Kuvitellaanpa mänty, sellainen oikein komean kokoinen. Punertava kuori, suora runko ja korkealta alkava oksisto.

Tällä männyllä on ikää yli 70 vuotta. Ei sellaisessa iässä enää jaksa paljoa kasvaa. Latva on tupsumainen ja pyöreähkö, eikä teräväkärkinen kuten nuoremmilla, jotka vielä hakevat lopullista mittaansa. Ihmisen kannalta mäntymme ei kasvata enää arvoaan.

Katsellessamme metsää mäntymme ympärillä, voimme huomata sen ympärillä humisevan saman ikäluokan mäntyjä. Tai kuusia, jos kyseessä on kuusikko, joka on Suomen toinen valtapuu. Seasta voi tunnistaa myös yksittäisiä hieskoivuja ja haapoja.

Tämä on mahdollista, koska yleisin tapa kasvattaa metsää on tasaikäinen metsänkasvatus, jolloin viimeinen hakkuu ennen uutta kiertoa on avohakkuu.

Avohakkuita ja siten metsän istutusta alettiin käyttämään vallitsevana metsänhoidon strategiana 1950-luvulla. Tuloksena on saatu puustoltaan yksipuolista metsää. Nyt se olisi korjuukypsä eli sen voisi muuttaa rahaksi päätehakkuulla.

Satunnainen jokamies ei sitä ympärilleen katselemalla näe, mutta metsän omistaa joku tavallinen suomalainen. Suurin osa Suomessa hakatusta metsästä on yksityisomistuksessa. Voi hyvin olla, että tämän männyn ovat istuttaneet kyseisen metsän omistajan vanhemmat.

Metsänomistajan ei tarvitse käydä palstallaan käytännössä koskaan, ei edes hakkuita tehdessä.

Joka kymmenes suomalainen omistaa metsää. Silti harvalla on ammattitaitoa tai edes näkemystä siitä, miten metsää pitäisi hoitaa. Eikä pidäkään olla. Metsänomistajan ei tarvitse käydä palstallaan käytännössä koskaan, ei edes hakkuita tehdessä.

Yleensä metsänhoidossa on apuna paikallinen metsänhoitoyhdistys. Metsäasiantuntijan työtehtäviin kuuluu seurata metsän kehitysvaiheita ja neuvoa sen mukaan, pitääkö taimikkoa raivata tai puustoa harventaa. Kun aika on, hän myös kertoo metsän olevan tarpeeksi vanhaa päätehakkuulle.

Päätehakkuu on lähes aina avohakkuu ja siksi suuri päätös, avaa Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksestä Jukka Oittinen.

”Päätehakkuut ovat sellaisia, että yleensä en koskaan itse niitä ehdota, koska se on niin iso asia ja riippuu monesta metsänomistajaan liittyvästä asiasta. Metsäomistaja itse soittaa ja kysyy olisiko alue sopiva päätehakattavaksi”, kertoo Oittinen.

Sen jälkeen ohjat ovat taas metsäasiantuntijalla, joka suunnittelee, kilpailuttaa ja valvoo hakkuut.

Päätehakkuuseen päättyy myös komean mäntymme tarina. Ja siitä se myös alkaa. Alle vuodessa mänty on maailmalla energiana, puutavarana, paperina ja kartonkina.

Yhä useammin Suomessa kaatunut puu päättyy ulkomaille selluna. Kuvittelemamme mänty voi siis lopulta olla osa kiinalaista vessapaperia. Mutta siitä myöhemmin, palataan puun tarinaan.

Metsänhakkuun hoitaa metsäkone eli moto. Moton hampaat pystyvät laskemaan, kuinka paljon ja millaista puutavaraa metsässä kaadetaan. Puuaines jaetaan tukki-, kuitu ja energiapuuksi.

Suuresta suorasta männystämme saadaan paljon arvokasta tukkipuuta. Jos sillä on korkeutta vaikkapa 25 metriä, moto sahaa sen kolmeksi yli viisimetriseksi tukiksi. Latvapäästä katkeaa vielä runkoa kuitupuuksi. Kapein osa latvaa ja oksat lajitellaan energiapuuksi.

Männyn osat eroavat heti kaadon jälkeen eri käyttötarkoituksiin. Silti puilla on useimmiten yksi ostaja, esimerkiksi saha, joka ottaa omaan käyttöönsä tarvitsemansa tukkipuun ja myy eteenpäin kuitu- ja energiapuun.

Tukit viedään pikimmiten sahalle, ettei puu ala lahoamaan. Kuitupuuta ja energiapuuta voi nähdä tienreunoilla ja raiteiden varsilla pidempään. Metsästä puut kulkeutuvat enimmäkseen rekoilla lähialueen sahoille, energialaitoksiin ja sellutehtaisiin. Osa kuitenkin lähtee junalla kauemmaksi.

Uusien innovaatioiden ansioista sellua esitellään muovin ja puuvillan korvaajana.

Seurataan mäntymme kuitutukkia eli latvapään runkoa. Sen tarina jatkuu biotuotetehtaalla. Hienosta nimestään huolimatta kyseessä on pohjimmiltaan sellutehdas.

Kuitutukki heitetään ensin liukuhihnalle, jonka toisesta päästä ulos tulee pieniä puulastuja eli haketta. Tässä vaiheessa mäntymme on jo sekoittunut kaikkien muiden mäntyjen kanssa yhdeksi suureksi hakekasaksi. Noin 16 tunnin päästä mäntyhake on sellua.

Matkalla männystä on kuorittu pois kuori, koska se poltetaan energiaksi. Nykyään selluntuotannossa lähes kaikki osat puusta, joita ei käytetä selluun, päätyy energiaksi. Tai laajemmin sanottuna, kaikki kaadetusta metsästä, jota ei voi käyttää jalostukseen, menee energiaksi.

Vuonna 2020 Suomessa yli puolet kaikesta puun kuiva-aineesta, eli puun massasta ilman vettä, poltettiin. Osa energiakäyttöön menevästä puusta on kerätty jo hakkuualueelta. Suurempi osa energiasta tuotetaan kuitenkin sellutehtaan jäteliemistä.

Puusta jalostettu energia lasketaan uusiutuvaksi energiaksi. Silti puuta poltettaessa vapautuu ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia.

Mäntymme palaset ovat nyt keitettävänä sellutehtaan kemikaaliliemessä. Kattilassa mänty hajoaa lopullisesti, kun sen koossapitävät liima- ja sideaineet liukenevat kemikaaleihin. Lopulta jäljelle jää vain puukuituja eli sellua ja jätelientä.

Kuivattuna sellu on pumpulimaista. Valkoinen selluhahtuva koristaa metsäteollisuusyritysten tulevaisuuteen kurkottavia nettisivuja. Uusien innovaatioiden ansioista sellua esitellään muovin ja puuvillan korvaajana. Suuresta huomiostaan huolimatta uudet käyttötavat eivät näy vielä tilastoissa, koska tuotantomäärät ovat niin pieniä.

Mainoskuvien ulkopuolella sellua näkee yleensä arkeiksi tiivistettynä. Sellupaalit näyttävät valtavilta paperiarkkipinoilta. Sellua ja mekaanisesti valmistettua massaa kutsutaan puumassaksi. Puumassaa menee Suomessa kolmeen kohteeseen: paperiin, kartonkiin ja vientiin.

Kiinan vienti on kaksinkertaistunut vuodesta 2015. Taustalla on Kiinan talouden kasvu, joka ei pysähtynyt edes koronan vaikutuksiin.

Yli kolmasosa tuotetusta puumassasta lähtee jalostettavaksi ulkomaille. Suurin osa viennistä on sellua.

”Suomalaisille metsäteollisuusyrityksille sellun valmistus ja vienti on ollut ajoittain hyvin kannattavaa”, toteaa Marjo Maidell, Pellervon taloustutkimuksen metsäekonomisti.

Yrityksille vienti on ollut kannattavaa, mutta suljettujen paperi- ja kartonkitehtaiden työntekijöitä se tuskin lohduttaa.

Eniten sellua menee Eurooppaan, mutta lähes yhtä paljon viedään Kiinaan. Kiinan vienti on kaksinkertaistunut vuodesta 2015. Taustalla on Kiinan talouden kasvu, joka ei pysähtynyt edes koronan vaikutuksiin. Lisäksi Kiina on rajoittanut kierrätyskuitujen tuontia maahan, joten suoraan puusta valmistetun sellun kysyntä on vahvistunut.

Kiinassa sellusta valmistetaan esimerkiksi kartonkia ja pehmopapereita. Vuonna 2020 kolmannes sellusta käytettiin pehmopapereiden kuten talous- ja vessapaperin valmistukseen. Pehmopapereissa on varaa kasvaa, koska Aasiassa niiden käyttö ei ole vielä vakiintunutta. Lopulta kaikesta Suomessa käsitellystä puusta lähes 1,6 prosenttia päätyi kiinalaiseksi pehmopaperiksi.

Vertailun vuoksi: kaikkeen Suomessa valmistettuun paperiin ja kartonkiin käytettiin kymmenkertainen määrä eli 16 prosenttia vuoden puista.

”Pehmopapereita ei edes kannata valmistaa Suomessa Kiinaan vietäväksi, koska se ei ole kuljetuskustannusten takia kannattavaa”, selittää Maidell.

Sellun vienti tulee siis tuskin loppumaan. Jo nyt sellua viedään enemmän kuin sitä jalostetaan kotimaassa paperiksi. Joitain paperikoneita on muokattu Suomessa kartonkikoneiksi, mutta entisaikojen sellunjalostusmääriin on vaikea palata. Se vaatisi suuria investointeja uusiin tuotteisiin.

”Tuskin tulee enää olemaan yhtä sellaista kuningastuotetta kuin paino ja kirjoituspaperi oli Suomessa”, toteaa Maidell.

Alussa kuvittelemamme mänty voi siis lopulta olla vessapaperia. Se voi olla myös mehutölkkinä pöydälläsi, vanerina uudessa hyllyssäsi tai hirsinä jonkun kesämökissä Mänty voi olla myös tämän tekstin taustalla. Jos ei paperina niin energiana, joka pyörittää laitettasi.

Kiinan viennin kasvu verrattuna Euroopan vientiin

Juttua varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Aarre Peltolaa, Keski-Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijaa Jukka Oittista ja Pellervon taloustutkimuksen metsäekonomistia Marjo Maidellia. Tilastotiedot on kerätty Luonnonvarakeskuksen tilastopalveluista https://stat.luke.fi/