Islam ja ihmisoikeudet islamistiseksi itseään kutsuvan sotilasjuntan johtamassa Sudanissa olivat aiheina Kepan, Amnesty Internationalin Suomen osaston sekä Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin huhtikuussa Turun Raatihuoneella järjestämässä kansainvälisessä konferenssissa.

Useimmat kansainväliset vieraat tekivät kaksipäiväisen konferenssin aikana hyvin selväksi sen, ettei Sudanin hirvittävien ihmisoikeusloukkausten syynä ole uskonto vaan epädemokraattinen sotilashallitus, joka käyttää islamia vain verukkeena oman valtansa pönkittämiseen.

Ihmisoikeustutkija Andrew Mawson Amnestyn Lontoon päämajasta kertoi lukuisia esimerkkejä kielletyn opposition kannattajista, jotka suljetaan ns. kummitustaloihin, epävirallisiin kidutuskeskuksiin.

Etelä-Sudanissa riehuvassa sisällissodassa hallituksen joukot syyllistyvät jatkuvasti siviiliväestön teurastuksiin. Nubavuorilla asuvat nubat ovat joutuneet kaikkein räikeimpien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi: heitä on joukkomurhattu, pakkokäännytetty ja myyty orjiksi.

Mawson arvosteli lisäksi islamilaisiin sharia-lakeihin perustuvaa Sudanin rikoslakia, jonka mukaan rikoksista tuomituille määrätään julmia rangaistuksia: amputointeja, kivitystä ja ruoskintaa.

30 vuoden ajan Khartumin yliopistossa Sudanissa professorina toiminut irlantilaishistorioitsija R. S. O’Fahey tosin totesi, että tällä hetkellä hyvin satunnaiset viinanjuojien ruoskimiset ovat lähinnä symbolisia.

Junttaa syytetään terrorismista

Turun Sudan-konferenssi osui mitä otollisimpaan aikaan. Pari päivää ennen kokousta Yhdysvallat karkotti maasta sudanilaisen YK-diplomaatin, jota epäillään pommi-iskun suunnittelusta YK:n päämajaan! Samaan aikaan YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui New Yorkissa päättämään mahdollisista Sudanin vastaisista talouspakotteista ja YK:n ihmisoikeuskonferenssissa Genevessä pohdittiin Sudanin ihmisoikeustilannetta.

Arvostetun Sudan Democratic Gazette -lehden päätoimittaja Bona Malwal sanoi, että Sudanin sotilashallitus ryhtyi aikoinaan tukemaan kansainvälistä terrorismia kasvattaakseen omaa vaikutusvaltaansa. Osallistumalla pommi-iskuihin maailman metropoleissa juntta oletti hankkivansa kannatusta miljoonien kehitysmaiden muslimien keskuudessa.

– Kuuden vuoden ajan kerroin tästä pienessä lehdessäni, mutta tarvittiin Egyptin presidentin Hosni Mubarakin murhayritys ennen kuin maailma heräsi. Yli miljoonan sudanilaisen surmaaminen ja useiden miljoonien pakolaisuus ja nälänhätä ei kiinnostanut ulkopuolista maailmaa, Sudanin opposition kattojärjestön, Kansallisen demokraattisen liiton NDA:n johtajiin kuuluva Bona Malwal totesi.

Kielletyistä puolueista, ammattiliitoista sekä eteläsudanilaisesta sissiliikkeestä, Sudanin kansan vapautusrintamasta SPLA:sta koostuva oppositio uskoo naapurimaiden ja länsimaiden eristämän Sudanin sotilasjuntan menettävän vallan aivan lähiaikoina.

– Sen jälkeen kristinuskoiselle Etelä-Sudanille annetaan laaja itsehallinto ja neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen etelässä järjestetään kansanäänestys mahdollisesta itsenäisyydestä.

Kokous kiinnosti moskeijan miehiä

Sudan-konferenssissa eniten keskustelua herätti kuitenkin Sudanin hallituksen delegaation poissaolo. Sudanin oikeusministeri Abdal Aziz Shiddu sekä hallituksen ihmisoikeusvaltuutettu peruivat perjantai-iltana syytä ilmoittamatta osallistumisensa konferenssiin, vaikka vielä edellisenä päivänä Sudanin Tukholman-suurlähetystö oli varmistanut heidän tulonsa ja pyytänyt hoitamaan heidän viisumiasiansa kuntoon.

Bona Malwal arveli, ettei ministeri aikonut alun alkaenkaan osallistua kokoukseen, vaan kyse oli keinosta sabotoida konferenssia ja herättää osanottajissa turhaa intomieltä.

– Hallitushan pitää Amnestyä vihollisenaan numero yksi. Amnestyn Andrew Mawson oli maltillisempi ja sanoi olevansa hyvin pahoillaan hallituksen edustajien poisjäännistä, koska Amnesty toivoo todella voivansa päästä Sudanin hallituksen kanssa dialogiin maan ihmisoikeustilanteesta.

Puheiden päätteeksi pidetyt paneelikeskustelut riistäytyivät välillä täysin järjestäjien hallinnasta. Suomessa asuvat pohjoissudanilaiset sotilasjuntan kannattajat olivat nimittäin houkutelleet konferenssiin monikymmenpäisen seurueen Helsingin moskeijan somalialaisia ja pohjoisafrikkalaisia islamisteja, joita ei kiinnostanut puida Sudanin ihmisoikeuksia vaan puolustaa islamia keinolla millä hyvänsä.

Tunnelma kohosi Raatihuoneen kattoon, kun mielenosoituksellisesti esiintynyt seurue intoutui kailottamaan ilmoille miehekkäässä kuorohuudannassa: ”Allahu akbar! Jumala on suuri!”

Peik Johansson