Taito Kawatan tuotantoyhtiön Cocoan tilat Helsingin Kruununhaassa ovat uudenkarheat, sillä toimisto on juuri muuttanut. Urbaaniin sisustukseen kuuluvat julisteet Cocoan erilaisista projekteista, kuten Taiton ohjaamasta Dance Brothersista, Suomen ensimmäisestä Netflix-alkuperäissarjasta.

Seinillä näkyy myös Taiton japanilaistaustaa muun muassa japaninkielisen valokyltin muodossa, jossa lukee Älä koskaan unohda sitä, kun olit aloittelija. Taiton isä Tadaaki ”Tada” Kawata katselee ympärilleen tyynenä, ilmeenkään värähtämättä.

TAITO KAWATA: Perustin ensimmäisen yritykseni 18-vuotiaana, se tuntui jo silloin ihan luonnolliselta. Uskon, että asenne on perua isältäni, jolla on ollut elämässään useita yrityksiä. Myös kaksi vuotta nuorempi siskoni Taini on yrittäjä.

TADAAKI KAWATA: Olen ollut yrittäjä enimmäkseen vienti- ja tuontialalla ja teen sitä jonkin verran edelleen. Olen vienyt Japaniin ja Kiinaan muun muassa suomalaisia hautakiviä, graniittia, lannoitteita ja hirsitaloja. Harmillisesti taloja välittävä yhteistyökumppanini menehtyi vuosi sitten, joten tilanne hankaloitui.

TAITO: Lapsena olin Tadan mukana myyntitapahtumissa ympäri maailmaa New Yorkista Kiinaan ja Eurooppaan. Muistan pyörineeni yksin kivimessuilla ja kiviständien keskellä, kun hän tapasi asiakkaita. Tada on myös perustanut lelukaupan Helsinkiin ja tuonut Suomeen ensimmäiset Nintendo-käsikonsolit ja Donkey Kong -pelin.

TADA: Kyllä, minulla oli pitkään japanilaisia leluja myyvä kauppa Sepänkadulla. Ostin Nintendoja juuri ennen joulua niin paljon kuin pystyin, pari tuhatta, ja ne menivät kuin kuumille kiville. Onneksi.

TADA: Tulin Eurooppaan ensimmäistä kertaa vuonna 1966, kun Siperian junareitti Venäjän läpi Aasiasta Eurooppaan avattiin. Kävin silloin eri puolilla Eurooppaa kiipeilemässä vuorilla. Olin ajatellut muuttaa Venäjälle ja alkaa maanviljelijäksi, mutta junasta ei saanut poistua kuin vasta Euroopassa. Ensimmäinen mahdollinen pysäkki oli Suomi ja Helsinki. Tänne jäin.

TAITO: Olet kertonut, ettei lapsuutesi Japanissa ollut helppo, mikä varmaan vaikutti lähtösi taustalla. Äitisi kuoli nälkään, kun olit viisivuotias. Sodan ja atomipommien jälkeen ruokaa ei riittänyt kaikille.

TADA: Tapasin suomalaisen vaimoni Pirjon vuonna 1970. Hän asui silloin Tapiolassa, Espoossa. Muutimme välillä kolmeksi vuodeksi Japaniin, mutta se riitti hänelle. Vuonna 1983 syntyi Taito ja kaksi vuotta myöhemmin Taini. Meillä oli aluksi vaikeuksia saada lapsia, mutta kun saimme, kaksi oli hyvä.

TAITO: Nykyään minullakin on kaksi lasta, 2-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. He ovat aika hankalassa iässä ja kilpailevat keskenään huomiosta.

TADA: Te ette Tainin kanssa olleet hankalia tuon ikäisinä, ettekä muulloinkaan. Emme riidelleet koskaan.

TAITO: Minä kyllä muistan, että teini-iässä minulla oli sinun kanssasi yhteenottoja. Kun lopulta pääsin teiniangstini yli, tajusin, että minähän tässä olin se, jonka takia riitelimme.

Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja moraaliani. Kun teen valintoja, takaraivossani on kuva Tadasta: mietin, mitä hän asiasta ajattelisi.

TAITO: En puhu juurikaan japania, mutta näytän japanilaiselta. Se aiheuttaa hämmennystä sekä Suomessa että Japanissa. Suomalaiset saattavat tuijottaa ja alkavat puhua minulle englantia. Japanilaiset puolestaan ihmettelevät, miksen puhu japania. Nämä kokemukset aiheuttavat minussa ulkopuolisuuden tunteita.

TADA: Minä olen ollut huono kielenopettaja lapsilleni, vaikka olen aikanani kirjoittanut japanin kielen oppikirjankin yliopistoon. Harmittaa, etten jaksanut puhua japania kotona. Mietin välillä edelleen, oliko sittenkään oikea ratkaisu kasvattaa lapset Suomessa. Olisivatko asiat paremmin, jos he olisivatkin kasvaneet Japanissa?

TAITO: Me kyllä käymme Japanissa usein, ja joka kerta se on mahtavaa. Olimme Kiotossa viimeksi huhtikuussa. Siellä kaikki käyttivät koronamaskeja, paitsi me. Saimme osaksemme paljon ärsyyntyneitä katseita.

TADA: Minulla on Japaniin ristiriitainen suhde. Olen aina ollut vastarannan kiiski ja kriittinen omaa kulttuuriani kohtaan. Sen ääneen sanominen aiheuttaa kuitenkin suomalaisissa vastustusta. Jos kritisoin suomalaisille japanilaista kulttuuria, he loukkaantuvat.

TAITO: Olet opettanut minulle, että Japanissa on kaksi puolta. Ihmiset saattavat esimerkiksi olla hyvin ystävällisiä, mutta he eivät välttämättä ole yhtä lojaaleja kuin suomalaiset. Japanissa ihmispaljous tekee elämästä yksilöille hyvin stressaavaa.

TADA: Suomalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Se näkyy kaikessa. Aina, kun kohtaan ongelman, he pyrkivät auttamaan.

TAITO: Äitini Pirjo teki työuransa ammattikasvattajana, ja hän on ollut perheessämme päävastuussa kasvatuksesta. Isäni on melko hiljainen, mutta myös kielimuuri voi vaikuttaa siihen. Tada on kuitenkin opettanut minua paljon sanattomasti, omalla olemuksellaan. Olen oppinut sen avulla kuuntelemaan itseäni ja moraaliani. Kun teen valintoja, takaraivossani on kuva Tadasta: mietin, mitä hän asiasta ajattelisi.

TADA: Olen hiljainen, koska vaimoni on sen verran voimakas, etten voi väittää vastaan.

TAITO: Pirjo kieltämättä osaa näyttää kaapin paikan.

TADA: Nykyään olemme myös isovanhempia. Se on iso asia, että lapset kasvavat ja suku jatkuu. On hyvä katsella lapsenlapsia, kun he ovat niin suloisia.

TAITO: Minulle isyys on ollut iso elämänmuutos, joka muutti arkeani. Ennen työt olivat minulle kaikista isoin juttu. Matkustelin myös paljon. Isäksi tulo pysäytti minut tajuamaan kuolevaisuuteni. Tajusin, että lapsethan tarvitsevat minua, joten minun pitää olla varovaisempi ja fiksumpi ja pysytellä hengissä heitä varten.

TADA: Minusta on hienoa, että Taito on ohjannut Dance Brothers -sarjan, mutta en ymmärrä sitä yhtään. Odotukseni olivat korkealla: vihdoinkin Netflix! Mutta kun näin sarjan, se ei näytä suomalaiselta. Näyttelijät ovat liian monikulttuurisia. Miten voin esitellä sarjaa ystävilleni, kun se ei näytä Suomelta?

TAITO: Minä taas koen suomalaisuuden eri tavalla. Suurin osa ystävistäni on jollain tavalla ulkomaalaistaustaisia. Halusin nimenomaan viestiä ohjaajana käsikirjoituksen välittämiä arvoja, joihin kuuluu diversity, monimuotoisuus. Netflixin edustajatkin olivat siitä innoissaan.

TADA: Ehkä suhtaudun asiaan ennakkoluuloisesti. Myös yrittäjyyttä olisi voinut sarjassa tuoda ilmi enemmän, se jäi pinnalliseksi. Kun sarjan veljekset perustavat oman tanssiklubin, ei siihen liittyviä haasteita tuotu tarpeeksi esiin.

TAITO: Se kuuluu elokuvalliseen kerrontaan. Kaikkea ei tarvitse selittää, vaan yksittäisiä asioita käsitellään kokonaisuuden ehdoilla. Toisaalta viihdesisällön taika on siinä, että jokainen saa olla siitä juuri sitä mieltä kuin haluaa. Ei ole oikeita ja vääriä mieltymyksiä.