Mikko Tuononen on puutarhuri. Hän on käyttänyt puutarhurin ajattelua ja biodynaamisia menetelmiä kehitysyhteistyössä Nicaraguassa. Tulokset ovat olleet hyvät. ”Hedelmistään puu tunnetaan”, hän sanoo.
Mikko Tuononen on istuttanut paljon hedelmäpuita Karibialla. Mikä tärkeämpää, hän on saanut Karibian machomiehiä mukaansa hedelmäpuita kasvattamaan, vaikka Väli-Amerikassa miehet pelkäävät, että hedelmien syöminen uhkaa heidän potenssiaan – tai herättää heidän tyttärensä liian varhain seksuaalisuuteen.
Siksi hedelmäpuita on sielläpäin harvassa, olletikin että maaperä kasvaisi vaikka mitä. Hedelmät ovat tabu.
Ehkä Tuononen on siksi vakuuttava, että hän on itse ihan latinomachon näköinen, vaikka on kotoisin Lievestuoreelta. Suunsakin hän sanoo oppineensa siellä 11 vuoden aikana avaamaan.
Toiminnan kokonaisvaltaisuus tärkeää
Tuononen on hiljattain päättänyt työnsä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston Fades-hankkeen koordinaattorina Nicaraguan Chontalesin maakunnassa, sisällissodan pahoin repimällä alueella. Viitisen vuotta sitten hän suostui Finnconsultin pyyntöön lähteä kuntien itsehallinnon ja paikallisdemokratian kehittämiseen tähtäävään hankkeeseen, koska projekti oli tavoitteiltaan hyvin kokonaisvaltainen.
Kokonaisvaltaisuus on Tuonoselle tärkeätä. Hän on antroposofi, ja antroposofiassa korostetaan kehityksen ja ihmisen kokonaisvaltaisuutta.
– Jos maaseudun kehitysyhteistyöhankkeissa keskitytään vain yhteen asiaa, se kostautuu myöhemmin, hän sanoo.
Fadesin onnistumista on jo ehditty arvioida, hanke on saanut paljon kiitosta. Epävirallisissa yhteyksissä evaluoijat ovat ylistäneet erityisesti Fadesin kaatopaikalla tarjoamaa lounasta. Projekti on perustanut Santo Tomasin kuntaan kaatopaikan, jossa orgaaninen jäte erotellaan kompostiksi. Kansainvälinen arvioitisijatiimi oli yhdessä Suomen, Espanjan ja Nicaraguan ministeriöiden ja lähetystöjen edustajien kanssa kunniavieraina kaatopaikan avajaisissa.
Kompostikatoksen alla oli valkoisin liinoin katetut vaneripöydät. Orkesteri soitti, väkeä parveili ja ruokaa tarjottiin kaikille: kanaa, riisiä, papuja, pinaattitortilloja. Pinaatinlehtien repiminen pinaattikynnöksistä ja lisääminen tortillojen sekaan oli yksi projektin ”ravitsemuskomponentin” yksinkertaisista mutta rautaisen käytännöllisistä tuloksista. Kompostia hyödynnetään biologisessa puunviljelyssä.
– Koulujen opetussuunnitelmiin on tullut ympäristötieto. Santo Tomasin alueen koulut ovat käyttäneet ympäristötietotuntinsa kompostin tekemiseen sekä appelsiinipuiden istuttamiseen koulujen ympärille, Tuononen kertoo.
Jokapaikanhöylä luo toisille edellytyksiä
Fadesin tehtäviä ovat paikallisdemokratian vahvistaminen ja kunnallishallinnon kehittäminen, rakentaminen, maatalous, terveyskasvatus ja ravitsemusvalistus. On myös pienlainoitusta, karjankasvatuksen tehostamista ja yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.
Projektissa on muun muassa koulutettu viranomaisia maarekisterin pitämiseen ja uusiin veronkantosysteemeihin. Kuntalaisia on opetettu oma-apurakentamiseen. On koulutettu paljasjalkaterveyssisaria ja kannustettu luonnonyrttien käyttämiseen lääkkeinä.
– Olen jokapaikan höylä, sählään vähän joka paikassa. Puutarhurina tiedän, että en pysty pakottamaan kehitystä, mutta voin luoda edellytyksiä ja koordinaattorina varmistaa, että se mitä tehdään, on tarpeellista, Tuononen luonnehtii rooliaan tässä aika valtavalta vaikuttavassa tehtäväkentässä.
– Ei sinne pidä mennä liian valmiin kanssa. Kehitysmaiden köyhät eivät ole tyhmiä – jotta pystyy elättämään perheensä päivästä toiseen on oltava fiksu ja luova. Kysymys on siitä, miten löytää sellaisia projektimuotoja, että paikalliset ihmiset saavat äänensä kuuluviin.
Sellaisia muotoja löydettiin.
Josén ja Marian ääni kuuluviin Osa Fadesin suomalasrahoituksesta menee luonnolliseen tapaan nicaragualaisten ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen kautta, mutta osa menee suoraan köyhille ihmisille kunnanvaltuustojen kanavoimana.
Kuntalaiset voivat tehdä valtuustolle kirjallisia hanketukianomuksia. Valtuustossa anomukset pannaan toteutusjärjestykseen pistesysteemin mukaan. Hanke saa pisteitä, jos siihen liittyy yhteistyötä, jos se synnyttää ympäristöhyötyjä tai edistää tasa-arvoa.
Eniten korostetaan yhteistyötä, eikä syyttä. Alueen asukkaat ovat entisiä sandinisteja ja contria, verivihollisia, joiden pitäisi nyt alkaa elää rauhassa yhdessä.
– Kunnon terve työ oman elämän rakentamiseksi auttaa terapioita tai keskusteluja paremmin, Tuononen toteaa. Hänellä on lähes aforistinen tyyli, kun hän esittää elämästä ja kehitysyhteistyöstä tekemiään johtopäätöksiä.
Fadesin puitteissa josét ja mariat saavat ääntään kuuluviin myös omalla radioasemalla. Projektissa huomattiin, että kylissä on paljon tietoa, mutta se ei välity toisille. Siksi päätettiin perustaa uusi kuntien välinen lehti ja radioasema.
Samalla tultiin taas peruskysymyksiin. Kuka rupeaa hoitamaan radiolähetyksiä? Hankitaanko ammattilaisia kaupungista? Vai …
– Projekti on tehtävä niin avoimeksi, että ihmiset itse löytävät oman paikkansa. Täytyy tunnistaa impulssia kantava ihminen, ihminen jolla on ”don”-lahja – ja antaa hänelle mahdollisuus toteuttaa kykyjään. Se on moraalinen velvollisuus. Mutta miten kehittää sellaisia projektimuotoja, jotka pystyvät tämän konkretisoimaan, puutarhuri pohdiskelee.
– Eli ei pelkästään koulutettuja ja kokeneita ihmisiä varman päälle, vaan nuoria, kokemattomia mutta innokkaita tekijöitä pystymetsästä.
– Tätä periaatetta olemme soveltaneet koko projektissa, ja tulokset ovat olleet hyviä. Loppujen lopuksi kehitys riippuu yksilöistä. On korostettava yksilöiden vastuuta.
Lievestuoreelta biodynaamisen kahvin kasvattajaksi
Mikko Tuononen, 40, on siis kotoisin Lievestuoreelta. Isä oli monitoimiyrittäjä, äiti piti suurta puutarhaa. Mikko oppi jo kotona biologista viljelyä.
Myöhemmin hän opiskeli biodynaamista viljelyä Järnassa, Ruotsissa. Sitten Ruotsin antroposofinen seura pyysi häntä lähtemään Dominikaaniseen tasavaltaan Rio Limpion biodynaamisen viljelyprojektin vetäjäksi. Mukaan lähti myös puoliso Raija, joka tosin osan ajasta opiskeli Ruotsissa ja USAssa eurytmiaa.