1990-luvulla pidettiin monta tärkeää kansainvälistä YK-konferenssia, ja ne huipentuivat syyskuussa 2000 tehtyyn niin sanottuun Millennium-julistukseen, johon kirjattiin tavoitteet uudelle vuosituhannelle. Tavoitteista tärkeimmäksi nousi köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä.
Millennium-julistuksen ajatukset ovat osittain ohjanneet maaliskuun lopulla Meksikossa järjestettävän YK:n kehitysrahoituskonferenssin agendaa. Vihdoin maailman johtajilla on tilaisuus päättää siitä, miten tavoitteisiin oikeasti päästään.
Konferenssista tekee aikaisempaa mielenkiintoisemman ja tärkeämmän kansainvälisten järjestöjen osallistuminen konferenssiin. Kokous ei ole perinteinen YK-konferenssi siinä mielessä, että jo valmisteluihin ovat aktiivisesti osallistuneet Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö. Näiden lisäksi myös kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori ovat vahvasti edustettuina.
Konferenssin onnistumista tullaan arvioimaan loppuasiakirjan sisällön perusteella. Loppuasiakirjaluonnos on tässä vaiheessa jaettu kuuteen osaan. Teemoja ovat kansallinen pääoma, ulkomaiset suorat sijoitukset, kauppa, kehitysyhteistyö ja uudet rahoitusmuodot, velka ja velkahelpotukset sekä globaali hallinto ja YK-järjestelmän vahvistaminen.
Viimeinen luku globaalihallinnosta nähdään usein kaikkein tärkeimpänä. Sen laatimisen yhteydessä on mahdollisuus keskustella siitä, miten globaalia talous- ja rahapolitiikkaa koordinoidaan ja hallinnoidaan. Miten kehitysmaiden ääni saataisiin nykyistä paremmin kuuluviin esimerkiksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa tai Maailman kauppajärjestössä? Tämä luku on ymmärrettävästi herättänyt myös eniten erimielisyyttä.
Kokouksen lopputulos jo selvillä?
Kokouksen loppuasiakirjan sisällöstä on käyty poliittista kädenvääntöä jo viime lokakuusta lähtien, kun maiden edustajat kävivät läpi ensimmäistä versiota dokumentista. Kehitysmaat, Yhdysvallat ja EU olivat monesta asiasta täysin eri mieltä, ja loppuasiakirjaluonnoksen kirjoittaja Mauricio Escanero joutuikin laatimaan luonnoksen uudelleen.
Erimielisyyksiä aiheuttivat muun muassa YK:n roolin vahvistaminen, sitoutuminen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden päästäminen teollisuusmaiden markkinoille ja velkakriisin ratkaiseminen.
Neljäs ja viimeinen valmistelukokous pidettiin 14.–25. tammikuuta. Kamppailun tuloksena oli konsensuspaperi, joka on tarkoitus hyväksyttää virallisesti maiden valtuuskunnilla helmikuun alkuun mennessä. Tämä tarkoittanee sitä, että Meksikossa loppuasiakirjaluonnoksesta ei enää juurikaan keskustella. Nyt esitetty paperi on konferenssin tulos.
Asiakirja vesittää Millennium-tavoitteiden kannalta tärkeitä aloitteita entisestään. Kansalaisjärjestöt pelkäävätkin, että konferenssi ei pysty vastaamaan sille esitettyihin haasteisiin.
Loppuasiakirjaluonnos puhuu avoimesti vapaakaupan ja vapaiden investointien puolesta ilman, että se mitenkään nostaisi esiin kaupan vapauttamisen haittavaikutuksia. Joidenkin kehitysmaiden edustajien mukaan paperia kirjoitettaessa on kuunneltu liiaksi Yhdysvaltain ja EU:n kantoja.
Koska kokouksen anti jäänee näillä näkymin laihaksi eivätkä osallistujamaat halua avata uudelleen vaikeita neuvotteluja, monen mielestä olisi toivottavaa, että EU näyttäisi esimerkkiä ja päättäisi yksipuolisista toimenpiteistä, joilla otettaisiin askel Millennium-tavoitteiden suuntaan. Unioni voisi esimerkiksi julistaa Meksikon-kokouksen aikana esittävänsä konkreettisen ja pitävän suunnitelman jäsenmaidensa kehitysyhteistyövarojen nostamisesta YK:n suosittelemalle tasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Jos EU pystyy tähän, se saisi samalla moraalisen oikeuden toimia välittäjänä Yhdysvaltain ja kehitysmaiden G77-ryhmän välillä.
Odotukset eivät kuitenkaan ole kovin korkealla. Köyhyyden puolittaminen näyttää tällä hetkellä entistä kaukaisemmalta tavoitteelta.