Tilassa oli pimeää ja kylmää. Ympärillä oli muita naisia – ja lehmiä, sillä kyseessä oli karjasuoja. Naiset viettivät täällä viisi päivää jokaisesta kuukaudesta, keskimäärin seitsemän vuotta elämästään.
”Minulla ei ollut terveyssidettä, ei edes vettä peseytymiseen. Vaatteita ja ruokaa oli niukasti, ja sain usein flunssan tai kuumeen”, Heru Pohara, 28, kertoo.
Chhaupadiksi kutsuttu perinne on Nepalissa yhä voimissaan. Ajatus on, että nainen on kuukautisaikana epäpuhdas ja hänet tulee eristää yhteisön ulkopuolelle. Esimerkiksi ruoan laittaminen ja vesihanoihin koskeminen on kielletty.
Perinne lakkautettiin Nepalin laissa vuonna 2005, mutta yhä ihmisiä jopa kuolee kuukautismajoihin.
Khandesworin kylässä, Kaukolännessä lähellä Tiibetin rajaa, perinteelle on kuitenkin laitettu stoppi. Kuukautisiin liittyvä tietoisuus on muutenkin kasvussa.
”Kaikki on muuttunut. Terveyssiteen ansiosta voin liikkua kuukautisten aikana ihan eri tavalla, ja kotona on nykyään myös vesihana”, Pohara sanoo kotinsa pihalla ja näyttää, missä hana sijaitsee. Pihan perällä on nyt myös huussi.
Muutoksen takana on Kaukolännen vesihanke, jonka yksi rahoittajamaista Suomi on. Yhteensä noin 70 miljoonan euron hankkeesta Suomen rahoitusta on 15 miljoonaa. Loppu tulee EU:lta ja Nepalin valtiolta ja kunnilta.
Vesi-hanke aloitettiin vuonna 2006, ja tänä vuonna se viedään loppuun. Hanke on tuonut veden yli 600 000 syrjäseudulla asuvalle nepalilaiselle.
Hanke edisti paitsi vedensaantia, myös kuukautishygieniaa. Hankkeen työntekijät kävivät kodeissa kertomassa aiheesta ja järjestivät työpajoja.
”Ennen noudatin perinnettä enkä ajatellut, että siinä olisi mitään väärää. Nyt ajattelen
toisin. Toivon ettei tyttäreni joudu kokemaan samaa kuin minä”, Pohara sanoo.
Minulla ei ollut sidettä eikä pesuvettä, ruokaa oli vain vähän. Sairastuin usein.
Oletko nähnyt elokuvan, jossa näkyy verta? Luultavasti. Entä kuukautisverta? Tuskin, sillä kuukautisveren näkyminen on tabu: jopa terveyssidemainoksissa siteelle kaadetaan jotain muuta nestettä, ei koskaan verta.
Myös Suomessa kuukautisiin liittyy yhä tabuja, sanoo Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja
Fatim Diarra.
”Itse olen päättänyt, että kuukautiset kuuluvat elämään ja siksi puhun niistä. Mutta on paljon tilanteita, joissa naiset eivät voi sanoa että heillä on kuukautiset”, Diarra sanoo.
Kyselytutkimukset puhuvat puolestaan: Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 58 prosenttia naisista on tuntenut häpeää kuukautisistaan. 42 prosenttia naisista kertoi kokeneensa häpäisyä ja syyllistämistä.
Kyselyyn osallistui 1 500 naista ja 500 miestä. 51 prosenttia miehistä kertoi olevansa sitä mieltä, että on epäsoveliasta, että naiset avoimesti mainitsevat kuukautisensa työpaikalla. Ei siis ole ihme, että moni nainen tuntee tarvetta aktiivisesti piilotella kuukautisiaan. Lähes kolme
neljästä kyselyyn osallistuneesta kertoi piilottaneensa kuukautissiteen tai tamponin näkyvistä vessaan mennessään.
Kuukautisiin liittyy myös myyttejä, kuten se, että kuukautisten kuuluu sattua, Diarra sanoo.
”Kivun takana on usein jokin syy, esimerkiksi endometrioosi. Myytti, että naisen nyt vain kuuluu kärsiä, johtaa tilanteeseen, jossa moni vaiva jää diagnosoimatta eikä nainen saa tarvitsemaansa apua.”
Kierros Khandesworin mukulakivikaduilla jatkuu. Jasima Bohara, 88, istuu pellon reunalla, Himalajan lumihuppuiset vuoret takanaan, ja ryhtyy juttusille.
”Ennen täällä elettiin yksinkertaista elämää. Kellään ei ollut koulutusta, meillä oli oma elämäntapa. Nyt tänne on tullut uusia ajatuksia ja vieraita ihmisiä.”
Kehitys on myös hyvä asia, Bohara sanoo. Kuukautisperinteen murtumisesta hän on sen sijaan huolissaan. Naisen miniä ei enää noudata traditiota.
”Nyt eletään outoja aikoja. Jumala loi nämä tabut, siksi niitä pitäisi seurata. Mutta kaikki eivät enää tee niin, enkä minä sille mitään voi.”
Perinnettä pitävät yllä juuri perheen naiset. Kylän koulussa kolme 16–18-vuotiasta tyttöä kertoo kokemuksistaan.
”Isäni on hyvin avomielinen. Hän vastustaa tätä perinnettä. Mutta äiti ja isoäitini ovat hyvin tiukkia”, Indra Rokaya kertoo.
Muut tytöt nyökyttelevät: vahvin paine tulee isoäidiltä ja äidiltä.
Nepalissa tytöt ovat perinteisesti joutuneet jäämään kotiin kuukautisten ajaksi. Jos kuukautiset alkoivat kesken koulupäivän, lähdettiin kotiin saman tien. Kotona pysyttiin viisi päivää.
”Sinä aikana en saanut viestejä koulusta. Koulunkäyntini kärsi siitä”, Rokaya sanoo.
Nyt kaikki tulevat kouluun ja kaikilla on terveyssiteet. Vedensaannilla ylipäänsä on ollut suuri vaikutus.
”Ennen en halunnut käydä koulussa vessassa, koska vettä ei ollut. Juomavesi piti tuoda mukana, vaikka koulumatka on pitkä”, sanoo Kausila Thekare, joka kävelee kouluun edestakaisin kolme tuntia päivittäin.
Silti kuukautiset näkyvät yhä kotona: kuukautisten aikaan pysytellään omassa huoneessa, erossa muusta perheestä.
”Noiden viiden päivän aikana voin viimein huilata! Yleensä joudun tekemään niin paljon kotitöitä, ettei vapaa-aikaa jää”, Thekare sanoo.
Muut tytöt yhtyvät samaan: kuukautisten aikaan on helpompaa. Toisaalta he myös ajattelevat, että tilanteen pitäisi muuttua. Kun kotona ei ole ketään, he jäävät ilman ruokaa.
Tytöt tunnustavat joskus rikkoneensa sääntöjä ja kokanneensa itselleen.
Nepalissa kuukautiset ovat pikemminkin yhteisön kuin yksilön asia. Perinteeseen kuuluu, että kuukautisista kerrotaan. Ja toki kylissä, joissa peseytymispaikat ovat yhteisiä, ne myös näkyvät.
Suomalaisittain voi olla kummallinen ajatus, että pappi on kartalla kyläläisten kuukautiskierrosta. Nepalissa se on arkipäivää. Kiellettyä on nimittäin myös temppeliin meno – tai edes sen ohittaminen.
Läheisessä Marman kylässä syntyi taannoin kohu, kun joukko tyttöjä kulki kuukautisaikaan temppelin ohi matkallaan kouluun. Kylän pappi raivostui. Tilanne ratkaistiin tekemällä uusi tie: kuukautisaikanaan tytöt kulkevat nyt kiertotietä.
Kylän pappi on tilanteeseen tyytyväinen.
Tytöt eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita.
”Pidemmän päälle tämä ei ole hyvä ratkaisu. Tilanne on epäreilu.”
Suomessa ei haluta uskoa, että on olemassa sellainen asia kuin kuukautisköyhyys.
Skotlanti teki 2020 tasa-arvon historiaa: jatkossa tytöille ja naisille tarjotaan ilmaiset terveyssiteet maailman ensimmäisenä maana.
Myös Khandesworin kylässä siteitä saa nyt koulun puolesta, teline on vessan vieressä.
Suomessa samaan ei olla vielä päästy.
”Suomessa ei haluta uskoa siihen, että on olemassa esimerkiksi sellainen asia kuin kuukautisköyhyys”, Fatim Diarra sanoo.
Vähävaraisia perheitä tukevassa Hope Ry:ssä on huomattu, että juuri terveyssiteistä on huutava pula. Suomessa kuukautistuotteiden arvonlisävero on korkeampi kuin esimerkiksi lääkkeiden, mikä nostaa niiden hintoja.
Samalla kyse on laajemmasta naisten seksuaaliterveyden kysymyksestä, Diarra sanoo.
Läheskään kaikkiin työterveyssopimuksiin ei kuulu naisten gynekologia.
”Naiserityiset terveyskysymykset on jätetty keskusteluissa ulkopuolelle tai hyvin pieneen osaan”, Diarra summaa.
Haastattelun lopuksi koulutytöt haluavat tietää suomalaisesta kokemuksesta: Milloin sinulla oli ensimmäiset kuukautiset? Onko kuukautisten aikana jotain sellaista, mitä et voi tehdä? Kerrotko kuukautisistasi kenellekään?
On selvää, että nepalilaiset tytöt ovat paljon tottuneempia puhumaan kuukautisista kuin kysymyksiin jäykästi vastaileva suomalainen toimittaja. Nepalilainen tulkkikin osallistuu keskusteluun ja kertoo vaimonsa kokemuksista.
Kylässä järjestetyillä kuukautistyöpajoilla on selvästi ollut vaikutusta: keskustelua käydään vilkkaasti yli sukupolvien ja sukupuolirajojen. Sama voisi tehdä hyvää Suomessakin.
Kun Heru Pohara esittelee ompelemaansa kestosidettä, hän ei häpeile lainkaan. Se on hänelle ilon ja ylpeyden aihe.
