En ihan heti keksi parempaa koronapandemian laukaisemaa oireyhtymää kuin neuloosi. Koteihinsa sulkeutuneet ihmiset kaivelemassa kädet syyhyten käsityökorejaan: tänne lankaa nyt ja äkkiä!

Kansalaiset yli maiden ja maanosien rajojen ovat alkaneet kalisutella puikkojaan. Erityisesti juuri keski-ikäiset ovat neuloosin vallassa. Suomessa kaikkien on nyt neulottava islantilainen tai norjalainen kirjoneulepusero. Hekin, jotka eivät ole aiemmin neuloneet edes kaulaliinaa, ovat nyt perinteisten kirjoneulekuvioiden kimpussa.

Jengi neuloo ja postaa kuvan tekeleestään, kaikki hurraavat ja huokailevat ihastuksesta.

Ja siis puhun neulomisesta, koska olen itäsuomalainen. Meillä kudotaan ainoastaan mattoja, kangaspuilla.

Olen itsekin paatunut ranteensa aikoinaan neulomuksilla rikkonut neuloja, ja liityin talven aikana hurmoksellisesti useampaan Facebookin neulomusryhmään: islantilaisneuleet (24 500 jäsentä), islantilaisten neuleiden ystävät (13 000 jäsentä) norjalaisneuleet (9 800 jäsentä).

Nyt yhtäkkiä feedini on miltei yksinomaan näitä postauksia. Jengi neuloo ja postaa kuvan tekeleestään, kaikki hurraavat ja huokailevat ihastuksesta.

Nuoriso puolestaan on alkanut tuunata vaatteitaan. Youtubessa ja Tiktokissa jaetaan ompeluvinkkejä. Yhä useampi ostaa vaatteensa käytettynä ja tuunaa sen mieleisekseen, istuvammaksi tai tyylikkäämmäksi. Jotkut maalaavat vaatteisiin kuvia. Monet tekevät vaatteensa ihan alusta asti itse: suunnittelevat kaavat, ostavat kankaat ja ommella surauttavat.