Länsimainen ihminen keskittyy yksilöön, itseensä. Tämä yleistys osoittautui taas kerran kohdallani todeksi. Kun luin kirjaa Tansanian naisista, opin eniten omista yleistävistä käsityksistäni. Erityisesti kirjan alun lapsuustarinat yllättivät minut, koska ne olivat keskenään niin erilaisia. Yhdessä niistä nainen kertoo lapsena väitelleensä isänsä kanssa siitä, miksi naisten piti istua tietyllä tavalla ja miksi naiset eivät saaneet viheltää tai käyttää shortseja.
Keskustelujen johtopäätös oli, että isä piti kiinni istumatavasta, mutta antoi tyttärelleen luvan viheltää muualla paitsi ruokapöydässä B ja piti huolta, että tytöllä oli riittävä määrä shortseja käytettävissään.
Toisessa tarinassa nainen taas kertoo oppineensa käytöstavat pääasiassa varoituksista ja naisten puheita kuuntelemalla. Hänelle selvisi miten perinteitä noudattamatonta tyttöä halveksitaan ja että leikeistä pitävä lapsi on puolestaan laiska.
Kolmannessa kertomuksessa tyttö asui perinteen mukaan mummonsa luona. Tämä vastusti ajatusta tytön kouluunmenosta, koska piti sitä turhanpäiväisenä lapsen kiduttamisena. Mutta kun tyttö kouluun kuitenkin laitettiin, niin mummo kävi päivittäin koululla tuomassa tytölle ruokaa, jottei nälkä yllättäisi.
Toinen kiinnostava oivallus kirjaa lukiessa oli se, ettei kehityksen ristiriitojen pohdiskelu ole suinkaan länsimaisten kehitysyhteistyöihmisten tai antropologien erikoisoikeus. Tansaniassa työskennelleet tutkijat kertovat, että koulutettujen tansanialaisnaisten ohella myös kouluttamattomat naiset B ja jopa miehet B keskustelevat naisten ja miesten rooleista, tehtävistä ja niiden oikeutuksesta, ja vieläpä usein. Kulttuuri muuttuu, kun ihmiset kyseenalaistavat ja muuttavat sitä. Mitä pitäisi muuttaa?
Jos kestävän kehityksen tulisi rakentua perinteisen kulttuurin pohjalta ja kuitenkin se sama kulttuuri alistaa naista B jonka pitäisi olla kehityksen moottori B niin mikä kaikki siten on perinteistä kulttuuria hyvässä mielessä ja mitä asioita pitäisi muuttaa? Naiset eivät ole tästä samaa mieltä.
Mielenkiintoisen lisän kirjan naisten pohdiskeluun tuo se, että heistä suurin osa on enemmän tai vähemmän kristityistä perheistä eikä heidän kodeissaan kaikista perinteistä ole pidetty kiinni. Monia kirjan naisia askarruttaa onko se hyvästä vai ei.
Kirjoittajat kuuluvat ensimmäisiin akateemisen koulutuksen saaneisiin tansanialaisnaisiin. Uranuurtajan asema ei ole helppo. Miten yhdistää ura ja perhe? Käytännössä kysymys tarkoittaa merkittävää valintaa perinteisen perhekeskeisen kulttuurin ja uusien käytäntöjen välillä. Mennäkö naimisiin ja perustaako perhettä ollenkaan? Onko oman kutsumuksen toteuttamiseksi parasta erota miehestä, joka estää kouluttautumasta tai tekemästä työtä?
Tyttärestä polvi paranee
Naisten omat tyttäret elävät aivan toisenlaista elämää kuin äitinsä nuorempana. Muutos siirtomaa-ajasta voimakkaan kansakunnan rakentamisvaiheen kautta nyky-yhteiskuntaan on ollut valtava. Yksittäisten naisten tarinoiden kautta historia näyttäytyy uudessa valossa.
Kirjan tekstit on koonnut Marja-Liisa Swantz. Toteutuksessa on ollut mukana Finnwid-järjestö. Kirjan toimittanut Ulla-Maija Vilmi on kerännyt loppuun vinkkejä, miten kirjaa voi käyttää opintopiirien materiaalina. Kirja maksaa 127 markkaa. Sitä saa Lähetysseuran Basaari-kaupasta (Tähtitorninkatu 18) ja hyvin varustetuista kirjakaupoista.
HANNA LAITINEN