Afrikan itsenäisyystaistelijat kutsuivat häntä Afrikan leijonaksi. Länsimaat nimesivät hänet Afrikan Gandhiksi. Sambialaisille hän on tuttavallisesti maan isä Super Ken. Oikeus julisti hänet tänä vuonna isänmaattomaksi. Mikä Kenneth Kaunda on oikein miehiään?
Vuonna 1963 Kenneth Kaunda piti Fordhamin yliopistossa Englannissa puheen. Monen mieleen siitä jäi Kaundan puhkuva tulevaisuudenusko: ”Odotan päivää, jolloin Sambiasta tulee Afrikan Sveitsi: paikka, jonne miljonäärit sijoittavat rahansa, koska he uskovat maahamme ja sen johtajiin; paikka, jossa poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, henkiset ja moraaliset oikeudet toteutuvat.” Puhe oli alkua Kaundan filosofiselle humanismille. Siitä on lähes 40 vuotta.
Sambialle itsenäisyyden vuonna 1964 taistellut Kenneth Kaunda astelee ketterästi läpi Mandevun slummin pääkaupungissa Lusakassa. Mies on harmaantunut, mutta hän on 75-vuotiaanakin tyylilleen uskollinen heilutellessaan tavaramerkkiään, valkoista liinaa. Kansa laulaa ja naiset polvistuvat maahan pyyhkimään hänen kenkiään.
Karisma puree yhä
Kaundan silmissä on vielä sama kiilto, kuin itsenäisyystaistelujen aikana 50- ja 60-luvulla, jolloin hän pukeutui esikuvansa Gandhin tavoin toogaan, kieltäytyi alkoholista ja lihasta ja kamppaili Afrikan mantereen mittasuhteissa suhteellisen verettömästi itsenäisyyden Sambialle.
”Yksi Sambia, yksi valtio” on kieltämättä maata itsevaltaisesti 27 vuotta hallinneen Kaundan suurin saavutus. Siitä kertovat edelleen ne sankat yli etnisten rajojen ulottuvat joukot, jotka kokoontuvat ihastelemaan Kaundan karismaattisia kertojanlahjoja. Tilaisuuksissa opiskelijat rientävät halailemaan entistä maan johtajaa, mutta huomauttavat samalla reilusti muille hänen olkansa yli, etteivät ole Kaundan kanssa samoilla linjoilla.
Kansan yleinen mielipide viittaa Kaundalle jäähyaitiota. Rivit Kaundan johtamassa maan vanhimmassa oppositiopuolueessa UNIPissakin (United National Independence Party) rakoilevat. Haastattelupäivänä UNIPin keskuskomitean jäsenistä istuu pakollisessa yleiskokouksessa vain kourallinen. Muut eivät ole uskaltaneet ilmestyä paikalle The Post-lehdessä julkaistujen Kaundan vastaisten lausuntojensa takia.
Kaundalla oli visio, afrikkalainen humanismi. Nyt siitä on jäljellä enää periksiantamaton uho: tätä miestä ja Sambian kansaa ei enää nöyryytetä. Siksi Kaunda ei suostu jäämään kiikkutuoliin eläkepäiviään laskeskelemaan.
Aina 1970-luvun alkuun asti Sambian kansa vaurastui. Vaurautta riitti jopa naapurimaiden veljien ja siskojen itsenäisyystaistelujen avokätiseen tukemiseen. 1980-luvulle tultaessa Kaundan ”hallitus ja sen puolue UNIP” vajosi kuitenkin yhä syvemmälle vallan väärinkäyttöön, korruptioon, ihmisoikeusrikkomuksiin, ruokapulaan ja opiskelijamellakoihin. Moni Sambiassa sanoo, etteivät ajat 90-luvun monipuoluedemokratian aikana ole siitä miksikään muuttuneet.
Tänään Kaunda avaa maanlaajuisen kampanjansa Mandevussa aikoen asettua vuoden 2001 presidentinvaaleissa ehdokkaaksi. Hän sanoo taistelevansa hamaan loppuun asti aseenaan väkivallaton vastarinta. Hän kertaa Mandevun kampanjapäivänä kansalle maan kurjaa tilaa yhä uudelleen: ”Tiet ovat huonossa kunnossa, kuparikaivokset eilistä päivää, koulut rappiolla, terveydenhuolto mennyttä, teollisuus toivottomassa tilassa.”
”Aiomme elvyttää Sambian talouden. Näin ei voi jatkua. Ihmisiä kuolee nälkään. Se on ennenkuulumatonta Sambiassa”, vastaa Kaunda kysymykseen, mitä UNIP aikoo tehdä maan rappiolle. Sitten hän pohtii, mistä puolue saisi varoja vaalikampanjaa varten.
Luoteja ja pidätyksiä
Viimeisen kahden vuoden aikana Kenneth Kaundasta on kirjoitettu kaksi kertaa suomalaisessa lehdistössä. Ensimmäisen kerran Kaunda ylitti uutiskynnyksen, kun haavoittui valtion mellakkapoliisin luodista vaalikiertueellaan Pohjois-Sambian Kabwessa 1997.
”Kaiken kaikkiaan minua on yritetty salamurhata elämäni varrella kuusi kertaa”, hän väittää ja toistaa useamman kerran luvun kuusi. Hän syyttää Sambian nykyistä presidenttiä Frederick Chilubaa ja Movement for Multiparty Democracy (MMD) -hallitusta murhayrityksistä, joista viimeinen on hänen mukaansa tapahtunut hänen Lusakan kotinsa edustalla Kabulongan kaupungiosassa huhtikuussa 1999.
Kaunda näyttää minulle otsasta kohtaa, johon luoti raapaisi Kabwessa. En suostu valehtelemaan, että näkisin otsassa naarmun. Tapahtuman seurauksena luodeista kaulaan haavoittunut Liberal Progressive Front -puolueen johtaja Roger Chongwe on edelleen maanpaossa Australiassa.
Tapahtumaa ei ole koskaan tutkittu tai selvitetty oikeudessa. Maasta tapahtuman aikana matkustanut presidentti Chiluba väittää jopa, että Kaunda itse ampui itseään ja oppositiokavereitaan. Kaunda tuhahtaa Chiluban olevan aina poissa maasta, kun likaisia asioita tapahtuu.
Toisen kerran suomalaiset saivat lukea Kaundasta 1997 joulupyhinä, kun hänet pidätettiin osallisuudesta Sambiassa lokakuussa tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen. Chiluban hallitus piti Kaundaa pidätettynä pitkään vailla asianmukaista syytettä. Kansainvälinen painostus johti lopulta siihen, että Kaunda siirrettiin kotiin, josta kylläkin tehtiin vartioitu vankila. Syytteeksi luettu valtiopetos raukesi myöhemmin. Menetetyn ajan korvaamisesta ei puhunut kukaan ei edes Kaunda.
Isänmaaton Super Ken Kaunda syntyi 1924 malawilaisille vanhemmille Sambian pohjoisosassa Chinsalissa. Vanhemmat olivat saapuneet ja jääneet lähetysmissiolle Sambiaan. Kaundan isä perusti Lumban lähetysaseman lisäksi kouluja ja opettajankoulutuslaitoksen, jossa Kaundakin opiskeli.
Tämä tausta riitti siihen, ettei Kaunda voinut 1996 maan toisissa monipuoluedemokratian aikaisissa presidentinvaaleissa asettua vastukseksi Chiluballe. MMD-hallitus oli nimittäin juuri ennen vaaleja ajanut ryskyen läpi perustuslain muutoksen, jonka mukaan ainoastaan toisen polven sambialainen voi asettua presidenttiehdokkaaksi.
Ihmisoikeusjärjestö Afronetin (Inter-African Network on Human Rights) Sambian koordinaattori Ngande Mwanajiti epäilee avoimesti MMD-hallituksen motiiveja perustuslain muutoksen takana. ”Ei valtiossa voi säätää lakeja, jotka kohdistuvat vain yhteen yksilöön tai pieneen ryhmään ihmisiä. Perustuslain pitää pystyä kattavammin tavoittelemaan yhteisiä päämääriä”, hän muistuttaa .
Viimeisenä naulana arkkuun voisi olla, jopa Kaundan omankin ristiinnaulitsemisteorian mukaan, Ndolan käräjäoikeuden päätös maaliskuulta 1999. Sen mukaan Kenneth Kaunda ei kuulu mihinkään valtioon, ei Sambiaan, ei Malawiin, ei minnekään. Hän on tällä hetkellä vailla kansalaisuutta. ”Olen sambialainen luihin ja ytimiin. En pelkää. He voivat viedä minut vankilaan, karkottaa, tehdä mitä tahansa. Minun ankkuriköyteni on tiukasti kiinni Lumban lähetysasemalla, jonne sukuni on haudattu”, sanoo Kaunda.
Käytännössä Kaunda elää tällä hetkellä jonkinlaisessa odotuksen välitilassa. Hänellä on edelleen diplomaattipassi ja sen turvin hän saa liikkua Sambiassa ja matkustaa maasta vapaasti. Kaundan asianajajat ovat valittaneet käräjäoikeuden päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen. ”Siksi he eivät voi koskea minuun ennen lokakuun lopussa alkavan oikeudenkäynnin päätöstä.”
Kaunda on valmis viemään tapauksen kansainväliseen tuomioistuimeen, mikäli on pakko. ”On kysymys ihmisoikeuksista”, hän sanoo.
Kaundan elämän luulisi olevan epävarmaa ja yksinäistä. Kabulongan koti on kylläkin täynnä avustavaa henkilökuntaa, mutta voiko heihin köyhän puolueen rakoillessa luottaa. Lähimmät perheenjäsenet ovat ajat sitten lähteneet maasta lukuunottamatta pihanurmikolla istuvia maalta kyläilemään tulleita Kaundan tätejä. ”Perheeni on maanpaossa. Heidätkin on julistettu isänmaattomiksi.”