Aleksandriassa 1926 syntynyt Youssef Chahine on tehnyt elokuvan parissa ensi vuonna 50-vuotisen uran ja on Egyptin tunnetuin ja arvostetuin ohjaaja. Viime vuonna hän sai Cannesin elokuvafestivaalilla palkinnon koko urastaan. Uravalinta oli veteraanille selvä jo 7-vuotiaana.

— Isoäitini, joka oli juuriltaan luullakseni kreikkalainen, vei minut varjoteatteriin. Siitä pitäen tiesin mitä halusin. Kun en epäröinyt, saatoin aloittaa urani aikaisin, nuorekkaan elinvoimainen veteraani totesi Sodankylän elokuvajuhlilla.

Synnyinkaupunki Aleksandria on Chahinelle rakas ja peräti kolmen elokuvan aihe. Kaupungin hengelle on tyypillistä, ettei Chahinekaan ole aivan varma isovanhempiensa kansallisuudesta.

— Aleksandria oli sellainen kansallisuuksien sekamelska, ettei siellä ollut mitään järkeä kysellä, missä kenenkin juuret ovat. Sama päti uskontoihin. Jos tapasin nuorena kauniin tytön, en kysellyt missä kirkossa hän rukoilee. En minä halunnut rukoilemaan heidän kanssaan.

— Aleksandria ei ole enää entisensä. Suurin osa juuriltaan eurooppalaisista on lähtenyt sieltä. Uudet rakennuksetkaan eivät ole kovin kauniita. Minä asun Kairossa, koska elokuvabisnes on siellä.

Vanhan Aleksandrian suvaitsevaisuuden ja nykyisen Lähi-Idän tunnelmien välillä vallitsee Chahinenkin mielestä traaginen ero. Hän kasvoi kristillisessä kodissa, jossa uskonto tosin ei ollut läpitunkeva juttu.

— Uskonnot syntyivät Lähi-Idässä, joten kyllä ne vaikuttivat. Mutta minun perheessäni emme olleet fanaattisia sen kanssa. Kotini oli kristitty, sain kasvatukseni englantilaisessa koulussa ja kävin opiskelemassa nuorena näyttelemistä Yhdysvalloissa.

Kiihkoilu synkistää maailmaa

— Arabi-maailmassa ei ole yhtään demokraattisesti valittua johtajaa. Vaikka monet maista ovat köyhiä, niissä on äärettömän rikkaita johtajia. Kiihkouskonto vetoaa köyhiin, joilla ei ole mahdollisuuksia parantaa elintasoaan.

— Ilman öljyä muu maailma ei olisi kiinnostunut Arabiasta. Ihmisiä riistetään aina, olivat vallassa sitten pashat tai sosialistit. Egyptissä siirryttiin sosialismiin tietämättä mitä se on ja vaihdettiin kapitalismiin tajuamatta mitä se oli. Muutokset olivat seurausta kansainvälisestä valtapolitiikasta.

Väkivaltaiset islamilaiset ääriliikkeet hallitsevat tiedotusvälineitä tällä hetkellä. Chahine muistuttaa, ettei vain islam käytä vääryyksiä opinkappaleidensa tukena.

— Minusta ei pitäisi puhua fundamentalismista. Sanahan tarkoittaa jotain perustavaa laatua olevaa ja on alunperin positiivinen. Ekstremismi, ääriliikkeet, on kuvaavampi termi. Se ei myöskään ole islamin yksinoikeus. Kiihkoilu aiheutti myös Bosnian sodan. Sitä on kaikkialla.

— Läntinen näkökulma on hieman puolueellinen. Berliinin muurin ja sosialismin sortumisen jälkeen lännessä on etsitty käteviä vihollisia, uusia uhkakuvia. Islamilaiset ääriliikkeet täyttävät aukkoa.

— Islamhan on juuri niin maltillinen kuin miten sitä luetaan. Ääriliikkeissä on pohjimmiltaan kysymys vallasta, ei uskosta. Jo ristiretkillä uskontoa käytettiin tekosyynä.

Myös Suomen elokuvateattereita kiertävä Chahinen uusin elokuva Kohtalo (Al Massir, 1997) kertoo uskonnollisesta kiihkoilusta 1100-luvulla eläneen filosofi Averroesin kautta. Ohjaaja muistuttaa, että Averroesin vaikutus tuntuu Euroopassa yhä ja oli erittäin voimakas aina valistuksen ajalle asti.

— Kohtalo sai alkunsa, koska pidän flamencosta. Sitä kautta löysin arabialaisespanjalaisen kulttuurin, jonka arabit rakensivat hallitessaan Espanjaa. Se oli hieno sivilisaatio. Minua kiinnosti, mistä sen rappeutuminen alkoi.

— Silloisetkaan vallanpitäjät eivät olleet demokraatteja. Averroesilla oli samanlaisia ongelmia kuin nykyajalla. Hän kehitti järkeilyä ja häntä vainottiin, hänen kirjojaan kiellettiin ja poltettiin.

— Averroesin tuotannosta keskustellaan yhä esimerkiksi Sorbonnen yliopistossa. Hänen ajattelunsa on yhä hyvin modernia. Se yhdistää itää ja länttä. Sillä olisi nyt käyttöä enemmänkin.

Elokuvan taiteilijat, tv:n orjat

Chahinekin on saanut osansa uskonnollisesta kiihkosta. Häntä on uhkailtu edellisen elokuvan, Joosefin elämään perustuvan Al-Mohagerin (1994) vuoksi, mutta vetreä äijä ei antanut moisen alistaa itseään.

— Minulle annettiin kaksi henkivartijaa. Tunsin olevani vankilassa, koska minua vahdittiin. Menin kävelylle kiihkoilijoiden alueelle, jonka piti olla mahdollisimman vaarallista aluetta. Siellä tunsin olevani turvassa. Eivät tavalliset ihmiset minua vihanneet vaan heidän johtajansa.

— Hallitus ei pidä elokuvaväestä, koska me olemme taiteilijoita emmekä palvelijoita. Televisioihmiset sen sijaan työskentelevät vallan ehdoilla. Hallituksella on yhdeksän tv-kanavaa, jotka paasaavat vallanpitäjien erinomaisuutta.

— Egyptissä on tehty myös vakavia elokuvia jo mykkäkaudelta lähtien. Huippuaikoina Egyptissä tuotettiin 120 elokuvaa vuodessa. Suurin osa niistä oli tosin länsimaisten elokuvien kopioita, paljon musikaaleja. Nykyään elokuvien tekeminen käy aina vain hankalammaksi.

— Elokuvia varten tarvitaan aina vain suurempia pääomia. Viime vuonna niitä tuotettiin enää 16. Minä en tahdo myydä itseäni suurille studioille, joita Egyptissä on kolme. En ole koskaan piitannut rahasta. Alunperin halusin näyttelijäksi, kunnes minulle selvisi, että ohjaajat ovat itsenäisiä taiteilijoita.

— Joissakin arabimaissa kiihkoilijat ovat ostaneet elokuvien negatiiveja ja polttaneet ne. Egyptissä minä ja muu elokuvaväki yritämme säilyttää sen mitä on jäljellä, Chahine suree.

Harri Römpötti