Sodan jättämiä avohaavoja. Kaipuuta kotimaahan. Menetyksiä ja sopeutumista. Epätoivoa ja toivoa. Siamäk Naghianin uskomaton elämä – Tuulen kieltä etsimässä (Into Kustannus, 2021) on kaikkea tätä – ja enemmän.
Siamäk Naghianin ja Minna Kettusen yhdessä kirjoittama teos on tervetullut lisä suomalaisten elämäkertojen joukkoon. Maahanmuuttajien elämäkerrat eivät toistaiseksi suomalaisessa kirjallisuudessa juhli.
Naghianin herkkä ja vahva kertojanääni koskettaa. Runot rytmittävät kerrontaa ja tuovat ilmaa raskaiden elämänvaiheiden läpikäyntiin
Teoksen teemat kiertyvät identiteetin rakentumiseen. Poika syntyy Iraniin suurperheeseen, persialaisen kulttuurin kehtoon, vuorten kupeeseen. Tuoreiden viinirypäleiden ja granaattiomenoiden tuoksun voi haistaa. Perheen äiti on sydämellinen, ja isä kannustaa poikaa opiskelemaan ja kehittymään ihmisenä.
Vallankumous ravistelee valtiota. Valitettavasti nuori mies joutuu Iranin ja Irakin sotaan, taistelutantereelle. Vaikka nuori Naghian selviytyy hengissä, mieli on särkynyt.
Sodan jälkeen vaihtoehdot ovat vähissä. 1980-luvun lopulla Naghian päätyy Suomeen opiskelemaan ja töihin teknologia-alalle. Myöhemmin hän ponnistaa äänentoistolaitteita valmistavan Genelecin toimitusjohtajaksi ja väittelee tekniikan tohtoriksi.
Naghianin herkkä ja vahva kertojanääni koskettaa. Runot rytmittävät kerrontaa ja tuovat ilmaa raskaiden elämänvaiheiden läpikäyntiin. Teos sisältää sekä tunnettujen runoilijoiden että Naghianin omia runoja. Hahmottuu kuva viisaasta, syvällisestä, intohimoisesta ja henkiseen kasvuun pyrkivästä miehestä.
Elämäkerta on ennen kaikkea kuvaus rohkeudesta ja halusta kääntää rankat kokemukset voimavaraksi, elämän polttoaineeksi.
Tarvitsemme lisää tällaisia tarinoita, jotta kotoutumisen läpikäyneet voivat samastua. Myös kanta-suomalaisten ymmärryksen on lisäännyttävä.
Kirjan erityinen ansio on, miten koskettavasti se kuvaa Suomeen kotoutumista.
Naghian suree, miten pinnallisesti sopeutumista käsitellään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Olen samaa mieltä. Tässä teoksessa pureudutaan vihdoin yksilön kokemuksiin. Mitä Suomeen kotoutuminen vaatii? Mitkä asiat helpottavat kotoutumista?
Tarvitsemme lisää tällaisia tarinoita, jotta kotoutumisen läpikäyneet voivat samastua. Myös kanta-suomalaisten ymmärryksen on lisäännyttävä. On ymmärrettävä, että sotien ja traumaattisten kokemusten jäljet elävät ihmisessä, Kirjassa sodan aiheuttamia arpia on käsitelty rohkeasti ja avoimesti.
Naghanille kahden kulttuurin välissä eläminen vaatii sitä, että poimii hyviä puolia kummastakin. Samalla teos yrittää tavoittaa suomalaisuuden syvintä olemusta. Naghan rakentaa kirjassaan huomaamattaan myös kantasuomalaisen lukijan kulttuuri-identiteettiä.