Kestäviä viljelyratkaisuja on haettu monesta suunnasta. Yksi tulevaisuuden tähdistä voi olla merilevä.
Sininen biotalous tarkoittaa uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää käyttöä ja siihen perustuvaa liiketoimintaa. Merilevän kasvatus voisi rastittaa kaikki sinisen biotalouden boksit.
Itämeren makrolevien viljelyä ja käyttöä tutkivan GRASS-hankkeen tutkija Turun yliopiston professori Baoru Yang vahvistaa merilevän kasvatuksen kestävänä viljelymuotona.
”Merilevän viljelyssä on kyse kestävyydestä. Perinteinen kalanviljely vie ravinteita mereen, mutta merilevä käyttää niitä. Merilevän viljely voi parantaa meren kuntoa poistamalla ylimääräisiä ravinteita.”
Tansanialle kuuluvan Sansibarin yli 25 000:sta merileväviljelijästä 80 prosenttia on naisia.
Merilevän viljelyllä on myös sosiaalista vaikutusta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan Tansanialle kuuluvan Sansibarin yli 25 000:sta merileväviljelijästä 80 prosenttia on naisia.
Naisvaltainen ala on kuitenkin vaarassa. Merilevää uhkaa ilmastonmuutoksesta johtuva veden lämpötilan nousu sekä meren saasteet. Tämä on tehnyt kestävästä ja kustannustehokkaasta viljelystä hankalampaa, The Nature Conservancy -järjestö raportoi.
Merileväteollisuus on ilmastonmuutoksesta huolimatta vielä globaalisti kasvanut. Yang uskoo, että kasvu jatkuu.
”Yritämme koko ajan selvittää kuinka kasvattaa biomassaa kestävästi ja merilevä on yksi näistä tavoista. Seuraava kysymys on, miten sitä voidaan käyttää kestävästi.”