”Tutkimukset osoittavat, että viisikymppisen elämä on erittäin hyvää aikaa. Ihminen on usein saavuttanut elämässään hyvän tilanteen, lapset ovat jo aikuisia tai ainakin isompia ja monet mahdollisuudet ovat maksimissaan niin taloudellisesti kuin ammatillisesti. Tätä niin sanottua prime timea voi jatkua pitkäänkin, jopa vanhuuteen, jos ihminen on terve.”

Näin sanoo uudessa Maailman Kuvalehdessä mittavan uran tehnyt kehityspsykologi Lea Pulkkinen, 83. Minulle ajatus on lohdullisuudessaan mullistava, ja osoittaa koko ikään perustuvan ajattelun ongelmallisuuden: vaihtelut yksilöiden välillä ovat suuria. Oma äitini on syntynyt Pulkkisen kanssa samana vuonna, ja muistisairaana hän elää nyt hoivakodissa, vain tässä hetkessä, pienenä tyttösenä vanhuksen kehossa höpsötellen.

Emme aina tiedä, miten elämä meitä tulee kohtelemaan ja pysymmekö terveinä. Emme tiedä elämämme mittaa, emmekä voi vaikuttaa kaikkeen itse. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, että vapaudumme mahdollisimman pitkälti ulkopuolelta tulevista ikään perustuvista, rajoittavista olettamuksista: että juuri nyt minun kuuluu elää tietynlaista elämää, näyttää tietynlaiselta, käyttäytyä tietyllä tavalla.

Koska yhteiskunta ja ympäröivä kulttuurimme laittaa meitä aivan riittävästi erilaisiin lokeroihin, voimme itse toimia sitä vastaan, olla itsemme puolella. Sillä kukaan muu ei elä meidän elämäämme. Se on meidän omamme.

Oma havaintoni on, että elämä koostuu vaiheista, ja me kaikki ihmiset tällä pallolla – siis ihan kaikki – elämme niitä vaiheita eri pituisina jaksoina, limittäin ja lomittain. Kohtaamme samantapaisia haasteita ja yritämme ratkoa niitä parhaan kykymme mukaan, liittyivätpä ne esimerkiksi ammatin valintaan, parisuhteeseen, vanhemmuuteen, hyvinvointiin. Unelmoimme pohjimmiltaan hyvin samankaltaisista asioista ja pelkäämme samoja asioita.

Itseäni paljon nuoremmille sanon usein: kun yksi vaihe päättyy, toinen alkaa. Mikään ei jatku loputtomiin täysin samanlaisena, eikä sen ole tarkoituskaan jatkua. Tässäkin asiassa vain muutos on pysyvää.

Muutoksiin taas olisi hyvä osata suhtautua mahdollisimman uteliaasti.

Ja muistaa, että mahdollista on myös se, että elämää jo oikeasti nähnyt ihminen sanoo, että elää yhä elämänsä prime timea, 83-vuotiaana.

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.