Olin pettynyt luettuani Kumppani-lehdessä olleen Janne Sivosen artikkelin ”Pohjoinen huuto vapaudelle”. Artikkelissa haastateltiin Maria Sofia Aikiota, joka oli huolissaan saamelaisten elinkeinojen (poronhoidon ja kalastuksen) jatkuvuudesta Lapissa, jota turistit uhkaavat. Artikkeli päättyy kuvaukseen etelän humalaisista kalamiehistä.
Vaellan, melon ja kalastan Lapissa joka kesä. Seuraan aktiivisesti retkeilyaiheisia uutisryhmiä internetistä, koska haluan pysyä ajan tasalla niin retkeilyvälineiden yksityiskohdissa kuin retkeilyn filosofiassa. Keskustelun yleisluonne ryhmissä on, että paikallisiin olosuhteisiin perehtynyttä mahdollisimman vähän jälkiä jättävää vaeltajaa kunnioitetaan, kun taas roskaavia etelän viikonlopputuristeja halveksutaan.
Tämän asian tietäen näen jutun painotuksessa pahan puutteen. Ettäkö nämä rikkaat etelän turistit (joita myös on) ovat se yleiskuva ja muita ei tarvitse mainita? Eikö olisi parempi hahmottaa retkeilyä laajemmin, ettei asiaa tuntemattomille jäisi väärää mielikuvaa harrastuksen luonteesta?
Minulle henkilökohtaisesti retkeily merkitsee aika lailla paljon, mahdollisuutta hengittää vapaasti, kaupunkia rikkaampaa äänimaailmaa, avaruutta, itseni kokemista osaksi tätä mobilea, jota elämäksi kutsutaan, myös mahdollisuutta tavoitella sitä henkistä ilmapiiriä, jossa esi-isäni elivät vain 80 vuotta sitten omavaraistaloudessa Karjalan korvessa. Itselleen tärkeästä asiasta ei toivo, että siitä kirjoitettaisiin puutteellisin tiedoin.
Samoin kuin minulla on halu tulla ymmärretyksi valistuneena retkeilijänä, minulla on halu ymmärtää mitä saamelainen ajattelee. Artikkelista voin päätellä, että kaikki ei ole kunnossa, mutta yksittäistä retkeilijää kiinnostaviin yksityiskohtiin ei mennä. Jos asia on tärkeä ja ongelmat toistuvia, laatikoot saamelaiset ohjeita etelän turisteille. Tehkööt vaikka omat nettisivut poronhoidosta, jossa on ohjeet siitä, milloin on poroerotukset ja milloin poro vasoo, mitä alueita silloin varoa. Tietoa voisi jakaa retkeilyaiheisiin uutisryhmiin, leirintäaluille, hotelleihin, eräkeskuksiin, opastuskeskuksiin, miksei myös Kumppani-lehdessä. Kun me tiedämme milloin ja mitä aluetta varoa, emme syyllisty töppäyksiin.
Eiköhän me mahduta kaikki tuonne Lapin erämaihin liikkumaan.