Idi Aminin ja Milton Oboten verisinä aikoina ei tullut kuuloonkaan, että lehtimies olisi arvostellut Ugandan presidenttiä tai hallitusta julkisesti. Yoweri Musevenin kestää kritiikkiä paljon paremmin.

Riippumattoman The Monitorin toimittaja John Emojong saa sen sijaan ruotia ja kritisoida maan nykyista presidenttiä Yoweri Musevenia ja hallitusta ilman, että hänen keuhkonsa käpertyvät kumaran, pelon muotoileman asennon takia.

-Uganda on demokraattisempi ja avoimempi maa kuin Kenia, vaikka Kenia on muodollisesti monipuoluejärjestelmä ja Uganda yhden puolueen maa, vakuuttaa John Emojong Kaakkois-Ugandassa sijaitsevan Tororon läänin pääkaupungissa.

Etenkin moniportainen paikallisvaltuustojärjestelmä ja terhakka lehdistö tekevät käytännössä monipuoluejärjestelmän virkaa. Avoimuus on tuottanut parannuksia, jotka vähentävät kritiikin tarvetta.

John Emojong antaa tunnustusta Musevenille, joka nousi vuoden 1996 kesällä vallankaappaajasta maan ensimmäiseksi suoralla kansanvaalilla valituksi presidentiksi selvällä äänten enemmistöllä.

-Mutta moni asia on vielä samoin kuin Keniassa. Vaikka oppositioryhmä voi järjestää lehdistötilaisuuksia, joista me kirjoitamme, ei täällä silti saa järjestää todellisia julkisia mielenosoituksia.

Ugandan oppositio on myös arempi:

-Se pelästyy helposti hallituksen varoituksista ja perääntyy usein. Kenian oppositiojohtajat ovat maan johdon kovista otteista huolimatta ärhäkämpiä kuin Ugandassa. He järjestävät suuria mielenosoituksia, vaikka hallitus kieltää ne ja poliisi hajottaa ihmiset väkivalloin, kuten nyt kesäkuussa kävi.

Hallituksen suukappale ja yleisön äänitorvi

Ugandassa on kaksi tasavahvaa valtakunnallista
sanomalehteä, joista The New Vision on hallituksen äänenkannattaja. The Monitor on yhtä laajalevikkinen, riippumaton lehti, jota julkaistaan irtonumero- ja ilmoitustuotoilla. Lähes kaikki lehdet myydään irtonumeroina. Useimmat sanomalehdet ovat alueellisia ja ilmestyvät yksittäisillä heimokielillä, joita on kolmisenkymmentä.

-The New Vision edustaa hallitusta, eikä kritisoi sitä oleellisesti. Me emme ole hallituksen tai minkään yksittäisen tahon vaan kaikkien äänitorvi. Päätämme itse uutisten julkaisemisesta ja vedämme niissä omaa linjaamme, painottaa John Emojong.

Hallitus on kuitenkin merkittävä ilmoittaja maan lehdissä, myös The Monitorissa.

-Kun kävimme kovaa kampanjaa ministeriöiden korruptiota vastaan, jouduimme 1995 hallituksen täydelliseen ilmoituskieltoon. Se oli meille todella kallista sananvapautta. Yksityisten yritysten ilmoitukset ja lukijoiden tuki pitivät meidät hengissä, kertoo Emojong.

Hallitus poisti ilmoituskiellon vasta viime huhtikuussa.

-Toinen painostuskeino on tiedon salaaminen, Emojong jatkaa.

-Kun olemme huonoissa väleissä, ministeriöt eivät kutsu meitä tiedotustilaisuuksiin tai niiltä ei saa kysyttäessä vastauksia. Hallituksen suukappale The New Vision saa sen sijaan kaiken haluamansa tiedon.

Myös yksittäiset toimittajat joutuvat jyrän alle:

-Toimittajia pidätetään välillä hatarin perusten jopa päiväkausiksi ja vapautetaan sitten ilman syytteiden esittämistä tai oikeudenkäyntiä. Pidätyksiin ei kuitenkaan liity muuta väkivaltaa.

Hallitus ei ole ainut hankaluus journalismiin tottumattomassa maassa.

-Välillä tarvitsisin suojelua yleisöltä, kun joku vihastuu kirjoituksistani.

Kyse ei ole vain kiukusta yleisönosastolla. Monen toimittajan turpa on ollut aidosti verillä.

Vapaus kasvattaa lukijakuntaa

Itsenäisten, kriittisten lehtien ilmestyminen on yksi syy lehdistön ja yleisen ilmaisuvapauden kasvuun. Toinen syy on lukijoissa:

-Yleisö alkaa tiedostaa lehdistön merkityksen. Lehdistöstä on tulossa yleisön silmät ja korvat. Pidämme yleisön puolta. Kiinnostus lisääntyy vapauden takia, kun
voimme kirjoittaa mistä vain siten kuin asia on. Levikit nousevat ja uusia ammattitoimittajia kouliintuu sitä enemmän mitä kiinnostavammaksi ala koetaan.

Itä-Afrikassa luetaan monen maan lehtiä. Ugandassa etenkin kenialaisia ja päinvastoin, jos niitä on saatavilla. Levikit eivät vielä huimaa päätä, mutta kun jakelu tehostuu eri maihin ja maaseudulle, voi kasvu jatkua. Päivittäisjakelu on silti vaikeaa: tieto- ja liikenneverkko on vielä harva. Vaikka ”puskassa” olisi lukijoita, ei lehti kanna sinne asti.

Yhteyksien puute hidastaa myös toimitustyötä:

-Jos kaupungissa tai toimituksessa on vain yksi puhelin ja posti kulkee päiviä, miten saat uutisen lehteen?

The Monitoria myydään nyt 30 000 kappaletta päivässä. Maakuntapääkaupungeissa myydään yleensä 500-1 000 kopiota. Tämä saattaa kuulostaa vähältä, mutta Ugandassa luetaan lehdet puhki. Jokaisen kopion tavaa kannesta kanteen ainakin kymmenen ihmistä. Lukevien miesten tunnelma onkin lähes yhtä harras kuin Seitsemän veljeksen oppitunnilla.

Toipilaasta mallimaa? 

The Financial Times pitää kesäkuisessa pääkirjoituksessaan Ugandaa vahvana haastajana Afrikan mallimaan asemasta. Sen talouskasvu oli jo toisena perättäisenä vuonna yli kymmenen prosenttia.

Varallisuuden jakautuminen ja turvallisuuden tunne näkyvät pitkään maassa asuneen Mannerheimin Lastensuojeluliiton lääkärin Riitta Kujalan mukaan muun muassa tiilikasojen ilmaantumisena parantuvien teiden penkoille.

-Rahvas uskoo kymmenen vuoden epäröinnin jälkeen rauhaan. Pelon karistaminen näkyy siinä, että uskalletaan rakentaa pysyviä taloja, joihin satsataan vaikka koko omaisuus.

Kymmenen vuotta sitten piti olla nyytti valmiina lähtöön millä hetkellä hyvänsä.

Afrikkalaisittain demokraattisesti ohjattu kehitys hedelmöityy myös koulutuksena, johon hallitus sijoittaa. Uusin hanke on tarjota perheen neljälle lapselle ilmainen ala-asteen koulutus (primary school).

Maan presidentti Yoweri Museveni on satsannut vastustajien likvidoinnin sijaan heidän integrointiinsa. Yksi esimerkki tästä on turismista vastaava ministeri Moses Ali, joka toimi aiemmin yhden Musevenia vastustaneen sissiliikkeen johtajana. Rajansa silti kaikella: kun Ali vaati viime keväänä ministerinpalkkansa korottamista 1,5 miljoonasta viiteen miljoonaan shillinkiin, Museveni kysyi häneltä julkisesti: ”Tienasitko sinä kapinallisjohtajana enemmän kuin 1,5 miljoonaa shillinkiä?”

Maanviljelyksestä elävä kansa kärsii poikkeuksellisesta kuivuudesta ja kassavan mosaiikkiviruksesta ja kiristää vyötään tavallista soukemmalle. Ali jatkaa ministerinä – ja Museveni entistä vankemmin presidenttinä.

Ugandan merkittävin tyytymättömyyden aihe on se, ettei Musevenin hallitus saa kukistettua maan pohjois- ja länsireunoilla riehuvia, siviilejä terrorisoivia kapinallisia eli rosvojoukkoja. Hivuttava rosvo- ja poliisileikki syö köyhän maan voimia etenkin koulujen ja terveydenhuollon tappioksi.

Poliittista ohjelmaa vailla olevat, Aminin aikoja haikailevat ”kapinalliset” ovat tukeutuneet Sudanin ja entisen Zairen alueeseen. Musevenin tukema vallanvaihdos mahdollisti yhdessä Etelä-Sudanin vapautusjärjestö SPLA:n kanssa toteutetun siivouskampanjan, jolla putsattiin useimmat Ugandan luoteisosassa toimineen Länsi-Niilin vapautusrintaman rosvot näiden kolmen valtion alueelta.

Mikäli Etelä-Sudanin vapautusjärjestö SPLM/A onnistuu ottamaan tänä syksynä haltuunsa myös Sudanin eteläisen Päiväntasaajan läänin koko itäosan, saa Uganda mahdollisuuden motittaa Sudanin alueeseen ja islamistiseen hallitukseen tukeutuneen äärikristityn Herran Vapautusarmeijan, joka muun muassa sieppaa koululaisia seksiorjikseen.