Länsimaissa kauhistellaan Afrikassa suoritettavia tyttöjen sukupuolisia silpomisia. Harvoin kuitenkaan mietitään, mistä todella on kysymys. Vielä harvemmin kuunnellaan paikallisten selityksiä. Mitä ajattelevat ympärileikkaajat, nuoret naiset ja äidit Kenian Länsi-Pokotissa? Mistä tyttöjen ympärileikkaus on alkanut, miksi se jatkuu ja voiko siitä jonain päivänä tulla unohdettu häivähdys historiaa?

Ystävykset Grace, Alice ja Helen ovat ympärileikkauksen myötä tulleet osaksi yhteisöään – nyt he ovat aikuisia. (Kuva: Tiina-Maria Levamo)

”Tapa on periytynyt esi-isiltä. Heiltä saimme veitset”, sanoo ympärileikkaaja Sellina Chiptutu. ”Mutta miten se tuli meidän sukuumme, miten se tuli esi-isille”, kyselee joku. ” Se tulee jostain kaukaa. Minä opin sen isovanhemmiltani ja jätän sen lapsilleni, lastenlapsilleni, kaikille jotka tulevat jälkeeni”, selittää Picha Simatwa Wangare.

”Nautitteko työstänne”, kysellään ympärileikkaajilta. ”Minulla on tärkeä tehtävä. Sitä paitsi mitä muuta tekisin. Olen jo vanha. Minun täytyy jotenkin elättää itseni”, sanoo eräs. ” Minä en voi lopettaa, sillä joka kerta kun kuulen pillin vihellyksen, minun on mentävä. Henget vievät minua”, vastaa Sellina.

Kyläkätilö Loice Kiboi kertoo, että hänen työnään on paitsi lapsen päästäminen myös tyttöjen valmistaminen hyväksymään ympärileikkauksen. Loice on motiriondet, hän puhuu ympärileikkauksen puolesta. Sanomanviejät ja ympärileikkaajat toimivat yhteistyössä.

Loice miettii ääneen, miten voisi tulla toimeen, jos täytyisi lopettaa. ”Minä olen lopettanut, ja jo kahdeksan ympärileikkaamatonta lastenlastani on mennyt naimisiin”, julistaa Mama Agneta Chebon. Hän saa raikuvat aplodit. Mama aloitti aikoinaan tyttöjen silpomisen unen tuoman viestin takia.

Keskustelu soljuu vilkkaana Kopsirossa, Länsi-Pokotin alueella Luoteis-Keniassa. Äidit, kirkon edustajat, aids-valistajat, opettajat, kyläkätilöt, aikuiskouluttajat, valtion virkamiehet ja ympärileikkaajat ovat kokoontuneet vaihtamaan ajatuksia alueen tyttöjen tulevaisuudesta. Tyttöjen sukupuolista silpomista ei enää arastella aiheena, mutta tabun rikkominen on vaatinut kovaa työtä ja paljon aikaa.

Sen tietää erityisesti ryhmän koolle kutsunut opettaja Helen Kuboi. Hän koordinoi hanketta, joka pyrkii estämään tyttöjen sukupuolisen silpomisen. Helen kertoo, että kun hän aloitti, valtion virkamiehet kyselivät, miksi hän halusi tradition muuttuvan, olihan hän yksi niistä, jotka oli ympärileikattu. ”Kerroin heille, että minut silvottiin, kun en vielä ymmärtänyt asiaa. Mitä minä olen hyötynyt siitä? En mitään. En muuta kuin että ruumiini on tuhottu. Loppuiäkseni”, tuhahtaa Helen.

Yleisesti Kopsirossa ollaan nykyään sitä mieltä, että tyttöjen liian aikaisilla naimisiinmenoilla ja raskauksilla sekä koulun katkeamisella viidenteen luokkaan on yhteytensä sukupuoliseen silpomiseen. Alueen Sabaot-heimon keskuudessa traditiota harjoitetaan vielä noin 90-prosenttisesti, kun koko maassa noin puolet naisista käy läpi kivuliaan leikkauksen.

Ympärileikkaus

Kun ympärileikkaaja Sellina Chiptutu kuulee pillin vihellyksen, on hänen mentävä. (Kuva: Tiina-Maria Levamo)

Asenneilmaston muuttamisen kannalta Kopsiron kokous pidetään kreivin aikaan. Joulukuuksi alueelle järjestellään nimittäin suurta juhlaa, johon odotetaan satoja tyttöjä ympärileikattavaksi. Kysymys on joka toinen vuosi pidettävästä riitistä, jossa tytöt hyväksytään yhteisöön ja heistä tulee aikuisia.

Juhlaa varten pannaan maissiolutta, varataan eläimiä teurastettavaksi sekä säästetään rahaa lahjoihin. Huomattava osa maissisadosta käytetään oluen valmistamiseen. Perheen varastoon jää yhä useammin liian vähän ruokaa vuoden varalle. Juhlaan sijoittaminen näkyy myös koulusta pudonneiden lasten määrän lisääntymisenä. Tammikuun koulumaksuihin ei enää ole varaa, joten ympärileikattujen tyttöjen lisäksi koulusta putoaa muitakin sisaruksia.

Useimmiten ympärileikatut tytöt menevät pian naimisiin ja tulevat raskaaksi, jolloin koulunkäynti on heidän kohdallaan auttamattomasti ohi. Nekin leikatut tytöt, jotka palaavat kouluun, muodostuvat ongelmaksi. ”Tytöt ajattelevat, että he ovat nyt aikuisia naisia, eikä heidän tarvitse ottaa vastaan käskyjä opettajilta. Heistä tulee kurittomia, erityisesti naisopettajien luokissa”, harmittelee Kosulolin peruskoulun opettaja Peter Charito Rotino.

Arviot alueella joulun alla leikattavista tytöistä vaihtelevat 1 300:sta 3 000:een. Jokainen ympärileikkaaja käsittelee keskimäärin 300 tyttöä. Kaiken kaikkiaan alueella asuu noin 53 000 henkeä, joista suurin osa on pienviljelijöitä tai karjankasvattajia.

Tavallisesta silpomisoperaatiosta laskutetaan 250 Kenian shillinkiä eli noin 22 markkaa. Jos joudutaan käsittelemään raskaana olevaa naista, laskutetaan tuplasti. Ympärileikkaajan kahden vuoden keskiansio on arviolta 6 000 markkaa. Se vastaa kuta kuinkin peruskoulun opettajan vuoden palkkaa. Kysymyksessä on siis huomattava summa, joka tienataan ainoastaan muutaman kuukauden aikana, koska tyttöjen sukupuolinen silpominen ajoittuu juuri juhlaan.

Alueen pojatkin ympärileikataan, mutta se on hyvin vaatimaton operaatio, joka suoritetaan yleensä kylillä tai läheisellä terveysasemalla. Pojan ympärileikkaukseen ei liity mitään varsinaisia seremonioita, ei liioin lahjojen antamista.

Avioliitto

Kopsirossa tytöt ympärileikataan yleensä 8–13-vuotiaina. Ympärileikkausta seuraa eristäytymisaika, jota tytöt viettävät savimajassa. Tuona aikana he eivät saa näyttäytyä muille ihmisille. Heihin ei saa myöskään koskea. Heille tuodaan ruokaa. Heidän luonaan käyvät ainoastaan äidit tai vanhemmat naiset, jotka opettavat heille, millainen on yhteisön hyväksymä nainen ja vaimo.

Eristyksestä kertoo kotipiirin pihalla palava ikuinen nuotion liekki. Kun pysähdymme pihaan, kurkistelee kolme tyttöä huovat harteillaan kaukaisesta savimajasta. Kun päätalosta ilmestyy polulle mies, tytöt kipittävät pikaisesti takaisin majaan.

Grace Temaqwat, Alice Chemusto ja Helen Chepkura ottavat meidät vastaan valkoinen tomunaamio kasvoilla, nojaten hentoihin paimenkeppeihin. Alkuun tunnelma on hieman varautunut. Molemmat osapuolet ovat toistensa mielestä pelottavan näköisiä. Pian kuitenkin vapaudutaan rupattelemaan naisten asioista. Paikalla on myös kaksi tyttöjen äitiä.

Grace sanoo, että hän jätti koulunkäynnin, koska isän kuoltua siihen ei ollut varaa. Äiti napauttaa siihen, ettei asia ole ihan niin, vaan Grace ei mennyt kouluun, koska halusi ympärileikkaukseen.

Alice taas piti koulunkäynnistä mutta lähti mukaan ympärileikkaukseen, kun hyvä ystävä Gracekin oli menossa. ”Haluaisin mennä takaisin kouluun”, hän sanoo. ”Ellet sitten mene naimisiin”, toteaa äiti.

Helen on paimentanut koko elämänsä karjaa. Köyhällä perheellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin varmistua, että tytär pääsee naimisiin. Helen ympärileikattiin, koska miesten ei oleteta haluavan mennä naimisiin ympärileikkaamattoman naisen kanssa. Sitä paitsi kylillä puhuttaisiin pahaa, jos tytär jätettäisiin leikkaamatta.
 

Nuorella iällä ympärileikatun Regina Lingenyangin ensisynnytys on ollut raskas kokemus. (Kuva: Tiina-Maria Levamo)

Tytöt ovat syyskuun lopusta lähtien istuneet eristyksessä savimajassa. Heillä on vielä toinen kuukausi edessä. Aika kuluu vanhempien naisten valmistaessa heitä avioliittoon ja aikuisuuteen. Tytöt tekevät myös käsitöitä, muun muassa lanteiden ympärille sidottavia cokis-korkkihelistimiä.

Grace hymyilee ylpeänä, kun äiti kertoo, että avioliitto on jo järjestetty. Grace menee naimisiin rikkaan miehen kanssa. Mies omistaa kaupan, auton, karjaa sekä kaksi vaimoa. Sitä Grace ei tiedä, että mies käy kuuttakymmentä. ”Tärkeintä on, että mies on varakas. Sitä paitsi uskomme, että jos menee vanhan miehen kanssa naimisiin, ei koskaan itse vanhene”, äiti kertoo.

Gracen isän kuoltua äidin on täytynyt naittaa tyttäriään toimeentulonsa varmistamiseksi. Hän on saanut rikkaalta mieheltä jo yhden lehmän ja maissiolutta. ”Kolme lehmää on vielä saamatta”, hän iloitsee.

Niin äidit kuin tyttäretkin vakuuttavat tietävänsä naisten sukuelinten silpomisen vaaroista. Yksi niistä on HIV-tartuntojen leviäminen silloin, kun käytetään samaa veistä. Äidit huomauttavat, että heidän tyttäriensä silpomiseen on käytetty omaa erillistä veistä. Tyttäret taas vannovat, että he kestävät kivut ja pelot, koska niin kuuluu tehdä. He tietävät, että tyttöjä on jopa menehtynyt verenhukkaan.

Syntymä

Katolisen kirkon pitämän Ortumin sairaalan nurmikolla istuu 16-vuotias Regina Lingenyang pikkuruinen nyytti sylissään. Hän on synnyttänyt kuukausi sitten pojan, jonka nimeä hän ei jaksa millään muistaa. Tyttö on sokissa. Kukaan ei ole tullut hakemaan häntä kotiin, eikä hänellä ole varaa maksaa sairaalamaksuja.

Hänet raskaaksi tehnyt poika kävi kerran katsomassa, mutta juoksi pois, kun näki, että tytölle on asennettu pussi, johon valuu virtsaa. Regina on ympärileikattu jo nuorella iällä. Siksi hänen ensimmäisen synnytyksensä oli erittäin kivulias. Arpikudos ei usein jousta ja nuoren naisen vagina, virtsarakko ja peräaukko saattavat repeytyä pahasti.

”Reginan virtsarakko on repeytynyt, eikä hän pysty pidättämään virtsaa. Hänen pitäisi mitä pikimmin päästä leikkaukseen”, kertoo sairaanhoitaja Mirriam Lopus. Mirriam huokaa ympärileikattujen nuorten äitien synnytysten olevan vaikeita. Koska synnytys saattaa kestää kauan, on olemassa riski, ettei lapsi saa happea ja syntyy vammaisena. Äideillä on riski kuolla komplikaatioihin ja verenvuotoon. ”Eniten äitejä menehtyy kuitenkin malariaan”, kertoo Mirriam, kun katselemme ihmeellisen pientä mutta valitettavasti muutama tunti sitten äitinsä menettänyttä tyttöä keskoskaapissa.

Kopsiron alueen aikuiskouluttaja Steven Kiror on sitä mieltä, etteivät tyttöjen taidot pääse esille leikkaustradition vallatessa ihmisten ajattelun. ”Lapset synnyttävät lapsia. Nämä tytöt eivät ole henkisesti valmiita äitiyteen. He eivät tiedä, miten huolehtia lapsista. Heidän lahjansa heitetään hukkaan.”

On helppo vakuuttua Kirorin sanoista, kun katselee Ortumin sairaalan ensisynnyttäjien osastolla makaavia naisia. He ovat todellakin vielä lapsia. Poimimme myöhemmin kivikkoiselta vuoristotieltä kyytiimme 17-vuotiaan Gladys Tatiyn. Löydämme hänet tarpomasta jyrkkää vuorenrinnettä kohti kotikylää, vaikka synnytyksestä on kulunut vasta kuusi tuntia. Hänen esikoisensa nimi on Dorcas Chenangat, syntynyt keskiyön aikaan.

Gladysin tarina on se tyypillinen: Koulunkäynti päättyi ympärileikkaukseen joulukuussa 1998. Tammikuussa 1999 hän meni naimisiin. Lokakuussa syntyi Dorcas.

Aikuisuus

Linah Kilimo, 37, on juuri palannut takaisin kotiin Saksasta, jossa hän oli Hannoverin Expo 2000 -messuilla kertomassa ympärileikkauksesta. Linah tietää millaista on, kun naista ei lueta aikuiseksi. Hän on itse välttynyt ympärileikkaukselta ja saa vieläkin kuulla siitä. Hänestä on kotiseuduilla tehty jopa herjaavia lauluja.

Linah karkasi kotoaan välttääkseen ympärileikkauksen. Ennen karkumatkaa hän kävi kovan kädenväännön vanhempiensa kanssa. Kun yhteisymmärrykseen ei millään päästy, Linah jätti kotiin lapun: ”Koska te ette kuuntele minua, en minäkään suostu kuuntelemaan teitä.”

Hänen innoittajansa oli Raamattu, jossa puhutaan sielun ympärileikkauksesta. Kun hän 18-vuotiaana pyhäkoulussa ymmärsi, ettei ruumiin silpominen voinut olla Jumalan tahto, hän päätti toimia vastoin perinteitä.

Hän piileskeli Nairobissa ja Mombasassa, kunnes vanhemmat heltyivät ainoalle tyttärelleen, vaikka äiti kärsikin kylällä sosiaalisesta syrjinnästä. Hän ei saanut istua muiden kyläläisten kanssa iltaa. Myös Linahin isä joutui kaveriensa välttelemäksi.

Linah lupasi, että hänestä tulee vastuullinen aikuinen, kunniallinen nainen ja hyvä vaimo, vaikkei häntä olekaan silvottu. ”Opiskelin, tein töitä, menin naimisiin, ostin auton ja perustin parturikampaamon. Häihimme tulivat kaikki uteliaat. He halusivat nähdä, kun minä, ympärileikkaamaton, pääsin naimisiin ja sain lahjoja”, Linah kertoo.

Myöhemmin Linah kilpaili parlamenttipaikasta, mutta hänen kampanjansa kaatui siihen, että ehdokkaana olevat miehet käyttivät vasta-aseenaan Linahin suosiolle hänen ympärileikkaamattomuuttaan. ”He sanoivat, etten täten ollut aikuinen.”

Hänen mielestään lapset ja naiset nähdään Keniassa vielä kuuluvan yhteen samaan ryhmään. Mies päättää kodin asioista – jopa siitä, ketä nainen saa äänestää. ”Minun käy sääliksi ikäisiäni naisia. Heidän elämänsä voisi olla niin paljon paremmalla tolalla”, Linah huokaa.