Sano ”Quik kids can quickly mix Nestlé Quik” kolme kertaa niin nopeasti kuin pystyt. Näin mainostaa Nestlé kaakaojauheensa nopeakäyttöisyyttä ”Quikopoliksen” asukkaille.

Juuri Nestlé toi v.1938 markkinoille maailman ensimmäisen pakkaskuivatun pikakahvin, ja siitä lähtien on Quikopoliksia noussut maailmankartalle yksi toisensa jälkeen.

Quikopoliksessa elämän alkukin on pikainen. Tämän kaupungin kiireisen naisen aikatauluun ei aina sovi synnytyksen odottaminen. Yhä useammin se suunnitellaan etukäteen ja käynnistetään, mikäli luonto myöhästelee.

Äidinmaidonvastikkeen sekoittaminen kuumaan veteen ei myöskään vie paljon aikaa. Lapsen kasvaessa pikavauvanruoka, valmispizza ja kokis antavat pikaenergiaa vauhdikkaille videopeleille.

Alkoiko kiireen vallankumous kuitenkin vasta vuonna 1955, kun jäätelökonekauppias Ray Kroc huomasi kahden veljeksen liukuhihnoitetun hampurilaisravintolan kaupallisen potentiaalin ja aloitti sen levittämisen ympäri USA:ta franchising-periaatteella? Veljesten sukunimeä kantava McDonalds on levinnyt maailmalle lukuisten muiden pikaruokaketjujen keulakuvana ja 80-luvulla ketju oli jo maailman suurin ruokapalveluita tarjoava yritys.

Pikaruokien ja juomien runsaus on vain osa suurempaa ilmiötä: Quikopolilaisten jatkuvan aikapulan ja kiireen tunnetta. Pikaisuudesta on tullut elämäntapa ja kulttuuri. Pikaisesti syntynyt ja kasvanut nuori aloittaa kaikki aikuisuuden osoittavat toiminnat jo teini-iässä, vaikka lailla ne on pyritty säästämään myöhemmäksi.

Tärkeimmissä asioissa myös aikuisten on pakko odottaa, tai matkustaa Las Vegasiin, jossa voi avioitua, rikastua, köyhtyä ja erota tunnin sisällä.

Nopea saavutus nielee yhä useammin ansaansa sitä tavoittelevan. Douppaava quikopolilainen kilpaurheilija uhraa leikiten maineensa lisäksi myös terveytensä vaivattoman voiton toivossa.

Quikopoliksen nopeasta työtahdista loppuun palanut tai masentunut asukas voi valita monen nopeasti vaikuttavan lääkkeen välillä. Jos sydän nukkuessa lyö edelleen liian nopeasti, kuljettaa suussa sulava unilääke kaupunkilaisen unten maille oikotietä pitkin. Muistaako hän aamulla unihäiriöitään vai onko lepo poistanut eilisen väsymyksen, sitä hänellä ei ole aikaa ajatella.

Kaupunkilaisen henkisestä kehityksestä pitävät huolen monenlaiset uskonnot ja elämänkatsomukset, joista hän voi valita nopeimman pelastuksen lupaavan. Jos kaikki ongelmat eivät ratkeakaan, löytyy Quikopoliksen kirjastosta itseapukirja jokaiseen heikkouteen: Miten lopettaa huolehtiminen sekunnissa, Äkki-äly, Instant Zen, Tee-se-itse-tietoisuus…

Mistä johtuu nykyihmisen hätäisyys? Todellisuudessahan ihmisellä ei edes ole ajantajua. Ilman kellon viisareita tai auringon ja kuun sijaintia emme pysty sanomaan ajan kulusta mitään luotettavaa. Odotuksen minuutit voivat tuntua ikuisuudelta ja ilon päivät ohikiitäviltä hetkiltä. Äärimmäisen kauhun tiedetään harmaannuttavan hetkessä ja ilon olevan ikinuoruuden salaisuus.

Kiire on yhtä paljon ihmisen keksintö kuin kello itse, ja molempien orjuus ihmiskunnalle vapaaehtoinen. Vapaa-ajan lisääntyessä teknologian seurauksena, ihme kyllä, ajan nälkäkin on vain kasvanut. Jotkut tosin tekevät nykyään enemmän työtä kuin koskaan ja viettävät saavutetun vapaa-ajan minuuttiaikataulussa. Ehkä tietoisuus maanpäällisen ”lomamme” lyhyydestä ja kuoleman lähestyminen askel askeleelta hätyyttää meitä. Tässä kiireessä kuitenkin kärsii elämän laatu, rauhallisten hetkien antama ikuisuus.

Paitsi ruumiin myös hengen ruokaan on vaikuttanut nopeuden trendi. Kärsimättömyys näkyy sodanjälkeisessä taiteessa ja kirjallisuudessa. Ars Fennica -tyyppisten, kaksi-toisiinsa-liimattua-henkaria teosten kauppaaminen taiteena ei edes naurata ketään. Liukuhihnoilla valmistetut elokuvat ja TV-sarjat eivät vaadi katsojaltakaan pysähtymistä ja sulattelua. Niiden nopeaan tempoon tottuneet lapset nukahtavat oppituntien verkkaisuuteen.

”Lauseen lukeminen ja sen ymmärtäminen on parempi kuin koko kirjan lukeminen ymmärtämättä”, sanoo persialainen kirjailija. Ehkä samaa pätee elämäänkin. Ehkä kaikessa kiireessä meillä ei jää aikaa tyydyttää tuota yhden aidosti eletyn hetken janoa.

Tuolle hetkelle ei edes eläkeläisillä pian ole aikaa; potenssipillereillä voi pilata myös vanhuuden antaman hetkellisen rauhan. Mutta mitä muuta voi odottaa Quikopoliksessa, jonka nautinnon pidentämiseen perustunut elämä ei siedä kestävää kärsimystä. Onneksi lääketiede on kehittynyt pikavauhtia: kuoleman enkeleiden avustamana asukkaille on lopulta tarjolla myös pikakuolema.