessa maan kehitykseen. Tämä ei luonnollisesti ole mutkatonta vaan vaatii tutkimustietoa, demokraattista päätöksentekoa ja humaanien ratkaisujen tekemistä taloudellisten sijaan.
Globalisaatiolla on positiivinen kääntöpuolensa: Jotkut pienten kielten ja alistettujen kansakuntien ongelmat ovat tulleet päivänvaloon ja puhujat ovat saaneet äänensä kuuluville. Kielitieteellinen tutkimus katoavista kielistä on kehittynyt ja ”ensiapua” on mahdollista antaa.
Kielikontaktit lisääntyvät ja niiden sosiologiset vaikutukset ovat merkittäviä. Yhteiskunnallisiin ilmiöihin voidaan kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan ja esimerkiksi köyhyyden vähentäminen, ihmisarvoisen elämän ja ihmisoikeuksien puolustaminen sekä demokratiakehityksen tukeminen liittyvät kaikki kielten tulevaisuuteen. Äidinkielen vaihtaminen on realistinen uhka, mikäli omalla äidinkielellään tai omalla kulttuuri-identiteetillään ei saa tasa-arvoista, ihmisarvoista elämää ja elämisen mahdollisuudet toisella kielellä olisivat paremmat. Se ei välttämättä tarkoita englantia, vaan mitä tahansa alueen valtakieltä, joka on myös vallan kieli.
Kirjoittaja työskentelee assistenttina Helsingin yliopiston romaanisten kielten laitoksella.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002