Huhtikuun 17. päivänä tuli kuluneeksi 25 vuotta Phnom Penhin kaatumisesta ja Pol Potin johtamien punaisten khmerien noususta valtaan Kambodzhassa. Paria viikkoa myöhemmin kaatui naapurissa Yhdysvaltain tukeman Etelä-Vietnamin pääkaupunki Saigon ja Vietnamin sota loppui — maa yhdistettiin Vietnamin sosialistiseksi tasavallaksi.
Vietnamissa juhlittiin, mutta Kambodzhassa pidetään matalaa profiilia, sillä päättäjät haluavat unohtaa menneen. Pääministeri Hun Sen on ilmoittanut lyhyesti, että ”historia pysyy historiana, sitä ei voida muuttaa.”
Pol Potin hirmuvallan ja punaisten khmerien vajaan neljän vuoden terrorin aikana kuoli ainakin 1,7 miljoonaa kambodzhalaista eli viidennes väestöstä. Joidenkin arvioiden mukaan kuolleiden määrä oli yli 3 miljoonaa; uusia joukkohautoja löydetään jatkuvasti. Hun Sen kuului aikoinaan itse punaisiin khmereihin, mutta myöhemmin hän nousi Phnom Penhin vuonna 1979 vapauttaneiden vietnamilaisten tukemana maan pääministeriksi. Sisällissota maassa jatkui 90-luvulle asti.
Näennäinen rauha
Maan nuori demokratia on hyvin hauras ja traumaattisia haavoja ei ole haluttu repiä auki. Sotatoimien tauottua punaisten khmerien johtajien annettiin kävellä vapaudessa, ja vasta nyt Hun Sen on taipumassa YK:n vaatimukseen oikeudenkäyntien järjestämiseksi ikääntyneille punaisten khmerien johtajille. Tuhon pääarkkitehti Pol Pot on ehtinyt jo kuolla.
Vaikka maassa on näennäinen rauha, poliittisia vastustajiaan Hun Senin hallinto käsittelee ankaralla kädellä. Hun Sen syrjäytti muutaman vuoden hallitusvallassa olleen Funcinpec-puolueen 1997 ja samana vuonna granaatti-isku Sam Rainsyn oppositiopuolueen tiloihin tappoi 16 ihmistä.
Kansainvälisistä tarkkailijoista huolimatta vuoden 1998 vaalit olivat kaikkea muuta kuin puolueettomat. Ihmisoikeusjärjestön LICADHO:n tutkimuksen mukaan vuoden 1999 viimeisen neljänneksen aikana viranomaisten tekemistä 134 ihmisoikeusrikkomuksesta vain 15 tapauksessa on tehty pidätyksiä.
Vietnamin sodan pommitukset ja punaisten khmerien raakuudet kokeneille kambodzhalaisille aseellinen väkivalta on arkipäivää. Asioita osataan ratkoa paremmin ampumalla kuin puhumalla.
Muutoksen tuulia
Hallituksen huonon esimerkin vuoksi lainkunnioitus ei ole vielä juurtunut yhteiskuntaan ja korruptio kukoistaa myös oikeuslaitoksessa. Aseisiin tarttumista helpottaa niiden erittäin helppo saanti. Muutamalla kymmenellä markalla voi katukaupasta ostaa kiväärin tai jopa kranaatinheittimen.
Muutoksen tuulia on kuitenkin ilmassa. Hallitus on antanut varsin laajat vapaudet lehdistölle ja kansalaisjärjestöille; sanomalehtiä on jo yli 200 ja järjestöjen kirjo mittava. Molemmat tahot nostavat raakuuksia kansan tietoisuuteen ja pyrkivät siten väkivallan vähentämiseen. Monet järjestöistä kuitenkin valittavat, että hallitus pyrkii säännöllisesti estämään ihmisoikeusrikkomusten tutkimista.
Jos hallitus todella haluaa johtaa maata kohti demokratiaa ja rauhallisia oloja, sen täytyy antaa kansalle rauhanomainen keino ilmaista tyytymättömyyttään. Lisäksi hallituksen täytyy muuttaa budjettimenojaan: viime vuonna Kambodzha käytti 40 prosenttia budjetistaan armeijaan ja antoi vain 10 prosenttia koulutussektorille.
Äskettäin maassa nousi kohu uuden YK:n pakolaiskomissaarin lausunnosta, jossa hänen nähtiin pitävän kambodzhalaista väkivaltaa geneettisenä ominaisuutena. Näin tuskin on, sen sijaan ihmiset tarvitsevat mahdollisuuden.