Kiinalainen ihmisoikeusretoriikka painottaa kollektiivisia oikeuksia. Valtion ja kansalaisen edut kulkevat aina käsi kädessä.

Deng Xiaopingin reformiaikakauden avautumispolitiikka on lisännyt Kiinan kansantasavallan vuorovaikutusta kansainvälisen yhteisön kanssa. Lisääntyneet kontaktit, jäsenyydet kansainvälisissä organisaatioissa ja osallistuminen kansainvälisiin sopimuksiin sekä lisääntynyt taloudellinen riippuvuus ovat pakottaneet Pekingin miettimään maan imagoa uudella tavalla myös ihmisoikeuskysymyksissä.

Ulkomaiselle lukijakunnalle suunnatulla, valtion omistamalla lehdistöllä on ollut keskeinen rooli maan imagon rakentamisessa. Esimerkiksi puolivirallinen Beijing Review -viikkolehti lähetetään ilmaiseksi kaikille Yhdysvaltojen kongressin jäsenille. Lehden eräänä päätehtävänä on viestiä hallituksen linjaa ulkomaiselle lukijakunnalle julkaisemalla mm. tärkeimpiä poliittisia julkilausumia ja puheita.

Lehti on täna vuonna pyrkinyt puhdistamaan Kiinan ihmisoikeusmainetta julkaisemalla tammikuussa ihmisoikeustilannetta käsittelevän erikoisnumeron. Tämän lisäksi maaliskuun numerossa oli Kiinan ihmisoikeusliiton johtajan professori Liu Wenzongin haastattelu, jossa hän selittää kiinalaisten käsityksiä ihmisoikeuskysymyksissä. Samantyyppistä tiedotustehtävää täyttävä englanninkielinen China Daily -sanomalehti julkaisi puolestaan ihmisoikeusliitteen viime joulukuun 28. päivän mumerossaan. Molemmissa lehdissä on myös ollut artikkeleita, joissa puolusteltiin toisinajattelija Wei Jingshengin saamaa uutta ankaraa vankeustuomiota.

”Kansan oikeus kehitykseen”

Tärkeimmäksi ihmisoikeudeksi artikkeleissa nostettiin oikeus olemassaoloon ja kehitykseen. Liu Wenzongin mukaan tämä pitää ymmärtää kollektiivisena oikeutena, joka on pääasiassa suunnattu ”vanhaa ja uutta kolonialismia, imperialismia ja hegemonismia” vastaan. Tämän ajattelun mukaan Kiinan vaikeudet johtuvat pitkälti ulkovaltojen sortotoimista, jotka ovat estäneet Kiinaa ottamasta oikeutettua paikkansa kansojen joukossa. Liu esittää, että oikeus olemassaoloon ja kehitykseen kuuluu ns. kolmannen polven ihmisoikeuksiin, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeen kehitysmaiden nousun myötä. Kahdeksi aikaisemmaksi sukupolveksi hän esitti yksilön porvarilliset oikeudet suhteessa valtioon ja kirkkoon, sekä työväenliikkeen nousun myötä syntyneet taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset oikeudet.

Kiinan valtion kerrotaan jatkuvasti pyrkineen lisäämään kansan oikeutta kehitykseen talouskasvun pohjalta, mikä on onnistunut varsinkin viimeisen neljän vuoden aikana talouden kasvaessa voimakkaasti. Tämän tueksi kirjoittajat luettelevat taloudellista kehitystä osoittavia tunnuslukuja. Ihmisoikeuksien kehittyminen kytkettiin myös maan ”uuteen sosiaaliseen järjestykseen”, jonka piirteiksi artikkelissa lueteltiin poliittinen vakaus, taloudellinen kasvu ja sosiaalinen edistys, sekä etninen yhtenäisyys, kotimaan harmonia sekä jatkuvasti kasvava elintaso.

Materiaaliset ja kollektiiviset oikeudet ovat siis kiinalaisten ihmisoikeuskäsityksissä ensisijaisia. Osa muista oikeuksista kutistuu tällöin ohjelmallisiksi tavoitteiksi. Liu Wenzongin mielestä vasta, kun talous on kehittynyt ja kun kysymykset ihmisten vaatetuksesta, asumisesta ja liikkumisesta on ratkaistu, voidaan luoda olosuhteet muiden oikeuksien harjoittamiselle. Liun mukaan ”tosiasiat” ovat näyttäneet tällaisen politiikan olevan menestyksellistä, koska se hänen mukaansa on Kiinan konkreettisten olosuhteiden mukainen ja kansan tukema.

Älä tee valtiopetosta!

Liu Wenzong väittää, etteivät kiinalaisten nauttimat poliittiset ja kansalaisoikeudet poikkea länsimaalaisten ihmisten nauttimista oikeuksista. Kiinan oikeuslaitoksen toimintaa ja toisinajattelijoiden vainoamisen arvostelijat toimivat Liun mielestä vihamielisten motiivien pohjalta. Hän esittää, että kansalaiset voivat vapaasti esittää poliittisia mielipiteitään ja että vain lakia rikkovia rangaistaan.

Kiinan kansantasavallan vuoden 1982 perustuslain pykälän 35 mukaan kansalaiset nauttivatkin esimerkiksi puhe-, lehdistö-, kokoontumis-, yhdistymis-, sekä mielenilmaisuvapaudesta. Toisaalta näitä oikeuksia rajoitetaan perustuslain muiden pykälien, kuten 28. pykälän perusteella. Pykälän 28 mukaan valtio mm. ylläpitää järjestystä, tukahduttaa valtiopetoksellisen ja vastavallankumouksellisen toiminnan ja rankaisee rikollisesta toiminnasta. Vastavallankumouksellinen rikos viittaa rikoksiin, joissa teko vaarantaa valtion turvallisuutta ja tekijän tarkoituksena on kumota valtiovalta. Tätä käytettiin mm. Wei Jingshengin uuden tuomion perusteena.

Oikeuksiin vetoamista ja niiden tulkintaa vaikeuttavat myös epäselvyydet lainsäädännön ja kommunistisen puolueen ohjeiden ja määräysten suhteesta. Lainsäädännön kehittäminen ja yleisen lainkuuliaisuuden ja -kunnoituksen kasvattaminen kansalaisten keskuudessa on ollut keskeinen osa reformipolitiikkaa. Toisaalta edes teoreettista ongelmaa puolueen ja lakien suhteesta ei ole voitu kunnolla ratkaista. Puolue on myös käytännössä osoittanut piittaamattomuutensa säätämistään laeista ja määräyksistä esimerkiksi johtajavaihdosten yhteydessä tai korruptiotapausten käsittelyssä.

Kiinalaiseen poliittiseen kulttuuriin on myös syvään juurtunut epäluulo yksityisiä intressejä ja siten oikeuksia kohtaan. Yksilöllä ei katsota olevan moraalista oikeutta käyttää oikeuksiaan ”täyteen mittaansa”, jos se on ristiriidassa kollektiivisten intressien kanssa.

Naisten oikeudet

Vuonna 1995 julkaistiin naisten kehityksen viisivuotisohjelma, jonka mukaan päätavoitteena on mm. ”nostaa naisten tasoa yleensä”. Keskeiseksi naisten oikeudeksi nimetään tasa-arvoisuus miesten kanssa eri elämän alueilla.

Kiinan perhesuunnittelupolitiikka on länsimaissa herättänyt huolta Kiinan naisten ja tyttölasten oikeuksista. Beijing Review’n artikkelissa väitetään valtion kunnioittavan naisten oikeutta synnyttämiseen. Naisilla on oikeus perhesuunnitteluun – ja olla synnyttämättä! Kiinan perhesuunniteluohjelmassa kuitenkin rajoitetaan näitä oikeuksia valtion kehityksen pitkän tähtäimen intressien nimissä. Ja kansakunnan naisten väitetään tukeneen ohjelmaa täysin rinnoin! Perhesuunnittelupolitiikan esitetään olevan myös suuri kontribuutio maailman ihmisoikeuksille.

Ihmisoikeuskiistoista ja -maineestaan huolimatta Kiina vakuuttaa vaalineensa YK:n peruskirjan mukaisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisen periaatetta ja vastustaneensa vakaasti joidenkin maiden harjoittamaa hegemonistista kaksoisstandardin käyttämistä ihmisoikeuskysymyksissä. Ihmisoikeustilanteen puutteet myönnettiin, mutta niiden katsottiin johtuvan kehityksen tasosta ja muista historiallisista syistä.

Valtio antaa oikeudet

Kiinalaisessa perusoikeusajatteluperinteessä ei valtiota ja yksilöä aseteta vastakkain, vaan oikeuksien tarkoituksena on auttaa yksilöä rakentamaan valtiostaan entistä vahvempi. Yksilöä ei siis tarvitse suojella valtiolta, koska näiden intressit eivät teoriassa ole vastakkaisia.

Valtiota nimenomaan pitäisi vahvistaa mahdollisimman paljon, jotta yksilö voisi nauttia oikeuksiaan valtion sisällä. Valtio puolestaan katsoo mitä oikeuksia on sillä hetkellä järkevää antaa kansalaisille. Nykyään painotetaan sitä, että kansalaisille on luotava lainsäädännöllä mahdollisuus asettaa luovuutensa ja tarmonsa työhön valtion virallisen modernisaatiopolitiikan puolesta.

Jaakko Kuusi

Kirjoittaja valmistelee aiheesta valtio-opin graduaan. Hän vieraili Pekingin yliopistossa talvella 1996.