Alex Haley:
Juuret (1976)
Suomentanut Arto Häilä. WSOY 1977
Pienenä koululaisena olin katkera, kun en saanut katsoa Juuria televisiosta. Etelävaltioiden mustien orjien sukutarinaa pidettiin tuolloin liian raaistavana lapsille. Onneksi vahingon voi korjata lukemalla Alex Haleyn (192192) alkuperäisteoksen.
Juurten tarina on uskomaton. Haleyn suvussa kerrottiin sukupolvesta toiseen tarinaa heidän alkuperäisestä esi-isästään ”Kin-taysta”, jonka neljä miestä sieppasi, kun hän oli etsimässä puuta rumpua varten kotikylänsä lähellä. Kin-tay eli Kunta Kinte vietiin meren yli Amerikkaan ja myytiin orjaksi.
Sukutarinoissa oli säilynyt jopa muutama afrikkalainen sana, joita Kinte oli opettanut lapsilleen. Yksi sanoista oli joen nimi Kamby Bolongo. Nimien Kinte ja Kamby Bolongo avulla Haley aloitti salapoliisityön, joka johti hänet lopulta Gambiaan mandingo-kansan luo – Kamby Bolongo tarkoittaa Gambia-jokea heidän kielessään.
Kinte-klaanin kotikylässä Juffuressa Haley tapasi vanhan tarinankertojan, joka tunsi klaanin historian satoja vuosia taaksepäin. Niinpä hänen pitkässä sukukertomuksessaan vilahti Kunta Kinte, joka katosi nuorena miehenä ollessaan puita kaatamassa.
Kaksi sukutarinaa, amerikkalainen ja afrikkalainen yhtyivät. Alex Haley, Kunta Kinten jälkeläinen, löysi juurensa.
Juuret joista voi olla ylpeä
Juuret alkaa Kunta Kinten syntymästä Juffuren kylässä vuonna 1750. Alex Haley kuvaa tarkkaan ja elävästi mandingojen kulttuuria. Tämä on tärkeää: vanha mielikuva on että Amerikan mustat orjat ryöstettiin ”alkeellisten heimolaisten” keskuudesta. Orjuuttamista on turhan usein pidetty sivistämisenä.
Mandingot tunnustivat islamia ja poikalapset opetettiin kirjoittamaan ja lukemaan arabialaisilla aakkosilla. Kansalla oli voimakas tunne omasta arvostaan ja pitkästä historiastaan, jossa vilisee tarunomaisia afrikkalaisia valtakuntia.
Tästä eheästä kulttuurista Kunta Kinte paiskataan hirveiden kärsimysten kautta palvelemaan orjaksi valkoisten plantaasille. Orjilta on kielletty lukutaito ja kaikki ”afrikkalaiset tavat”. Kuntan on vaikea hyväksyä orjina syntyneitä mustia kumppaneitaan, joilla ei tunnu olevan historiaa, eikä omia tapoja – vain valkoisten jäljittelyä.
Kuntan tarina kattaa yli puolet romaanin pituudesta. Se on pohjimmiltaan kertomus sopeutumisesta, mutta Kunta säilyttää kuitenkin sydämessään pienen osan Afrikkaa. Hän kertoo salaa tarinansa tyttärelleen Kizzylle. Tästä tarinasta tulee sukupolvia kestänyt traditio Kuntan jälkeläisille. Aina uuden lapsen syntyessä hänelle kerrotaan suvun historia aina ”Afrikkalaiseen” eli Kunta Kinteen saakka.
Orjakulttuurin paradoksit
Romaani seurailee suvun vaiheita eri isäntien omistuksissa ja Yhdysvaltain historian kiemuroissa. Orjatyövoimaa käyttävä kulttuuri näyttää erikoiset kasvonsa. Orjat ovat kauppaesineitä: toisinaan perheitä hajotetaan sen enempiä kyselemättä. Toisinaan, jos onni käy, isäntä eli ”massa” suostuu ostamaan oman mielitietyn samalle tilalle orjaksi.
Rasismin syvä paradoksi on, että monet orjat olivat itse asiassa isäntänsä sukulaisia. Isännät käyttivät seksuaalisesti hyväkseen nuoria naisorjia. Syntyneet lapset olivat uusia orjia. ”Isäntä hoiti itse siitostyön”, kuten romaanissa sanotaan.
Isännät pelkäsivät orjiaan. Kun jossain syttyy orjakapina, kaikki mustat muuttuvat epäilyksenalaisiksi.
Yhdysvaltain sisällissodan päätteeksi mustat saavat vapautensa. Tästä alkaa Kuntan suvun sosiaalinen nousu. Loppua kohden tapahtumat ja henkilöt muuttuvat viitteellisimmiksi ja tarina päättyy Alex Haleyn omaan syntymään ja kertomukseen siitä, kuinka hän löysi juurensa.
Juurien tarina täyttää tyhjän aukon, joka on Afrikan ja 1900-luvun amerikkalaisen mustan keskiluokan edustajan välillä. Teoksella on suuri merkitys Amerikan mustan väestön kollektiivisena tarinana ja itsetunnon nostajana. Tyyliltään se on erittäin mukaansatempaava ja sujuva – loistava viihderomaani.
Alex Haley oli taustaltaan paitsi Malcolm X:n ystävä ja elämäkerran kirjoittaja, myös Valittujen Palojen toimittaja.