Levottomuudet Haitilla ovat kärjistyneet lähes sotatilaksi. Maa on sinnitellyt ulkomaisen avun voimin mutta nyt apuvirrat tyrehtyvät ja elinolot heikkenevät entisestään.
Haitin pääkaupungissa on levotonta hallituksen ja opposition kannattajien ottaessa yhteen. (Kuva: Kent Wilska)
Pääkaupunki Port-au-Prince 20. maaliskuuta. Autonrenkaat palavat barrikaadeilla, liikenne on pysähdyksissä, sähköt poikki. Etäältä kuuluu hajanaisia laukauksia. Hallituksen ja opposition kannattajat ottavat yhteen jälleen kerran, ja pääkaupunki elää terrorin ja pelon vallassa.
Väkivaltaisuudet lamauttavat tehokkaasti kaiken taloudellisen toiminnan. Ihmiset eivät uskalla lähteä töihin, kaupat ja pankit sulkevat ovensa. Katukauppiaat ovat raivoissaan: myyntikojut joutuvat mellakoissa tiesulkujen rakennusmateriaaliksi. Levottomuuksien aikana ei käydä kauppaa, mikä tarkoittaa tyhjää vatsaa monille. Suurin osa haitilaisista elää kädestä suuhun päivän aikana ansaitsemillaan tuloilla.
Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtiota. Maa elää käytännössä kehitysapuvaroilla sekä Yhdysvalloissa ja muualla asuvien haitilaisten kotimaahan lähettämillä varoilla. Yksityisistä tulonsiirroista on tullut maan tärkein valuuttatulojen lähde, ja ne nousivat 334 miljoonaan dollariin vuonna 1999. Luku on lähes yhdeksän kertaa suurempi kuin maataloussektorin vienti ja noin kymmenen kertaa suurempi kuin kokoonpanoteollisuudesta Haitille käteen jäävä valuuttatulo.
Haitia uhkaa nyt myös lahjoitusten supistuminen. Kehitysapu on jo kutistunut puolella 1990-luvun puolivälistä – syynä poliittiset ongelmat ja kyvyttömyys viedä vaadittuja talousuudistuksia eteenpäin. Euroopan unioni jäädytti kehitysavun Haitille helmikuussa vaaliepäselvyyksien vuoksi.
Kultapojasta hylkiöksi
Haiti ei ole onnistunut siirtymään todelliseen demokratiaan Jean Claude Duvalierin diktatuurin kaaduttua vuonna 1986. Maa oli levottomassa sotilashallinnossa vuoteen 1990, jolloin Jean Bertnard Aristide valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Tuore demokratia ei kuitenkaan kestänyt sotilaiden kaapatessa vallan jo saman vuoden syksynä.
Haiti joutui kansainväliseen kauppasaartoon ja maan talous romahti. Sotilashallituksen valtaa kesti syksyyn 1994, jolloin Yhdysvallat kukisti Raoul Cedrasin johtaman juntan ja palautti maahan perustuslaillisen hallituksen.
Yhdysvaltain intervention jälkeen Haitista oli tulossa kehitysmaiden kultapoika. Maan uusi hallitus pani täytäntöön Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa sovitun talousohjelman ja selvitti maksurästinsä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Haiti sai runsaasti ulkomaista rahoitusta ja talous lähti voimakkaaseen nousuun.
Myönteinen kehitys katkesi kuitenkin nopeasti sisäpoliittisiin kiistoihin. Erimielisyydet ovat viime kuukausina kärjistyneet pisteeseen, joka muistuttaa sotatilaa. Muutamassa vuodessa Haitista on tullut jälleen paaria kansainvälisen yhteisön silmissä. Samaan aikaan väestön elinolosuhteet huononevat entisestään.
Viiden prosentin demokratia
Nykyisen konfliktin välittömät juuret ulottuvat huhtikuuhun 1997, jolloin oppositiopuolueet päättivät boikotoida vaaleja petosepäilyjen johdosta. Sen jälkeen maa on ollut institutionaalisessa halvaustilassa.
Pääministeri Rosny Smarth erosi kesäkuussa 1997. Kun uutta ei saatu nimitettyä, presidentti René Preval hallitsi maata ilman pääministeriä. Tammikuussa 1999 Preval yritti ulospääsyä pattitilanteesta julistamalla parlamentin vanhentuneeksi, minkä jälkeen maa jäi myös ilman edustajainhuonetta ja kunnallisvaltuustoja.
Huhtikuusta 1997 alkaen lykätyt vaalit saatiin vihdoin järjestettyä toukokuussa 2000. Aristiden johtama puolue Fanmi Lavalas voitti lähes kaikki paikat senaatissa ja edustajainhuoneessa. Oppositio aloitti protestoinnin epärehellisyyksistä heti vaalien jälkeen.
Amerikan valtioiden järjestön (Organization of American States, OAS) kansainväliset tarkkailijat huomasivat äänten laskemistavassa vakavan virheen ja vaativat tulosten korjaamista. Hallitus ei kuitenkaan suostunut tähän, vaan valittu parlamentti aloitti kautensa viime elokuun lopussa. OAS neuvotteli tuloksetta Haitin hallituksen kanssa syksyllä 2000, ja myös marraskuun presidentinvaalit järjestettiin ilman muutoksia vaalikäytäntöön. Aristide voitti vaalit 91 prosentin äänisaaliilla, mutta vain 5 prosenttia äänioikeutetuista kävi uurnilla.
Tilanne kärjistyy
Haitin oppositio ei tunnusta helmikuun 7. päivänä valtaan nousseen Arisitiden hallitusta. Oppositiopuolueiden ryhmä Convergence Démocratique on nimittänyt maalle oman presidenttinsä. ”Virkaa” hoitaa Gérard Gourgue.
Pääkaupungissa maaliskuussa riehuneet Aristidea tukevat chimères-jengit ovat vaatineet Gourguen pidättämistä. Maaliskuun lopulla tilanne Port-au-Princessa oli räjähdyspisteessä.