Jussi Pakkasvirta: Un continente, una nacion? Intelectuales latinoamericanos, comunidad política y las revistas culturales en Costa Rica y en el Perú (1919–30).
Academia Scientarum Fennica, Gummerus, 1997. Helsinki.
”Yksi maanosa, yksi kansakunta?” Näin kysyy Helsingin yliopiston Iberoamerikkalaisen keskuksen tutkija Jussi Pakkasvirta väitöskirjansa otsikossa. Poliittisen historian alaan kuuluva väitös käsittelee latinalaisamerikkalaisen älymystön ja kulttuurilehtien roolia Costa Ricassa ja Perussa vuosina 1919–30, erityisesti kansakuntakäsitteen muodostumisen kannalta. Pakkasvirran väitös tarkastettiin Helsingin yliopistossa viime vuoden lopulla. Hän väitteli ensimmäisenä Suomessa Latinalaisen Amerikan aatehistoriasta. Suomalaisen Tiedeakatemian Academia Scientiarum Fennica -sarjassa julkaistu teos on harvoja Suomessa espanjan kielellä ilmestyviä väitöskirjoja. Teos luo pohjaa Helsingin yliopiston Iberoamerikkalaisen keskuksen johtamalle Latinalaisen Amerikan tutkimukselle maassamme.
Kirjoittajan lähtökohtana on nationalismin teoreettinen arviointi ja siihen liitetty kontinentalismin käsite. Läpi historian Latinalaista Amerikkaa on usein tulkittu maantieteellisenä kokonaisuutena, joko Suurena Isänmaana tai yhtenä latinalaisamerikkalaisena kansakuntana. Pakkasvirran väitös nostaa kontinentalismin erilleen pelkästä maantieteellisestä yhteydestä ja tulkitsee kontinentalismin perustaksi poliittisen yhteisön käsitteen. Tällä hetkellä Latinalainen Amerikka pyrkii poliittista yhteisöä lujittavaan identiteettiin taloudellisen integraatiokehityksen kautta.
Moderni historian tutkimus, joka on perehtynyt poliittisten yhteisöjen muodostumiseen pitää nationalismin syntyä kansakunnan synnyn edellytyksenä. Väitöksessään Pakkasvirta tutkii latinalaisamerikkalaista kokemusta kansakunnan muodostumisesta ja kontinentalismin traditiosta aina 1930-luvulle saakka. Perulaisen Victor Raúl Haya de la Torren ja Costa Rican tunnetun intellektuellin Joaquín García Mongen ajattelu on teoksessa keskeisellä sijalla. Kauden kulttuurilehdistön ytimessä ovat García Mongen kansainvälisesti tunnettu kulttuurilehti El Repetorio Americano (1919–58) ja perulaisen José Carlos Mariateguín älymystölle suunnattu julkaisu Amauta (1926–30). Teos päätyy pohtimaan Latinalaisen Amerikan poliittisen integraation historiallista merkitystä suhteessa nykyiseen neoliberaaliin talousintegraatioon.
Miksi vertailukohtina ovat juuri Costa Rica ja Peru? Meksikoa ja Perua on paljon vertailtu, sillä niiden alueilla vallitsi korkeakulttuuri ennen valloitusta. Ehkäpä vertailu on perusteltu juuri siksi, että Peru ja Costa Rica edustavat vastakohtia tässä suhteessa.
Maantieteellisten rajojensa sisälle muodostuvaa valtiota on pidetty poliittisen yhteisön globaalina mallina. Tätä eurooppalaisen mallivaltion ajatusta on mystifioitu ympäri maailmaa. Vaikka valtiorajojen sisälle ahdettu kansakunta-ajattelu voi olla pelkkä utopia, se on syrjäyttänyt muut omaehtoisuuteen perustuvat utopiat Latinalaisessa Amerikassa. Siellä kansakunta-ajattelu on ollut ennen kaikkea liberalismin ja positivismin keksintö. Kansallisvaltiota on pidetty sääennusteen tavoin toteutuvana tulevaisuuden kuvana, kirjoittaa Jussi Pakkasvirta. Muut utopiat, kuten ne mitä Che Guevara, Salvador Allende tai zapatisti-comandante Marcos edustivat, ovat jääneet jalkoihin. Pakkasvirralta voisi kysyä, tekeekö Kuuban yksinäinen esimerkki poikkeuksen vai syrjäytyykö Kuuban utopia mantereella jylläävän neoliberaalin aatteen tieltä?
Auli Leskinen