Keskusteluyhteys islamisteihin syytä avata
Algeria ajautuu yhä syvempään väkivallan kurimukseen jo kohta kuusi vuotta kestäneessä kriisissään, joka on kansainvälisten avustusjärjestöjen mukaan vaatinut noin 80 000 kuolonuhria. Parlamenttivaalien luisuttua Islamilaisen pelastusrintama FIS:n voittoon joulukuussa 1991 maan istuva hallitus peruutti vaalituloksen ja on siitä saakka käynyt epätoivoista eloonjäämiskamppailuaan.
Vuonna 1994 virkaansa astuneen presidentti Liamine Zeroualin johtama hallinto pitää kiinni vallankahvasta armeijan tuella. Pääkaupungin ulkopuolella hajanaiset keskenään kamppailevat aseelliset ryhmittymät, joiden määrästä ja organisaatiosta ei kenelläkään tunnu olevan selkeää käsitystä, käyvät kaoottiselta vaikuttavaa taisteluaan maan turvallisuusviranomaisia ja maaseudun siviiliväestöä vastaan. Hallinnon pyrkiessä tukahduttamaan aseelliset järjestöt maahan on syntynyt lukuisia puolisotilaallisia hallituksen tukemia ”kodinturvajoukkoja”.
Kuluvan vuoden keväänä lukuisat arabiankieliset lehdet ovat vakuutelleet, ettei verenvuodatus ole yksinomaan ääri-islamistien vastuulla. Luoteis-Algerian maaseudulla on alkanut verikostojen kierre eri heimojen, sukujen ja paikallisten intressiryhmien välillä. Arabilehdistö ei nimitä vastuullisia islamilaisiksi järjestöiksi vaan terroristeiksi ja rosvojoukkioiksi.
Algeria on tilanteessa, jota kuvaa parhaiten sana kaaos; kyseessä ei ole sisällissota, ei etninen kriisi eikä selkeästi poliittisista tekijöistä johtuva selkkaus. Säännönmukaiselta tässä sekasotkussa vaikuttaa ainoastaan se, että jokainen viikko tuo noin 300 uutta kuolonuhria.
Islamismi reaktio ranskalaistamiseen
Katsaus Algerian hallinnollisen järjestelmän historiaan ja islamilaisen liikkeen syntyyn auttaa jäsentämään tämän päivän sekasortoista tilannetta. Jo 1960-luvulla alkanut Algerian yhteiskunnan hajaantuminen ranskalaisille myötämieliseen hallintoeliittiin sekä arabi-islamilaiseen nationalistisuuntaukseen loi perustan tämän päivän tulehduspesäkkeille. Ranskalaisille myötämielisen upseeriston sekä ranskalaisten perustaman Hallinnollisen korkeakoulun rooli muodostui keskeiseksi maan poliittisessa elämässä. Koulutuspolitiikka, ammattiyhdistysliike ja tiedonvälitys tukivat kaikki tiiviitä kulttuurisidoksia Ranskaan.
Islamilainen liike astui voimakkaasti esiin 1970-luvulla, jolloin eliitin tukema ranskalaistamisohjelma alkoi olla yhä näkyvämpää. Islamilaisen rintaman juuret ulottuvat suurelta osin 70-luvun alkupuolelle Constantinen kaupunkiin, jossa islamilaisen yliopiston opiskelijajärjestöt alkoivat radikalisoitua egyptiläisen Muslimiveljeskunnan huomattavimpien ideologien Sayid Qutbin ja Hasan al Bannan kirjoituksien innoittamina.
Algerian siirryttyä monipuoluejärjestelmään maahan syntyi kiivaaseen tahtiin useita laillisen statuksen saaneita islamilaisia opiskelijaliikkeitä. Islamilaisittain kanavoitunut poliittinen toiminta lisääntyi tuntuvasti maan ajauduttua vakaviin talousvaikeuksiin, jotka seurasivat 1986 tapahtunutta raakaöljyn hinnanromahdusta. Samalla Palestiinan kansannousun intifadan motivoima islamismi voimistui kaikkialla Lähi-idässä.
Hajanaiset järjestöt pyrkivät kokoamaan rivinsä yhdeksi merkittäväksi liikkeeksi Algeriassa jo 1988. Pyrkimys epäonnistui, mutta neuvottelujen tuloksena perustettiin FIS, jonka johtoon asettuivat jo 70-luvulla toimintansa aloittaneet Abbasi Madani ja Ali Belhajj. FIS:n poliittinen vaikutusvalta kasvoi pikaisesti vuoden 1991 parlamenttivaalien murskavoittoon asti. Istuva hallitus mitätöi vaalien tuloksen, FIS:n poliittinen toiminta kiellettiin, kymmeniä tuhansia hallinnonvastaisia islamistinuoria vangittiin ja useat heistä joutuivat kidutetuiksi.
Islamismin voimistumisesta säikähtäneiden joukkopako Ranskaan oli alkanut FIS:n voittokulun myötä. Vuosien 1991 — 95 välillä kotimaansa jätti miltei 400 000 algerialaista, joista valtaosa siirtyi Ranskaan.
Hajaannusta ääri-islamistien riveissä
Hallinnon raa’at toimenpiteet loivat pohjaa nykyiselle kriisille, ja väkivaltaisuudet alkoivat levitä pian ympäri maata. Hallituksen otteiden koventuessa aseistautuneiden ryhmittymien määrä kasvoi entisestään. Vuoden 1992 jälkeen maahan arvellaan saapuneen lukuisia Afganistanin sodassa taistelleita veteraaneja, jotka alkoivat toimia etenkin räjähdysaine-asiantuntijoina eri järjestöissä.
Maan alle painunut FIS perusti 1994 sotilaallisen siipensä, jonka tehtävänä on ollut iskeä ainoastaan sotilaallisiin kohteisiin. Järjestön tiedottajien mukaan siviili-iskut eivät ole missään vaiheessa kuuluneet FIS:n ohjelmaan. Vuoden 1994 alkupuolella hallitus vapautti noin 3000 vallankumouksellisesta toiminnasta tuomittua islamistia toivoen, että FIS:n sotilaalliselle siivelle syntyisi vastavoima. Vielä samana keväänä useita hajanaisia järjestöjä liittyi yhteen muodostaen Aseistautuneen islamilaisen ryhmittymän, GIA:n. Järjestö on saavuttanut jalansijaa etenkin Pohjois-Algerian keskiosissa ja sen keskeisimmät tukikohtien arvioidaan olevan Tizi Ouzon alueen luolaisessa vuoristossa noin 100 kilometriä pääkaupungista itään.
Länsimaissa GIA:ta on pidetty pääasiallisena vastuullisena valtaosasta viime aikojen silmittömistä raakuuksista. Järjestön rivit hajaantuivat viime kesänä turvallisuusviranomaisten surmattua GIA:n johtoon 1994 nousseen ”uskovien emiiriksi” julistautuneen Djamel Zitounin. GIA:n raakalaismainen maine lännessä lepää paljolti juuri Zitounin harteilla. Hänen päätöksestään järjestö iski Ranskan maaperälle saadakseen Ranskan luopumaan Algerian hallitukselle tarjotusta tuesta. GIA kaappasi ranskalaisen matkustajakoneen joulukuussa 1994, saattoi Pariisin ja Lyonin varpailleen kesän 1995 pommi-iskuilla ja niitti viime kesänä kyseenalaista mainetta surmauttamalla seitsemän ranskalaismunkkia sekä Oranin kaupungin ranskalaissyntyisen piispan.
Zitounin toimet ovat aiheuttaneet runsaasti kitkaa GIA:n sisällä. Järjestön johdon harjoittama islam-tulkinta on ollut liikaa osalle jäsenistä. Zitounin tukipiiriin kuuluneen mufti Farid Ashinin on sanottu kehitelleen islamilaisen lain shari´an tulkintaan perustuvan oikeutuksen kaikille Zitounin toimenpiteille aina raiskauksista lentokonekaappauksiin. Zitounin vastustajien mielestä järjestön nimi on tahrattu siviiliverellä, mikä on karkottanut liikkeen keskeisimmät Euroopasta käsin toimivat rahoittajat, mm. egyptiläisen Jihad-järjestön Euroopan siiven. Lopullisen kyllästymisen Zitounin johtoon lienee tuonut hänen pyrkimyksensä murhauttaa jo 92-vuotias algerialainen Ahmed Sahnun, eräs maan islamilaisen vastarinnan keskeisimmistä oppi-isistä.
Väkivallan lisääntyminen on ilmiselvästi osoitus myös GIA:n rivien hajoamisesta Zitounin vanhojen kannattajien ja vastustajien leireiksi. Kannattajien tukikohtien uskotaan sijaitsevan Blidan ja Arba´an alueilla, juuri siellä missä valtaosa viimeaikaisista verenvuodatuksista on tapahtunut. Pienemmät liikkeet ovat luonnollisesti käyttäneet GIA:n hajaannusta hyväkseen.
FIS:n johtajalla avain kostokierteen katkaisemiseksi?
Maan alle painuneen FIS-järjestön johtohahmot Ali Belhajj ja Abbasi Madani ovat olleet joko vangittuina tai kotiarestissa vuodesta 1992 alkaen. Belhajjin olinpaikasta ei ole saatu varmaa tietoa runsaaseen vuoteen, ja huhut hänen terveydentilansa heikkenemisestä ja siirrosta Blidan kaupungin sotilasvankilaan ovat eläneet sitkeästi. Algerialaislehdissä on arvioitu, että Belhajjin siirrolla Blidan alueelle ja väkivaltaisuuksien viimeaikaisella leimahtamisella kyseisellä seudulla olisi yhteyttä toisiinsa. Belhajjia pidetään FIS:n johtohahmoista ainoana, jolla on yhä yhteys GIA:n kaltaisiin aseellisiin radikaali-islamilaisiin ryhmittymiin.
Belhajj aloitti vastarintakamppailun jo 80-luvun alkupuolella ja tuntee siten valtaosan merkittävimpien islamistiryhmien johtajista. 40-vuotias Belhajj kuuluu muista FIS:n johtajista poiketen samaan ikäluokkaan kuin suurin osa radikaali-islamisteista. Hän on lisäksi ainoa merkittävä FIS:n johtaja, joka ei ole sanoutunut irti siviiliväestöön kohdistuneista iskuista. Vankeutensa aikana hän on kirjoittanut lukuisia avoimia kirjeitä, mm. maan korkeimmalle oikeudelle, joissa hän on syyttänyt Algerian kriisistä lukuisia poliitikkoja, jotka olivat vuoden 1991 parlamenttivaalien peruuttamisen takana. Valtaosa Belhajjin kirjeessä mainituista henkilöistä on sittemmin murhattu radikaalimuslimien toimesta.
Vuosi sitten Belhajj uudisti kantansa aseellisen vastarinnan oikeutuksesta vankilasta salakuljetetussa kirjeessään, joka levisi laajalti Euroopan algerialaisväestön parissa. Vankeuden uskotaan vain tukevan hänen asemaansa aseellisten islamistiryhmien riveissä. Belhajj on myöskin ainoa FIS:n johtajista, joka tuki taloudellisesti GIA-järjestön perustamista 1994.
Useiden Algerian tilannetta tarkkailevien arabiankielisten lehtien mukaan presidentti Zeroualilla onkin edessään vain yksi vaihtoehto kostojen kierteen lopettamiseksi: kääntyä Belhajjin puoleen, jotta neuvotteluyhteys aseellisiin ryhmittymiin saavutettaisiin.
Lähteet: arabiankielisten sanomalehtien al Ayam ja Al Dustour online liitteet 1997, Al Majalla viikkolehti 1997.
Kumppanin mennessä painoon Algeriassa valmistaudutaan kesäkuun viidentenä päivänä pidettäviin parlamenttivaaleihin. Viime syksynä aikaansaadun perustuslain muutoksen mukaisesti vaaleihin ei saa osallistua uskonnollisin tai etnisyyteen viittaaviin tunnuksin esiintyviä puolueita. Kun myös FIS on kielletty, islamilaisuutta vaaleissa edustuvat kaksi maltillista uskontopuoluetta, joista toinen sai viime marraskuun presidentinvaaleissa 25 prosentin äänimäärän.