Kolmetoistavuotta sitten Nepalin hallitus vapautti sorretut haliyat, maaorjat. Kuitenkin vielä yli kymmenen vuoden vapauden jälkeenkin haliyoilta puuttuvat peruspalvelut, selviää keväällä julkaistusta raportista.
Paikallisen ihmisoikeusjärjestön CAHURAST:in tekemästä raportista selviää, etteivät haliyoiden oikeudet toteudu koulutuksen, terveyspalveluiden, työelämän, tuen saamisen tai asumisen suhteen.
Esimerkiksi puolet raporttiin osallistuneista haliyoista ei tiennyt, että heillä on mahdollisuus saada ilmaista koulutusta. Harkaram Mahar Patanin kunnasta kertoo, että joutui jättämään tekniikan perustutkinnon kesken, koska hänen rahansa loppuivat.
”Jouduin palaamaan maanviljelijäksi”, Mahar sanoo.
Raportissa, joka liittyy Suomen Lähetysseuran haliyoiden tilannetta kartoittavaan hankkeeseen, haastateltiin 2500 Länsi-Nepalissa asuvaa haliyaa. Haliyat kuuluvat Nepalin kaikkein syrjityimpiin ihmisryhmiin ja heistä suurin osa on alakastisia daliteja. Vuoteen 2008 saakka haliyat tekivät töitä palkatta ylempikastisten maanomistajien mailla.
Yksi hälyttävimmistä tutkimuksen löydöistä oli terveyspalveluiden saralla. Raportin toimittanut Sarala Maharjan CAHURAST-järjestöstä kertoo, että tiedossa on tapauksia, joissa haliyat eivät ole saaneet tarvittavia lääkkeitä edes hätätilanteissa. Yli puolet haastatelluista kertoivat, että on vailla terveyspalveluita.
Ongelmia entisillä maaorjilla on ollut myös työelämässä. Raportin mukaan haliyoita käytetään usein hyväksi ja moni on kokenut väkivaltaa työpaikalla. Useimmin väkivallan uhreiksi joutuvat naiset. Vapautetuista maaorjista suurin osa kokee, että perustarpeiden tyydyttäminen on ylivoimaisen suuri haaste.
Lähes puolella raporttiin haastatellusta ei ollut henkilöllisyystodistusta. Todistuksen avulla haliyat saisivat Nepalin hallituksen myöntämän tukipaketin, mutta ilman sitä se ei ole mahdollista.
”Lisäksi ongelmana on se, että sopeutumispaketit ovat riittämättömiä”, sanoo Maharajan.
Länsi-Nepalin maaorjien vapauttaminen ei ole vielä täysin toteutunut, sillä haliyaksi rekisteröitymisessä on ollut ongelmia.
”Suuri määrä haliyoita puuttuu virallisista tilastoista”, sanoo maaorjien etuja ajavan järjestön johtaja Hari Singh Bohora.
Arvioiden mukaan noin 15 000 kotitaloutta puuttuu rekisteristä. Silti henkilökorttien jakaminen vapautetuille maaorjille lopetettiin ministeriön päätöksellä vuonna 2019.
”Hallitus on valtuuttanut paikallistason jakamaan henkilökortteja haliyoille, mutta paikallistasolla näin ei ole tehty. Syyksi on sanottu koronapandemia”, kertoo Bohora.
Nepalin valtion asettama työryhmä tekee parhaillaan laajamittaista kartoitusta erityisesti rekisteröimättömien maaorjien perusoikeuksien tilanteesta ja antaa sen pohjalta valtiolle ohjeet siitä, miten puutteet tulisi korjata.
”Suomen Lähetysseura yhteistyössä nepalilaisten kumppaneidensa kanssa osallistuu tähän kartoitukseen ja pyrkii varmistamaan erityisesti naisten ja vammaisten henkilöiden oikeudet”, kertoo Nepalin maatoimiston päällikkö Juha Valta Suomen Lähetysseurasta.
Kaikkia maaorjia ei ole vielä vapautettu – Nälkä johtaa velkakierteeseen ja orjuuteen
Haliyoiden lisäksi Nepalissa on kolme muuta maaorjien ryhmää. Orjuuden kaltaisissa olosuhteissa elää edelleen muun muassa haruwa-paimenia ja kamaiyoita, joille hallitus ei ole tarjonnut minkäänlaista apupakettia.
Koko Nepalin entisten maaorjien ja orjuuden kaltaisessa olosuhteissa elävien ihmisten tilannetta on selvitetty tänä vuonna asiasta vastaavan ministeriön työryhmässä. Viiden hengen ryhmä vieraili tammi-helmikuun aikana eri puolilla maata.
”Maattomat ihmiset joutuvat menemään töihin rikkaiden ihmisten taloon. He saavat aluksi pientä lainaa ilman vakuuksia, mutta velkojen kasvaessa he jäävät loukkuun ja joutuvat lopulta asumaan vuokranantajan luona ja työvoimana loppuelämänsä. Tällaista orjatyövoiman hyväksikäyttöä on edelleen 2020-luvulla”, kertoo työryhmää vetävä kansanedustaja Shyam Shrestha näkemästään.
Shresthan mukaan suurin ongelma koittaa maattomien ihmisten sairastuessa ruokapulan vuoksi.
”Sairastuttuaan he joutuvat ottamaan lainaa ja sitoutuvat maksamaan korkoa.”
Työntekijä voi saada käyttöönsä palan maata, jonne perhe saa laittaa vaatimattoman asunnon. Käytännössä maanomistus jää kuitenkin vuokranantajalle ja velkakierre johtaa siihen, että perhe on velvollinen tekemään kaikki vuokranantajan määräämät maatyöt veloituksetta.
”Kuulimme useilta perheiltä, että he eivät voi vastustaa vuokranantajaa, sillä heitä rangaistaan pelkästä yrityksestä ja he voivat menettää kotinsa.”
Työryhmän kokoamien tietojen mukaan lainojen korot voivat olla 36–120 prosenttia.
Orjatyön teettäminen on kielletty Nepalissa perustuslaissa ja lainsäädännössä, mutta toistaiseksi ketään ei ole vielä syytetty asiasta. Käytännössä muutosta ei tapahdu, koska maanomistajat ovat myös paikallistason päättäjiä.
“Tämä ongelma olisi ratkaistavissa paikallishallintojen päätöksellä. Ensimmäiseksi tulee tarjota asumista tai maata, toiseksi vaihtoehtoisia töitä ja kolmanneksi koulutusta”, Shretstha sanoo.
Shresthan mukaan maaorjaksi joutuneiden ihmisten kannattaa organisoitua ja puhua ongelmistaan.
”Siihen tarvitaan median ja aktivistien apua. Päättäjät sanovat olevansa sitoutuneita ratkaisemaan maattomien ongelmia, mutta nähtäväksi jää kuinka he toimivat käytännössä.”