Kaksikielinen opetus ei turvaa alkuperäiskansojen kulttuurien säilymistä

”Avatkaa nyt ihmeessä ikkunoita, täällähän on kuin saunassa”, huusi saamelaisneuvoston edustaja Maria Sofia Aikio bussin perältä. Hänen norjalaiskollegansa huiskutti hikeä valuvia kasvojaan lentolipusta tehdyllä viuhkalla. Jäämereen tottuneilla kuumaverisillä naisilla oli tukala olla heinäkuisessa Guatemalassa.

Bussi matkasi harvinaiseen kokoukseen. Keski-Amerikan alkuperäiskansat olivat päättäneet tavata toisiaan Quetzaltenangon kaupungissa ja pohtia poliittista osallistumista ja paikallista vallankäyttöä. Kepa yhtenä kokouksen järjestäjistä halusi kutsua mukaan myös saamelaisten edustajia.

Saamelaiset sulautuivatkin ketterästi muuhun osallistujajoukkoon. Iloinen värirykelmä piti sisällään yli sata intiaanijohtajaa, kunnallisviranomaista ja tutkijaa 14 maasta. Paikalla oli myös aurinkoisesti hymyilevä rauhannobelisti Rigoberta Menchu. Guatemalan presidentti kävi kuuntelemassa esityksiä, mutta poistui nopeasti kritiikkiryöpyn saattelemana.

Saamelaisten kansainvälinen toiminta ei ole uutta. Saamelaisneuvosto on luonut kontakteja muihin maailman alkuperäiskansoihin jo 1970-luvulta lähtien. Nykyisin yhteistyö on keskittynyt Nicaraguaan ja Guatemalaan.

Saamelaiset eri todellisuudessa

Nicaragualaisen miskito-intiaanin miehekseen napanneen ruotsalaisen saamelaisneuvoston jäsenen Greta Kaddikin mukaan saamelaisten ja keskiamerikkalaisten kokemuksia poliittisesta osallistumisesta on vaikea verrata keskenään.

Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisparlamenteilla on virallinen asema, mikä periaatteessa takaa sen, että saamelaisia kuunnellaan kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa. Vaikka ulkoisia paineita on runsaasti, edustus on pysynyt yksinomaan saamelaisten käsissä.

Keski-Amerikan maiden alkuperäiskansojen edustuksen järjestäminen on monimutkaista, koska maat ovat etnisesti hyvin kirjavia. Yhden maan sisällä asuu monta erilaista ja erikokoista kansaa.

Myös autonomian tavoittelu on Keski-Amerikassa historiallisista syistä hyvin hankalaa. Nicaraguassa intiaaneilla on virallinen autonominen asema, mutta suuret kansalliset puolueet ovat kaapanneet alkuperäiskansoille suunnitellut alueneuvostot itselleen. Guatemalassa pienet intiaanien paikallisneuvostot ovat saaneet ehdokkaitaan läpi vaaleissa, ja 110 maan 330 kunnasta on intiaanijohtajan käsissä. Guatemalan alkuperäiskansoilta puuttuu kuitenkin yhtenäinen kansallinen edustus. Muuallakin autonomiapyrkimykset ovat vasta alkumetreillään.

Kokouksen aikana paikalliset intiaanijohtajat kuuntelivat suurella mielenkiinnolla Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisten sanomaa kansainvälisen yhteistyön merkityksestä. Monet olivat samaa mieltä Kaddikin kanssa siitä, että yhtenäisen saamikansan poliittinen malli ei sopisi Keski-Amerikkaan, jossa alkuperäiskansat ovat keskenään hyvin erilaisia.

Kulttuuria opetukseen

Poliittisen osallistumisen yksi keskeinen tavoite on, että alkuperäiskansat kykenisivät säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa. Monet kokouksen osallistujista olivat sitä mieltä, että pelkkä kaksikielinen koulutus ei takaa kulttuurin säilymistä. Esimerkiksi suomalainen saamelaisneuvoston kulttuurisihteeri Maria Sofia Aikio totesi, että saamelaisuuden säilymisen takaa ainoastaan kulttuurin huomioon ottaminen opetusohjelmassa. Hänen mukaansa opettajien on osattava välittää perinteistä tietoa eli kaikkea sitä, mikä liittyy saamelaisten omaan historiaan ja filosofiaan.

Keski-Amerikan alkuperäiskansat eivät tällä hetkellä juurikaan saa omaa kulttuuriperintöään tukevaa koulutusta. Kulttuurin huomioon ottava opetus puuttuu myös saamelaisilta.

Kepa saanee pian erinomaista kokemusta kulttuurin roolista koulutuksessa. Se osallistuu ensi vuonna Nicaraguan Karibian rannikolla alkavaan kaksikieliseen koulutusprojektiin. Hankkeeseen on liitetty elementtejä, joiden pitäisi edistää myös alkuperäiskansojen oman kulttuurisen tiedon välittymistä opetuksessa.

Jukka Aronen