Viime kesänä sosiaalisen median vaikuttaja Roosa Rahkonen, 25, päätti järjestää tempauksen. Hän pukeutui limenvihreisiin saappaisiin ja meni seisomaan aurinkoisen Helsingin kadulle käsissään pahvikyltti ”Stop katuhäirintä”. Rahkonen julkaisi tilanteesta kuvan Instagram-tililleen ja kertoi julkaisussaan omia kokemuksiaan katuahdistelusta.
Vastaanotto oli monella tavalla kannustavaa. Ihmiset kiittelivät Rahkosta tärkeän asian esiin tuomisesta. Kuva on saanut tähän mennessä yli 16 000 tykkäystä.
Sitten postauksen löysi toisenlainen väki.
Sitä saa mitä tilaa. Katse peiliin ja loppuu kaksinaismoralistinen parkuminen.
Viikon feministiulinat
Niin. Persettä piti päästä heiluttamaan kuviin, oli sitten häiriötä tai ei. Hyvin menee taas.
Rahkonen ei ollut osannut kuvitella tällaista vastaanottoa.
”Yritin luoda kuvalla ympärille turvallisuuden tunnetta, mutta sen sijaan kuva vähensi sitä itseltäni.”
Tämä ei ollut ainoa kerta, kun Rahkosta kohtaan on osoitettu vihapuhetta somessa. Kaikenlaiset kommentit huorittelusta suoriin uhkauksiin ovathänelle tuttuja. Kahdesti Rahkonen on joutunut maalittamiskampanjan kohteeksi.
”Sain hetkessä satojen kommenttien hyökyaallon. Niiden tarkoitus oli hiljentää minut. Onneksi assistenttini kävi poistamassa pahimmat, eikä minun tarvinnut nähdä niitä kaikkia.”
Sosiaalinen media on ollut Rahkoselle täysipäiväinen työ 4–5 vuotta. Hän toimii Instagramissa, YouTubessa ja TikTokissa. TikTok-sisältöä hän on tehnyt enenevissä määrin, sillä hän on huomannut, että sovelluksessa on erilainen kulttuuri, siellä ei tarvitse olla samalla tavalla suurennuslasin alla kuin Instagramissa.
”TikTokin algoritmi on oman mielen jatke. Näen sen, kun vaihtelen kahden tilini välillä.”
Omalla tilillään Rahkonen näkee hänelle sopivaksi kuratoitua sisältöä. Toisella tilillään Rahkonen selailee kaikenlaista sisältöä ja se vaikuttaa videopätkien aiheisiin. Rahkonen on nähnyt esimerkiksi videoita, joissa esitellään tuhannella eurolla ostettua halpamuotia. Videoissa on miljoonia tykkäyksiä ja tuhansia ”olet upea” -kommentteja.
”Siellä kuplautumisen todella näkee. Se on ongelma, niin kuin vihapuhekin.”
Algoritmi voisi myös pyrkiä esimerkiksi demokratian edistämiseen, mutta tämä on vastakkainen tavoite ajankäytön maksimoinnin kanssa.
”Voisi oikeastaan sanoa, ettei kukaan sosiaalista mediaa kehittämässä ollut halunnut, että lopputulos olisi tämä”, sanoo sometutkija Suvi Uski ja puuskahtaa. Hän on juuri aamulla ollut Ylen suorassa lähetyksessä puhumassa somen vaikutuksesta maailmaan.
”Internetin alkuvuosina some nähtiin kirkkaassa valossa, mutta nyt tämä todellisuus on muuta. Somen potentiaali ihmisten yhdistäjänä on varmasti olemassa, mutta somen rakenteet ja pyrkimykset eivät ole toteutuneet sillä tavalla, kuin ajateltiin.”
Vihapuhetta, kuplautumista, ahdistelua, väkivaltaa, polarisaatiota ja koukuttavaa sisältöä. Somen pimeiden puolien kanssa työskentelevä Uski näkee päivittäin sosiaalisen median – ja sitä kautta ihmisyyden – pahimmat puolet.
Uski on somen ongelmatilanteita ratkovan yrityksen Someturvan toimitusjohtaja. Yrityksen asiakkaana on muun muassa kaupunkeja, joiden kautta 200 000 koululaista saa apua somessa. 70 prosenttia yritykselle tulevista avunpyynnöistä tulevatkin alaikäisiltä, Uski kertoo.
”Ja niistä 70 prosenttia koskee seksuaalista häirintää somessa.”
Somen pimeitä puolia on niin kirjava joukko, että on vaikea sanoa, mistä mikäkin juontuu. Yksi tapa päästä syiden jäljille on aloittaa sosiaalisen median rakennuspalikoista, algoritmeista.
Algoritmi on matemaattinen toimintaohje, jonka askelia seuraamalla päästään tiettyyn ratkaisuun. Algoritmia voi verrata reseptiin, jota seuraamalla valmistuu jonkinlainen annos, ehkä soppa.
Sosiaalisen median algoritmin sisälle ei voida kuitenkaan nähdä, eli ei voida tietää, mitä soppa sisältää. Sosiaalisen median yhtiöiden toivoma lopputulos kuitenkin tiedetään, Uski kertoo.
”Sosiaalisen median algoritmit on rakennettu nyt niin, että ne maksimoivat ihmisten palveluissa viettämän ajan. Algoritmi voisi myös pyrkiä esimerkiksi demokratian edistämiseen, mutta tämä on vastakkainen tavoite ajankäytön maksimoinnin kanssa.”
Demokratia ja yleisön koukuttaminen eivät kulje käsi kädessä, koska polarisoivat algoritmit saavat ihmiset viettämään eniten aikaa sovelluksissa. Polarisaatio, eli maailmankuvien kahtiajakautuminen, puolestaan on myrkkyä demokratialle, sillä se vaikeuttaa yhteisistä asioista sopimista ja voi äärimmillään aiheuttaa jopa levottomuuksia.
”Somen pyrkimys voisi olla toisenlainenkin.”
Olen sosiaalisen median suuri puolestapuhuja”, tunnustaa Helsingin yliopiston Euroopan historian professori ja historian maisteriohjelman johtaja Laura Kolbe. Yksi syy tähän on se, että some demokratisoi viestintää, Kolbe sanoo.
”Aina, kun on tullut uusi tiedon alusta, se on järisyttänyt olemassa olevaa. Kirjapainotaito räjäytti tietoisuuden, kun muutkin kuin pieni kirkollinen eliitti sai mahdollisuuden lukea”, Kolbe summaa.
Tiedonvälitys ja sen vastaanottamisen elitistisyys ei muutu täysin somenkaan myötä, Kolbe sanoo. Tämä johtuu siitä, että somevälineiden käyttäminen vaatii taitoa, tieto ei löydy ihan yhtä nappia painamalla. Lisäksi somessa nähdyn tulkitseminen vaatii tietynlaista tietopohjaa, media- ja digitaalista lukutaitoa.
”Ennen aloitimme ABC-kirjasta. Nykyään aloitetaan ABC-kirjasta ja digitaalisesta työkalupakista.”
Vaikka Kolbe uskoo, että some on mullistanut tiedonvälityksen, niin kuin muutkin mediavälineet tekivät aikanaan, sen potentiaali ei välttämättä koskaan täysin realisoidu.
“Olisihan se ihanaa seurata yliopistojen tieteellisiä keskusteluja ja presidenttien sananvaihtoa, mutta ongelma on siinä, ettei aika riitä.”
Vaikka Kolbe on vakuuttunut somen potentiaalista, hän on sitä mieltä, että tiedämme nykyään vähemmän maailmasta kuin aikaisemmin. Tämä johtuu hänestä journalismin muutoksesta.
”Mielestäni tietous maailmasta on heikentynyt. Sata vuotta sitten ilmestyneissä sanomalehdissä oli juttuja eri puolilta maailmaa. Nyt kansainvälisyys kehystetään osaksi suomalaisuuskeskustelua. Ulkomaan uutiset ovat kiinnostavia vain, jos ne liittyvät jotenkin Suomeen.”
Hän sanoo, että nykyään korostuu enemmän ihmisen oma vastuu tietopohjansa rakentamisesta – ja siihen some antaa mahdollisuuden.
”Voin katsoa somesta, mitä Museoliiton kokouksessa on käsitelty. Sieltä saa välitöntä tietoa sellaisistakin asioista, joista media ei tiedota pätkääkään.”
Kaikki eivät tiedä peruskoulun jälkeen sellaisia perusjuttuja, kuin mitä eduskunta tekee ja miten äänestetään.
Riitta Renvall vastaa puhelimeen yhteiskuntaopin tunnin aikana. Hänen oppilaansa tekevät esitelmiä ihan perinteiselle kartongille.
”Tämä on vähän tällainen terapiatunti. Oppilaat tykkäävät kyllä hirveästi tehdä käsillään”, hän sanoo. Taustalta kuuluu puheensorinaa.
Renvall on Kuopion taidelukio Lumitin historian ja yhteiskuntaopin lehtori. Hän on työskennellyt opettajana 27 vuotta. Sinä aikana on muuttunut niin mediamaisema kuin opetusmallitkin.
Kun ennen istuttiin hiljaa pulpetissa, nykyään korostetaan yksilön kykyä etsiä tietoa ja oppia itse.
”On suuria eroja siinä, miten motivoituneita oppilaat ovat hakemaan tietoa. Tosille tieto kerääntyy paremmin kuin tosille.”
Oppilaiden tiedonhakutaidot eivät ole vuosien varrella heikentyneet, mutta ne ovat muuttuneet.
”Nopeus on tiedonhaussa valttia. Sellainen otsikon ja lyhyen jutun omaksuminen onnistuu hyvin, mutta syvällisemmät jutut voivat olla oppilaille hankalia.”
Suuret aiheet kuten korona, Ukrainan sota ja ilmastomuutos kiinnostavat lukiolaisia. Näistä aiheista he ovat hyvin valveutuneita. Kuitenkin jotkut yhteiskunnan perustietoina pidetyt asiat tulevat lukiolaisille uusina, Renvall sanoo.
”Olen huomannut, että kaikki eivät välttämättä tiedä peruskoulun jälkeen sellaisia perusjuttuja, kuin mitä eduskunta tekee ja miten äänestetään. Mietin niitä, jotka eivät mene lukioon. Jää aika iso osa väestöä ulkopuolelle.”
Aukoista ei välttämättä voi syyttää sosiaalista mediaa. Varsinkaan, kun oppilaat kertovat, etteivät he juuri hae tietoa somesta. Se selviää, kun Renvall kysyy sitä oppilailta.
”Täältä kuului, että ei me TikTokista etsitä tietoa, se on epäluotettavaa. Sieltä katsotaan hauskoja videoita, se on sellaista viihdettä.”
Somessa kuitenkin käytetään aikaa myös koulussa. Oppilaat uskaltautuvat kertomaan Renvallille ruutuaikansa – pari tuntia koulupäivän aikana.
”Kyllä täällä sitä multitaskausta näkyykin, kun on läppärit tunnilla. Voidaan esimerkiksi katsoa Netflixiä samalla. Välillä pitää laittaa lukiolaistenkin laitteet pois.”
Jos sosiaalinen media on mullistanut mediakentän, ja sitä kautta sen, mitä me maailmasta tiedämme, myllertää sosiaalisen median sisälläkin. Lokakuun lopussa nimittäin tapahtui se, mitä monet odottivat kauhulla: yrittäjä-miljardööri Elon Musk siirtyi sosiaalinen media Twitterin omistajaksi.
Vajaassa kuukaudessa Muskin valtaan astumisen jälkeen Twitteristä on irtisanottu tuhansia työntekijöitä. Myös moni alustan käyttäjä jätti sen taakseen, ensimmäisen Muskin johtaman viikon aikana raportoitiin, että Twitteristä lähti miljoona käyttäjää. Lähtijöiden joukossa on myös julkkiksia, kuten supermalli Gigi Hadid ja Oscar- ja Emmy-palkinnot saanut juontaja Whoopi Goldberg.
Toiset käyttäjät taas saivat palata alustalle, kun Musk antoi joillekin aiemmin porttikiellon saaneille toisen mahdollisuuden. Armahduksen sai esimerkiksi Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump.
Eikä siinä vielä kaikki. Muskin johdolla Twitter muutti verifioidut eli vahvistetut tilit maksullisiksi. Uudistus epäonnistui surkuhupaisasti. Ihmiset pystyivät luomaan maksua vastaan tilejä tunnettujen henkilöiden ja tahojen nimillä – ja saivat ne näyttämään Twitterin hyväksymiltä aidoilta tileiltä. Esimerkiksi George W. Bushina esiintyvä tili twiittasi “minulla on ikävä irakilaisten tappamista.” Uudistus peruttiin, ainakin toistaiseksi.
Yksi kaupasta hyötynyt sosiaalisen median palvelu on verrattain tuntematon Mastodon. Pari viikkoa Twitter-kaupan jälkeen Mastodon ilmoitti, että yli miljoona käyttäjää on liittynyt sen joukkoon.
Mastodonia on verrattu Twitteriin mikroblogien takia. Se toimii kuitenkin eri tavalla. Se ei ole yksi palvelu, vaan koostuu useista palvelimista. Tämä tarkoittaa sitä, ettei käyttäjien data ole yhden tahon käsissä. Palvelulla ei ole keskitettyä algoritmia.
”Tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa on nähtävillä trendejä, jotka ovat vielä pieniä, mutta joiden uskon kasvavan suuriksi. Esimerkiksi vallan ottaminen isoilta keskitetyiltä instituutioilta ja antaminen ihmisille. Tästä on esimerkkinä Mastodonin kasvaminen”, sanoo Mobiiliviestintäyhteisö Jodelin markkinoinnin ja myynnin varajohtaja Lasse Löll.
Löll vastaa videopuheluun hotellista Helsingistä. Hän on käymässä Suomessa, jossa Jodelia käytetään Löllin mukaan ahkerasti.
”Emme kerro tarkkoja käyttäjämääriä, mutta Suomessa palveluamme käytetään kaikista maista suhteessa eniten.”
Jodel on alun perin Saksan yliopistokampuksilta lähtenyt sovellus, joka on sittemmin laajentunut eri maihin ja ikäryhmiin. Sovellusta voi verrata keskustelufoorumeihin, kuten Redditiin tai Suomi 24:ään. Suurimpana erona on se, että se on puhelinsovellus, jossa näkee kerrallaan vain sen kaupungin Jodel-yhteisön, jossa kulloinkin on.
”Paikallisuudesta emme luovu, mutta tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että meille tulee ominaisuus, jonka avulla yhteisöjä voidaan yhdistää toisiinsa”, Löll väläyttää.
Jodel edustaa siinä mielessä samanlaista mallia kuin Mastodon, ettei valta ole täysin alustalla. Se, mikä sivulla nousee, määrittyy käyttäjien tekemän ylös- ja alas-äänestyksen kautta.
Sovellusta on kritisoitu anonymiteetistä, eli siitä, ettei palvelussa tarvitse esiintyä omalla nimellään. Anonymiteetin on katsottu madaltavan kynnystä vihapuheeseen ja häiriköintiin. Siitä Jodel ei olekaan ollut täysin vapaa. Suomessa kohua herätti vuonna 2018 käynyt tapaus, jossa Jodelia käytettiin pommiuhkauksen tekemiseen.
Löll kertoo, että Jodelilla on eettiset ohjeet, jonka puitteissa käyttäjien tulee toimia. Jos ohjeita rikotaan, käyttäjät raportoivat siitä. Kielletty sisältö poistuu Löllin mukaan sovelluksesta Suomessa alle 6 minuutissa, Saksassa 3 minuutissa.
Muiden sosiaalisen median kanavien algoritmeista Löll kertoo henkilökohtaisen mielipiteensä: algoritmit ovat jättimäinen aihe, josta täytyy keskustella.
”Näen algoritmit melko kriittisesti. Algoritmeilla on negatiivisia vaikutuksia, kuten yhteiskunnan radikalisoiminen ja kahtia jakaminen.”
“Mutta ainakin meillä Saksassa on tapana nähdä ensin negatiivinen, sitten vasta positiivinen. Some on tuonut paljon arvoa ihmisten elämään, ei sitä muuten käytettäisi”, hän lisää.
Löll uskoo, että Jodelin ja Mastodonin tapaiset somet tulevat nousemaan tulevaisuudessa. Hän luottaa somen sisäiseen muutokseen. Käyttäjät ja sosiaalisen median alustat seuraavat toimivia malleja.
”Ensin tulevat suunnannäyttäjät, joiden myötä suurien somejättienkin on muututtava, jos eivät eettisistä syystä, niin taloudellisista.”
Sosiaalisen median toimijat tulevat luultavimmin vastustamaan lakisäädöksiä, mutta se
ei tarkoita, etteivät ne voisi mennä läpi.
Mutta minne somen suunta näyttää? Internet paisuu seuraavan vuoden some-ennusteista, jotka ovat välillä vastakkaisiakin. Esimerkiksi TikTokin ennustetaan kasvavan, mutta toisaalta esitetään, että sen käyttö saatettaisiin estää eri puolilla maailmaa. Se kun on Kiinan valtion omistama.
Missään ei kuitenkaan ennusteta, että somen käyttäjien määrä vähenisi, vaan some tulee olemaan edelleen olennainen osa elämää ympäri maailmaa.
Roosa Rahkosella on somesisällön tuottajana visio tulevaisuuden somesta. Hän toivoo, että some muuttuisi tulevaisuudessa eettisemmäksi.
”Ideaalisomeni olisi sellainen, jossa ei ole kuvankäsittelyä. Jos sitä on oltava, olisi edes varoitukset, kun kuvaa on käsitelty. Vihapuheesta pitäisi saada välittömästi bannit. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että voi loukata toisia.”
Historian professori Laura Kolbe puolestaan näkee, että somesta saataisiin eettisempi sillä, että luotettavat lähteet tekisivät parempaa sisältöä. Tällöin niiden näkyvyys kasvaa ja somen kulttuuri muuttuu. Hän korostaa myös mediakasvatuksen merkitystä.
”Meidän on opeteltava kriittistä lukutaitoa ja lähdekriittisyyttä. Tällä tavalla sivistynyt
käytös sosiaalisessa mediassa lisääntyy.”
Voi olla, että somealustojen on pian muututtava ihan lainkin takia. EU on kehittänyt yhteisen datastrategian, viiden säädöksen paketin, jonka on tarkoitus voimaan tullessaan lisätä yksilöiden mahdollisuutta päästä käsiksi, hallita ja jakaa omaan dataansa. Data ei olisi enää pelkästään sitä keräävien internettoimijoiden omaisuutta.
Sosiaalisen median toimijat tulevat luultavimmin vastustamaan lakisäädöksiä, mutta se ei tarkoita, etteivät ne voisi mennä läpi. Helmikuussa Sitran sivulla julkaistussa kommentissa asiantuntijat arvelivat, että ainakin kolme säädöksistä menee läpi lähes varmasti.
Sometutkija Suvi Uski kannattaa somen muuttamista eettisemmäksi lakimuutoksilla. Hänestä muutoksia pitäisi tehdä somen toimintaperiaatteisiin, algoritmeihin.
”Tarvitsemme poliittista päätöksentekoa. Ei koko internettiä tarvitse kahlita tämän takia, mutta säännöt on oltava.”
Suvi Uski uskoo ennusteiden tavoin, että sosiaalinen media ei tule poistumaan. Siksi meidän tulee varmistaa, että se on kestävällä pohjalla.
”Sosiaalisen mediaan liittyvät huolet ovat ihan aitoja. Some voi pilata nuoret, aikuiset ja aika monta muutakin asiaa, jos emme ala muuttaa sitä pian.”
Misogynian uudet vanteet
MINKÄ värinen on sinun Bugattisi? Kysytään useissa suositun brittiläisen tubettajan Darren ”Daz” Blackin Youtube-videon alla olevissa kommenteissa.
Bugattin perään kyselijät ovat entisen potkunyrkkeilijän ja internetpersoonan Andew Taten faneja. He ovat suivaantuneita Daz Blackille, koska tämä kritisoi videollaan Taten videopätkiä sekä ääninauhaa, jossa Taten epäillään pahoinpitelevän naista.
Tate esittelee bugattiaan, urheiluautoaan, menestyksen merkkinä. Hänen faninsa ovat omaksuneet saman asenteen: jos sinulla ei ole urheiluautoa, et ole tarpeeksi menestynyt kritisoidaksesi Tatea.
Varsinaisen huomion Tate on kerännyt misogyynisellä somesisällöllään. Hän on esimerkiksi syyttänyt seksuaalisen hyväksikäytön uhreja tilanteestaan. Myös Tatea itseä syytetään seksuaalirikoksista.
Taten sosiaalisen median kanavat suljettiin elokuussa. Somekanava Twitterissä uumoiltiin, että Dazin miljoonia katselukertoja keränneellä videolla oli osuutta asiaan.
Ennen kanavien sulkemista Tatella oli miljoonia seuraajia, monet nuoria miehiä ja poikia. Esimerkiksi Taten Instagram-tiliä seurasi 4,6 miljoonaa ihmistä.
INSTAGRAMIN kulttuuri aiheuttaa nuorille ulkonäköpaineita, sanoo sometutkija Suvi Uski. Sillä on seurauksensa.
”Some on omalta osaltaan edistänyt sellaista kulttuurin muutosta, jossa naiset ja tytöt nähdään objektina. Sillä on ollut vaikutusta ihan netissä tapahtuvien seksuaalirikosten määräänkin.”
Vuonna 2019 tehdyssä kouluterveyskyselyssä, johon vastasivat Suomen 8. ja 9. luokkalaiset sekä toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijat, yksi kolmasosa tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää. Kahden vuoden kuluttua toistetussa kyselyssä selvisi, että sitä oli kokenut jo puolet.
”Se kertoo siitä, että tasa-arvoasiat ovat menneet huonompaan suuntaan”, Uski sanoo.
Andrew Tatella on edelleen porttikielto suurimpaan osaan valtavirran käyttämistä somealustoista. Hän pääsi takaisin Twitteriin marraskuun loppupuolella, sen jälkeen kun yrittäjä-miljardööri Elon Musk siirtyi Twitterin omistajaksi.
Aitous on arvossa – mutta millä hinnalla?
SOMEA parjataan usein siitä, että se näyttää liian silloitellun kuvan ihmisten elämästä ja aiheuttaa näin esimerkiksi ulkonäköpaineita. Mutta nyt somessa on vallalla toisenlainen trendi – aitous.
Influensseri Roosa Rahkonen sanoo, että aitouden tavoittelullakin on varjopuolensa. Ensinnäkin aitouden voi lavastaa. Toiseksi kysymys kuuluu, kuinka pitkälle somesisältöjä tuottavan pitää aitous viedä.
”Olemme ystävien kanssa huomanneet, että mitä kurjempia asioita somessa jakaa, sitä enemmän reaktioita saa. Siitä tulee helposti kehä, jossa kaikki kurjat asiat täytyy jakaa.”
Rahkonen on itse tuntenut muutaman kerran painetta kertoa somessa asiasta, jota ei halunnut jakaa. Kun hän teki päätöksen, ettei puhu näistä asioista, hänestä tuntui, että etääntyy seuraajistaan.
AITOUDEN vaatimus mietityttää myös somevaikuttajaksi haluavaa Selina Rintalaa, 20. Rintala tekee tällä hetkellä somea sivutyönä opiskelujen ohella.
”Koen, että olen jakanut aika paljon aitoa sisältöä. Kerroin esimerkiksi sairastaneeni syömishäiriötä ja parantuneeni siitä, koska uskon sen auttavan niitä, jotka kamppailevat nyt syömishäiriön kanssa. Omasta yksityisyydestään täytyy mielestäni silti pitää kiinni.”
Rintala opiskelee yrittäjyyttä Tampereen Proakatemiassa. Hän on myös osa Proakatemiassa toimivan Influencer Academyn projektia. Influencer Academyssa valmennetaan vaikuttajaksi haluavia ja sitä jo olevia.
Rintala on tällä hetkellä mikrovaikuttaja, johon Suomessa lasketaan yleensä yli 2 000 seuraaja omaavat somettajat.
Rintala kokee somen omakseen, koska siellä voi toteuttaa itseään – ja luoda henkilöbrändiä.
”En sinänsä halua julkisuutta, vaan niitä mahdollisuuksia, joita se tuo. Tiedostan, että myös ikävät kommentit voivat lisääntyä sen myötä, kun seuraajamäärät kasvavat.”
Tuoreen Somevaikuttajabarometrin 2022 mukaan vajaa kolmasosa influenssereista on miettinyt lopettamista. Keskeinen syy on ajanpuute.
Rahkonen kertoo, että miettii viikoittain uraansa. Lopettaminenkin on ollut ajatuksissa. Vielä toistaiseksi hän on jatkanut, koska haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, ja se tapahtuu somessa.
”Monesti sosiaalisen median negatiiviset puolet voittavat hyvät. Toisaalta mietin, että jos en ole tekemässä tätä, jos kukaan ei tee tätä, niin millaista sisältöä somesta sitten löytyy.”
Verkon valtaaja vai mahdollistaja?
Seitsemän vuotta sitten somejätti Meta keksi idean – internetin tarjoamisen ilmaiseksi niille, joilla ei ole varaa maksaa internetyhteyksistä eli datasta.
Free Basics-nimisessä palvelussa ei ollut kyseessä kuitenkaan kaikkien maailman nettipalveluiden tarjoamisesta, vaan pelkästään Facebookin, ja riisutun sellaisen.
Oliko tarkoituksena tehdä hyväntekeväisyyttä?
Ei ainakaan, jos kysytään Global Voices -aktivisti- ja kirjoittajayhteisöltä. Global Voices tutki jo 2017, mitä Free Basics tarjoaa kuudessa eri maassa. Silloin selvisi, ettei Free Basics operoi riittävästi paikallisväestön kielillä, alustalla on monia kolmannen osapuolen palveluita Yhdysvalloista, jotka keräävät dataa käyttäjistä ja että alusta rikkoo verkon neutraalisuuden periaatetta.
”Facebook ei ole luomassa kaikille avointa internettiä, jossa voi oppia, luoda ja rakentaa asioita. Se rakentaa tätä pientä verkkoa, joka tekee käyttäjästä enimmäkseen passiivisen länsimaisen yrityssisällön kuluttajan. Se on digitaalista kolonialismia”, sanoi Ellery Biddle, Global Voicesin edustaja, The Guardianille.
Tilanne ei ole muuttunut ainakaan palvelun suosion osalta. Vuoden alussa julkaistussa The Guardianin artikkelissa esitettiin, kuinka Facebook on vallannut Afrikan maiden verkon ja muuttunut välttämättömäksi niin käyttäjille kuin yrittäjillekin.
Ongelma on vielä siinä, että kun käytössä on vain yksi alusta, sen tarjoama kuva maailmasta korostuu entisestään.
Viime vuonna Facebookissa ennen työskennellyt Frances Haugen luovutti Wall Street Journalille kymmeniä tuhansia yhtiön sisäisiä dokumentteja. Dokumenteista selvisi muun muassa, että Meta on vastustanut muutoksia, jotka tekisivät sen sisällöstä vähemmän kahtia jakavia, ja että yhtiön tiedossa on, että Facebookia käytetään etnisen väkivallan yllyttämiseen Etiopiassa.
Haastatteluissa Haugen on kertonut olevan huolissaan etenkin Afrikan ja Lähi-idän markkinoista, joissa Facebookia käytetään myös väkivallan lietsomiseen. Tätä edesauttaa se, ettei Meta Haugenin mukaan valvo sisältöjen turvallisuutta ei-englanninkielisissä maissa tarpeeksi hyvin.
Ilman haitallista sisältöäkin Free Basics ei anna mahdollisuutta etsiä ja löytää tietoa koko verkon laajuisesti. Facebook voi olla köyhimpien ainoa kokemus internetistä.