Nigerian armeijalla on ollut yli kolmekymmentä vuotta aikaa vakiinnuttaa maan olot. Tässä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Nigerian tulevaisuus on synkkä, ellei rajuihin muutoksiin ryhdytä kurjistuvan tilanteen parantamiseksi.

Noin viiden vuoden ajan on Nigeria ollut kaikkialla maailmassa heränneen voimakkaan arvostelun kohteena maan sotilashallituksen loukatessa ennennäkemättömällä tavalla ihmisoikeuksia. Kritiikkiä ovat esittäneet lännen demokratiat, kansalaisjärjestöt (ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöt), uskonnolliset ryhmät ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta toimivat henkilöt.

Julmuudet lisääntyivät 1993, kun silloinen sotilasdiktaattori Gen Ibrahim Babangida mitätöi presidentinvaalit. Vaalit olivat Nigerian historian rehellisimpiä ja vapaimpia. Maa ajautui poliittiseen kuohuntaan, jonka seurauksena vaalien ilmeinen voittaja Moshood Abiola pidätettiin, vangittiin (1994) ja lopulta hän kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 7. heinäkuuta 1998. Tämän seurauksena syttyi mellakoita, joissa kuoli 60 ihmistä.

Sotaoikeus

Maailma sai todistaa Nigerian historian kenties pöyristyttävimmät ihmisoikeuksien loukkaukset, kun Ogonien eloonjäämisliikkeen MOSOP:in (Movement for the Survival of the Ogoni People) johtaja, kirjailija Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonien ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistia teloitettiin 10. marraskuuta 1995. Koko maailma tuomitsi oikeusmurhan. Lisäksi Nigeria eristettiin muusta maailmasta, koska sotilashallituksen suhtautuminen yhteistyöhön öljyjätti Shellin kanssa oli tuomittava.

Nigeria erotettiin Brittiläisestä kansainyhteisöstä. Yhdysvallat, Euroopan Unioni ja Etelä-Afrikka asettivat Nigerialle pakotteita, koska ne eivät hyväksyneet edesmenneen Sani Abachan sotilashallituksen raakaa käytöstä ja toimintaa.

Tuhansia muita poliittisia vankeja ja toimittajia pidätettiin ja syytettiin tekaistuista rikoksista, joihin he eivät olleet osallisia ja joita koskaan ei edes tapahtunut. Tapot, katoamiset, kidutukset, raiskaukset, kiristykset, riistot ja pidätettyjen kuolemantapaukset leimasivat Nigeriaa. Shehu Yar’Adua, entinen kenraali, Nigerian varapresidentti ja Abachaa arvostellut presidenttiehdokas, tuomittiin Abachan sotatuomioistuimessa alunperin kuolemaan, sittemmin 25 vuoden vankeuteen epäillystä osanotosta vallankaappaushankkeeseen. Hän kuoli myöhemmin vankilan sairaalassa puutteelliseen hoitoon. Abiolan vaimo Kudirat taas ammuttiin keskellä päivää Lagosissa.

Vankiloissa tuhansia vankeja kuoli kaikessa hiljaisuudessa. Oikeuslaitos ja sen periaatteet halvaantuivat, tilalle astuivat sotaoikeuden lait ja tuomioistuimet. Niissä tuomittiin syyttömiä kansalaisia, jotka halusivat demokraattisia uudistuksia Nigeriaan.

Mitä Abachan jälkeen? Kenraali Sani Abacha kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 8. kesäkuuta 1998. Sotilasdiktaattorin kuolema aloitti uuden ajanjakson Nigerian poliittisessa historiassa. Abachan hallituskausi kesti viisi vuotta, ja sen aikana rehottanut korruptio ja laiminlyönnit rappeuttivat Nigerian talouselämän. Maa, jolla oli mahdollisuus olla Afrikan mantereen taloudellinen voimatekijä, alueen tärkein poliittinen johtaja ja monien länsi- ja Afrikan maiden merkittävä kauppakumppani, kärsi valtavasti sotilasdiktaattorien julmissa käsissä, jotka edelleen johtavat karikossa olevaa maata.

Kenraali Abdulsalam Abubakar astui valtaan Abachan kuoleman jälkeen. 56-vuotias Abubakar oli tätä ennen puolustusvoimien päällikkö ja armeijan hierarkian kakkosmies. Heinäkuun 20. päivänä hän julkisti lyhyen siirtymäkauden ohjelman ja kertoi, että valta siirtyy demokraattisesti valitulle siviilihallitukselle 29.5.1999. Tämän lisäksi hän lupasi nopeita poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Toteutuvatko hänen ajatuksensa, se jää nähtäväksi.

Uudistuksia

Tultuaan valtaan Abubakar on hajottanut Abachan vaalikomission, vapauttanut kymmeniä poliittisia vankeja ja hylännyt kaikki heitä vastaan nostetut syytteet. Hän on myös lakkauttanut viisi hallituksen tukemaa poliittista puoluetta, joiden tehtävä oli ajaa Sani Abachaa ainoaksi presidenttiehdokkaaksi.

Abubakar on myös ryhtynyt korjaamaan edeltäjänsä jälkeen jättämää kaaosmaista ja korruptoitunutta taloutta, mikä on tuonut Nigerian uudelle johtajalle nopeasti ystäviä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Abubakarin keskeiset talouselämän uudistukset kohdistuvat valtionyhtiöihin: monopoleja lopetetaan ja kilpailukykyä edistetään.

Suunnitelmat toteutetaan uudistamalla kilpailua rajoittavaa lainsäädäntöä ja myymällä kannattamattomia valtiojohtoisia yrityksiä tehokkuuden nimissä. Abubakar on myös erottanut alueellisia ja paikallisia virkamiehiä, jotka oli valittu kyseenalaisesti Abachan noustua valtaan verettömässä vallankaappauksessa 1993. Abubakar haluaa nimittää hallitukseen ihmisiä, jotka edustavat laajemmin nigerialaista yhteiskuntaa.

Ovatko uudistukset realistisia?

Monet demokratiaa ajavat ryhmät ovat voimakkaasti epäilleet Abubakarin uudistussuunnitelmien vilpittömyyttä. Olisa Agbakoba, Lagosissa toimivan Civil Liberties Organisation -kansalaisoikeusjärjestön entinen puheenjohtaja, toteaa lyhyesti:

”Huono puoli asiassa on, että Abubakar kuului Abachan hallitukseen, emmekä siis tiedä voimmeko luottaa häneen. Suhtaudumme epäluuloisesti, koska pitkään liikkeessä mukana olleina olemme kuulleet samanlaisia lupauksia ennenkin. Kun entisen hallituksen vanhat ketut päättävät uudesta siirtymäkauden ohjelmasta, on syytä huoleen.”

Demokratiaa ajavat ja muut oppositioryhmät ovat voimakkaasti vaatineet, että Abubakarin on pikaisesti ryhdyttävä sanoista tekoihin. Abubakarin uuden sotilashallituksen ja oppositioryhmien välille on syntynyt erimielisyyttä kansallisen yhtenäisyyden siirtymäkauden hallituksen kokoonpanosta. Abubakar torjui opposition esitykset: ”Esityksiin sisältyy niin paljon ansoja ja vaaroja, ettei niitä voi hyväksyä”.

Abubakar ei myöskään ole kumonnut useita, edelleen voimassa olevia lakeja, joilla edesmennyt Abacha hallituksineen terrorisoi nigerialaisia. Esimerkkinä olkoon laki, joka sallii hallituksen vangita kansalaisia todisteita esittämättä. Kahdenkymmenen ogonin ryhmä on edelleen vangittuna, vaikka Abubakar on luvannut vapauttaa kaikki poliittiset vangit.

Poliittisten puolueiden esiinmarssi

Olisi ideaalista, jos läntiset demokratiat seuraisivat, tarkkailisivat ja arvostelisivat Abubakarin uudistussuunnitelmia. Valitettavasti kaikki kuitenkin ryntäävät Nigeriaan syleilemään uutta sotilashallitusta omien taloudellisten etujensa vuoksi. Joskus joutuu epäilemään eräiden maiden rehellisyyttä.

Tärkeää on myös panna merkille, että öljyrikkaassa Niger-joen suistossa ei ole tapahtunut merkittäviä taloudellisia tai ympäristöön kohdistuvia muutoksia alueella toimivien öljy-yhtiöiden ja paikallisten asukkaiden kesken. Tilanne pahenee, sillä vihaiset nuoret taistelevat jatkuvasti öljy-yhtiöitä vastaan.

Nigerian uusi sotilaallinen johtaja, kenraali Abubakar, on vedonnut kansaan ja tämän seurauksena on syntynyt neljä poliittista puoluetta: Democratic Advance Movement, New Era Alliance, People’s Democratic Movement ja New Rivers Forum. Lisää on todennäköisesti tulossa.

Jos demokraattiset uudistussuunnitelmat aiotaan toteuttaa esteittä, tarvitaan nopeita, konkreettisia tekoja pelkkien puheiden sijaan.

Komene Famaa

Kirjoittaja on Ogonien eloonjäämisliikken Mosopin johdon jäsen.