Sen piti olla siihenastisen matkustajanurani upein ranta. Kuvissa näkyi pelkkää turkoosia vettä, valkoista hiekkaa ja kookospalmuja kauniissa rivissä.
Vaan toisin kävi todellisuudessa. Sainte-Annen kylän rantavesi Guadeloupella, Ranskan Karibialla oli peittynyt ruskeaan, röyhelömäiseen sargassolevään. Vesirajassa tätä ruskolevää oli muhkeat kasat ja itse levälautat olivat kymmenien metrien laajuisia.
Olo oli tyrmistynyt. Haaveeni täydellisestä rannasta oli tipotiessään. Miksei kukaan ollut maininnut tästä, ei edes paksu Lonely planet -matkakirja? Tunsin oloni tyhmäksi. Uimaan kyllä pääsi, jos kahlasi läpi sääriin kietoutuvan levärintaman. Mutta ympärillä ei kuulunut iloista polskintaa tai kiljahduksia.
Facebookini ei saanutkaan unelmakuvaa, joka olisi kerännyt hetkessä kymmeniä tykkäyksiä – ehkä jopa oman ennätykseni. Olin lentänyt sitä varten Atlantin yli.
Jos kaikki vaikuttaa liian täydelliseltä, jotain todellakin on vialla.
Ruskolevä on muotoutunut laajemminkin ongelmaksi Karibian saarilla eli Antilleilla. Paikalliset tv-uutiset näyttivät, kuinka levää kasattiin kaivinkoneilla isoiksi kasoiksi. Levän keräämistä ja esimerkiksi kompostointia kehitetään saarilla parastaikaa.
Levää muodostuu lämpimässä vedessä, Karibialla maaliskuusta syyskuuhun. Kuivuessaan tämä turismin kirous erittää pahanhajuista ja myös ihmiselle myrkyllistä kaasua. Kaasu voi aiheuttaa päänsärkyä ja oksentelua.
Löysimme lopulta matkatoverini kanssa unelmarannan sattumalta, vastakkaisesta ilmansuunnasta Guadeloupen pohjoisrannikolta. Port Louisin rantahiekka oli valkoisempaa ja vesi sekä turkoosia että levätöntä. Ilman vuokra-autoa saarella ei kannatakaan lomailla, jotta pysyy rantahaaveidensa perässä.
Sieluun jäi silti pysyvä roso. Viiden vuosikymmenen tuoma epäusko internetin matkakuvastoja kohtaan syveni. Jos kaikki vaikuttaa liian täydelliseltä, jotain todellakin on vialla.
Onko sinulla erikoinen matkatarina läheltä tai kaukaa? Lähetä se toimituksen sähköpostiosoitteeseen maailmankuvalehti@fingo.fi