Guatemalan lähimenneisyys on täynnä väkivaltaa ja kuolemaa. Vuonna 1996 hallitus ja sissit allekirjoittivat rauhansopimuksen lopettaakseen 36 vuotta kestäneen sisällissodan, jossa menehtyi arviolta 150 000 ja katosi 50 000 ihmistä.
Sodan aikana 10 miljoonan asukkaan Guatemalasta pakeni kymmeniä tuhansia ihmisiä ja maan rajojen sisällä kotinsa menetti yli puoli miljoonaa guatemalalaista. Pakolaisten paluumuutto naapurimaista jatkuu.
Guatemalan sisällissodan pääsyy on ollut yhteiskunnan jyrkkä sosiaalinen ja etninen jako maaseudun köyhiin intiaaneihin ja kaupunkien valkoisiin mestitseihin. Yli puolet väestöstä kuuluu 22 eri mayaheimoon, joista suurimpia ryhmiä ovat quichét, kekchít, cakchiquelit ja mamit. Silti intiaanit ovat toisen luokan kansalaisia Guatemalassa.
Yksi sodan syy on ollut maanomistuskysymys: noin kaksi prosenttia väestöstä omistaa 70 prosenttia maasta.
Toukokuussa pidetyissä, rauhan solmimisen jälkeen ensimmäisissä vaaleissa intiaanit jäivät edelleen ilman heille luvattuja oikeuksia. Valkoisen vähemmistön mielipiteet ja pieni äänestysprosentti kaatoivat enemmistön vuosisatojen haaveen.
Verisestä sisällissodasta ovat eniten kärsineet maaseudun intiaanit, joiden kylistä tuli armeijan ja sissien välisten taisteluiden näyttämöjä. Hallitus syytti kyliä sissisympatioista ja sissien vastaisen sodan erikoisjoukot, kaibiles, tuhosivat kokonaisia kyliä.
Pitkän sisällisodan aikana tehtiin useita satoja intiaanien ja maatyöläisten joukkomurhia, joita ei ole selvitetty oikeudessa. Verisimmät vuodet ihmisten muistoissa ajoittuvat välille 1980-1983. Vasta viime vuosina on alettu kaivaa esiin joukkohautoja.
YK:n alainen totuuskomissio Minugua on todennut armeijan syylliseksi 93 prosenttiin sisällissodan joukkomurhista, kidutuksista, katoamisista ja tapoista. Syyllisiä ei kuitenkaan ole onnistuttu viemään tuomiolle.
Vaikka rauha sissien ja hallituksen välillä on saavutettu, väkivalta rehottaa nyt kaduilla. Kun maan virallinen politiikka ei noudata ihmisoikeuksia, on väkivallan kulttuuria vaikea kitkeä myöskään kansan keskuudesta.
Demokratiaan on vielä pitkä matka.
ANNI VALTONEN, HELI SAARELA
El Petén, Guatemala