Les Amazones d’Afrique
Soturin mahtia uhkuu Amazones Power -albumin kansi. Eikä levyn sisältö petä lupausta. Ensiraita Heavy vyöryttää elektronisen äänen teollisuusmaiseman – koneet muotoilevat melodista sykettä, säksätystä ja pulputusta urbaanin nykymusiikin aallonharjalla. Tuhdit bassot ja biitit saavat pian seurakseen laulajat, jotka eivät pyytele anteeksi vaan julistavat sähäkästi.
Energia kumpuaa afrikkalaisen perinnelaulun moodista ja muodosta. Laulajat seisovat ylväästi historian ja nykypäivän merkityskentässä, jossa purkautuvat kaikki epäkohdat: vanhat vääryydet ja uusi sorto.
Laulajat seisovat ylväästi historian ja nykypäivän merkityskentässä, jossa purkautuvat kaikki epäkohdat: vanhat vääryydet ja uusi sorto.
Naisten kohtaama väkivalta, pakkoavioliitot ja sukupuolielinten silpominen saavat täystyrmäyksen Les Amazones d’Afriquen käsittelyssä. Taistelevassa kollektiivissa on laulanut vuosien mittaan afrikkalaisen musiikin tunnetuimpia naisia, kuten Angélique Kidjo, Oumou Sangaré ja Mariam Doumbia. Julkaisutoiminnasta on vastannut maineikas Real World -yhtiö. Tämä on antanut erityistä huomiota ja näkyvyyttä amatsonien hankkeelle.
Musiikin sisällönkin puolesta Les Amazones d’Afrique soveltuu suuren yleisön makuun. Kansanperinteet kuuluvat kyllä, mutta niin kuuluvat myös pop, hip hop, r&b ja konemusiikki. Festivaaleista vaikkapa Flow tai Sideways voisivat yhtä hyvin valita kokoonpanon ohjelmistoonsa.
Vaikka levyllä pyörähtää toistakymmentä laulajaa, yhtye esiintyy konserteissa usein pienemmillä kokoonpanoilla. Maailma kylässä -festivaalin lavalla laulavat Mamani Keïta, Fafa Ruffino ja Dobet Gnahoré.
Santrofi
Solisti laulaa lyhyen kommentin, kutsun. Kuoro vastaa kerraten ja muunnellen kuulemaansa. Syntyy vuoropuhelu, jossa kumpikin kannustaa toisiaan. Afrikkalaiset perinnerummut takovat mutkikkaita kuvioita kohottaakseen laulajat aina uusille tasoille. Sähköä tai säestäjiä ei tarvittu Santrofin uusimman Alewa-albumin aloituksessa.
Kakkoskappaleessa sähkökitaristit jo pujottelevat torviriffien siimekseen, soulahtava syntikka päättelee taitteet, laulajan äänenväri soi popimmin, mutta intro oli ehtinyt tehdä tehtävänsä: kuuntelijan mielessä päivän soundi asettuu oikeaan suhteeseen alkuvoiman kanssa. Tämä on ghanalaista highlife-musiikkia sulavimmillaan.
Orkesta Mendoza
Kuunteluun valikoitui Orkesta Mendozan uusin levy Curandero. Heti kättelyssä käynnistyy vetävästi rokkaava cumbia, jossa maanläheistä tejano-tunnelmaa luovat viulut ja haitarit. Kitaraosaston variaatiot hakevat inspiraatiota ska-takapotkuista, Tarantino-henkisestä surffista ja keinuvasta reggaesta.
Kuuntelija tunnistaa jatkuvasti jänniä vaikutteita. Karibia kuuluu Orkesta Mendozan musiikissa kirkkaasti – paikoin jopa calypsoa myöten – vaikka meksikolaisyhdysvaltalaisen yhtyeen pääjuuret kiinnittyvät rajaseutuun. Kokoavana terminä yhtye on itse kutsunut tyyliään indie mamboksi.
