Lapsuuden sukujuhlista muistan hetkiä, joissa tanssilattialle ei saatu tarpeeksi miehiä, ja naiset päättivät tanssia paritansseja härkäparina naisten kesken. Se oli kuitenkin aina poikkeustilanne. Jotenkin muka hassua.

Kymmenisen vuotta sitten olin juttumatkalla Buenos Airesissa perehtymässä paikalliseen tangoskeneen. Törmäsin tuolloin Tango Queer -festivaaliin. Tango Queerin idea on, että tanssissa valituilla rooleilla ei tarvitse olla tekemistä sukupuolen kanssa. Myös samaa sukupuolta olevat tanssijat voivat muodostaa parin.

Kun rooleja ei ole ennalta määritelty, kukin saa olla parketilla oma itsensä. Parketille tullessa tanssijat voivat vapaasti päättää, kumpi vie ja kumpi seuraa. Tanssietiketti menee näin: “Haluatko viedä vai seurata?”

Kun rooleja ei ole ennalta määritelty, kukin saa olla parketilla oma itsensä.

Nyt tämä periaate on tulossa myös kilpatanssin puolelle. Vuonna 2007 perustettu kansainvälinen kattojärjestö European Same-Sex Dance Association ESSDA hallinnoi kilpailuja, jotka ovat tarkoitettu samaa sukupuolta edustaville pareille. Yhdistyksen tavoitteena on rohkaista ihmisiä tanssimaan riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta.

Myös Suomeen on vuonna 2018 perustettu yhdistys Sateenkaaritanssijat ry – Rainbow Dancers Finland, jonka tavoitteena on mahdollistaa sateenkaarevia tanssiharrastusmahdollisuuksia sekä edistää ja kehittää sateenkaaripari- ja kilpatanssia Suomessa. Lisäksi yhdistys järjestää kaikille avoimia tansseja ja kansainvälisiä kilpailuja.