Laulaja ja lauluntekijä Hassan Maikal parkkeeraa autonsa Lapinlahden Lähteen edustalle. Aiemmin päivällä hän on viimeistellyt pian julkaistavan biisinsä. Kartanlukijan paikalta nousee Hassanin ystävä Setumo Bodibe, joka on juuri vieraillut kirjallisuuspodcastissa.

Nyt on aika puhua ystävyydestä. Miehet riisuvat lenkkarinsa, tarttuvat teekuppeihin ja istahtavat sohvalle.

Hassan Maikal: Luulin pitkään, että Setumo on minua ainakin kymmenen vuotta vanhempi. Hän tuntuu vanhalta sielulta. Oikeasti meillä on vain reilu vuoden ikäero.

Setumo Bodibe: Mä olen elänyt jo monta elämää, siitä se varmaan johtuu.

H: Tapasimme kymmenisen vuotta sitten Helsingissä Nuorisokeskus Hapessa.

S: Kun tapasimme, tuntui kun olisin tuntenut Hassanin jo hyvän aikaa. Olin koordinoimassa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille kohdennettua projektia ja esittelin Hassanista kertovan videon avulla toimintaamme. Videolla Hassan kertoi esimerkiksi siitä, kuinka räppääminen sujuvoitti hänen suomen kieltään.

H: Siitä ei mennyt kauan, kun järjestit minut Yhdysvaltojen suurlähetystöön. Olen kasvanut Itä-Helsingissä ilman isähahmoa, enkä ollut tottunut näkemään itseni kaltaisia tummia miehiä puvussa. Ihailin, miten puhuit ihmisille.

S: Olin saanut kunnian kutsua koolle 20 tulevaa inkluusiojohtajaa, eli ihmisiä, jotka jo tekivät merkittäviä asioita yhdenvertaisuuden eteen. Halusin sut mukaan, koska näin kuinka paljon autoit omassa yhteisössäsi, esimerkiksi auttamalla kokemattomampia artisteja tekemään musiikkia, vaikka oma musiikillinen urasi oli aivan alussa.

H: Siellä lähetystössä päätin, että tuohon mieheen luotan. Kun pian sain elämäni ensimmäisen levytyssopimuksen, yhden A4:n, lähetin sen Setumolle ja kysyin, onko kaikki kunnossa.

S: Viime aikoina sun sopimukset on olleet niin pitkiä, että on ollut pakko ottaa juristi tueksi.

H: Mulla ei oo ollu mun elämässä isoveljeä, ja niin Setumosta tuli broidi ja mentori, jota katsoin ylöspäin. Sitten hommaan tuli manageeraamista ja nyt ollaan yhtiökumppaneita.

Setu on Sony Musicilla artistiedustajani eli A&R. Yhtäkkiä Setulla on ainakin seitsemän roolia.

S: Olemme Hassanin kanssa molemmat yksinhuoltajaäitien kasvattamia.

H: Vanhempani erosivat, kun olin pieni. Suhde isääni ei ole koskaan ollut hirveän läheinen. Oon lähiaikoina miettinyt paljon, kuinka vanhempien teot vaikuttavat nuoriin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Eli satutetut satuttavat ja ne, joille huudetaan, ne huutavat Isäongelmii. Se on uuden, joulukuussa julkaistavan kappaleeni nimi.

S: Muistan vieläkin, kun näytit mulle Kontulan ostarilla sun ensimmäisen EP:n, ja siitä erityisesti kappale Missä oot, jonka kerroit tehneesi sun isälle. Mäkin oon miettinyt paljon mun suhdetta isääni ja kuinka paljon se on vaikuttanut mun elämään aikuisenakin.

H: Äitini tuli Suomeen sotaa pakoon ja ajattelin, että minun pitää menestyä. Tunsin vastuuta ja muutuin varovaiseksi. Opin jo nuorena ajatuksen, että jos tummana miehenä teet kerrankin väärän teon, yhtäkkiä siitä kärsii koko Itä-Helsinki, Kontula, somalit, muslimit ja perhe.

S: Meillä oli toisista tietämättämme sama ajatus, että edustamme aina myös omaa ihonväriä ja jotain suurempaa. Siitä seuraa huoli, ettei kukaan ainakaan minun takia voi sanoa, että nuo ihmiset ei kuulu tänne. Sitä vastuuta me on kannettu ja kannamme vieläkin.

H: Olin 14-vuotias, kun aloin erkaantua kavereista, vaikka ne olivat ihania ystäviä ja tosi fiksujakin tyyppejä. Mutta aina kun lähdin niiden kanssa ulos, tapahtui jotain ja sen takia aloin syrjäyttää itse itseäni kaveriporukastani.

S: Meidän perheessä on kahdeksan lasta. Muistan halunneeni auttaa äitiä raha-asioissa. Kun näin laskujen kasaantuvan ja siskojenkin piti päästä tanssitunnille, otin toisen aikuisen roolia jo varhain. Aloin hengata aikuisten kanssa, koska kaikki varmaankin ajatteli, että oon ainakin lähes aikuinen, kun näytin nuorena jo aika vanhalta.

H: Otit ehkä sit sun isän paikan teidän perheessä, eikö?

S: Joo, just niin. Oon ollu joku 13-vuotias, kun mut haluttiin tappaa ekan kerran mun ihonvärin takia. Kokemukset, joissa oon pelännyt kuolemaa, on saaneet mut elämään intensiivisemmin ja arvostamaan jokaista päivää ja hetkeä kuin se olisi viimeinen. Musta on tuntunut jo tosi nuorena, että oon elänyt monta elämää.

Otamme ihmisiä elämäämme ja yritämme antaa heille tilaa parantua traumoistaan. Se on kaunis ajatus: yrittää pelastaa kaikki ja kaikkialla. Mutta kun me otamme muiden ongelmia itsellemme, olemme tehneet karhunpalveluksen kaikille.

H: Setumo on ehtinyt asua ulkomailla, Oulussa, Jyväskylässä ja vaikka missä. Monta vuotta pyysin häntä muuttamaan Helsinkiin, mutta tuntui että Setu oli aina muuttamassa kaikkialle muualle paitsi Helsinkiin. Kun keväällä kannoin Setumon muuttolaatikoita, en pystynyt uskomaan, että hän lopultakin muutti tänne.

S: Olen tehnyt hienojen ihmisten kanssa töitä, mutta ei ole toista, jonka kanssa on helpompi työskennellä ja elää kuin Hassan. Olemme toistemme kanssa tekemisissä päivittäin. Arvostan tosi paljon sitä, että Hassan on nostanut myös minua samalla kun hän on noussut omalla urallaan.

H: Olen ylpeä meidän yrityksestä ja yhteisöstä Never Foundista. Meille yhteisön rakentaminen ja toisten unelmien tukeminen on se, minkä takia me tehdään, mitä me tehdään.

S: Ensin opetin Hassanille yrityksen johtamista, nyt itse opettelen antamaan hänelle tilaa, jotta Hassan voi kasvaa siinä roolissa.

H: Me olemme samanlaisia ihmisiä myös omissa parisuhteissamme.

S: Otamme ihmisiä elämäämme ja yritämme antaa heille tilaa parantua traumoistaan. Se on kaunis ajatus: yrittää pelastaa kaikki ja kaikkialla. Mutta kun me otamme muiden ongelmia itsellemme, olemme tehneet karhunpalveluksen kaikille. Lopulta on pitänyt kysyä, olenko siinä parisuhteessa enää omat tunteensa tunteva ihminen vai auttaja.

H: Mulla on ollut musiikkialasta aina ristiriitaisia tunteita. Toisaalta musiikki, sen tekeminen ja esittäminen on mulle asia, jota ilman en vois elää. Ja sitten taas toisaalta alaan kuuluu esimerkiksi päihteet, enkä oo aina voinut olla niin ylpeä omasta urastani, koska mun kulttuurissa ei hyvksytä päihteitä.

S: Alan päihdekeskeisyys on aiheuttanut sulle häpeää ja kipuilua.

H: Joo, ja se on oikeastaan tehnyt mun olon välillä aika yksinäiseksi. Ei ole monia muita aloja, joissa työpaikalla on jääkaappi täynnä bisseä ja sun oletetaan juovan ennen töihin menoa. Näiden asioiden takia oon joutunut välillä miettimään, onko musa-ala mulle sopiva.

S: Muistatko, kun sait kutsun koulukiertueelle Etelä-Pohjanmaalle? Kysyit multa: Setu, onkohan sinne meneminen turvallista? Ensin nauroin, sillä oon urheilun takia reissannut Suomea eikä minusta tunnu, että olisi paikkaa, jonne en voisi mennä. Mutta sitten tajusin, että se oli sulle aito kysymys, että voitko kävellä pienemmällä paikkakunnalla ilman, että ihmiset ajattelevat sun olevan väärässä paikassa.

H: Joo, muistan sen hyvin.

S: Olemme nyt Hassanin kanssa pari kertaa kutsuneet Raaseporiin musiikintekijöitä ja heidän taustalla olevia hahmoja. Retriitistä on tullut monelle tekijälle levähdyspaikka, joka syntyi halustamme laajentaa ihmisten turvallista aluetta ja lisätä aitoja kohtaamisia.

H: Myöskään luonto tai jokaisen ihmisen oikeudet ei ole kaikille tuttuja asioita.

S: Tähän liittyykin hauska tarina, jossa kymmenkunta eri taustoista tulevaa saunojaa istui vissyt käsissä saunanlauteilla. Joku alkoi hoilata saunalaulua. Pian me huudettiin: Suomi, Suomi, Suomi.

H: Se oli päihteetöntä hurmosta, jota olemme naureskelleet vielä monesti jälkeenpäinkin.

S: Sellaista hetkeä ei ollut monellekaan meistä aiemmin tapahtunut. Se resonoi minussa syvällä ja sai ajattelemaan, että Suomi voi olla myös tällainen. Siinä järvimaisemassa se kaikki oli tosi kaunista. Teemme sen eteen töitä, että Suomi olisi turvallisempi paikka kaikille, ei vain meidän näköisille ihmisille, vaan ihan kaikille.