1. Miksi sukuelinten silpomista arvostetaan Suomen maahanmuuttajayhteisöissä? 

Kulttuurit, joissa silpomista tehdään, ovat patriarkaalisia. Silpomisperinne on kulttuurin rakenteissa, eikä se liity uskontoon. Silpominen on naisen seksuaalisuuden rajoittamista; sillä pyritään ehkäisemään esiaviollinen seksi. Ajatellaan, että toimenpide ikään kuin valmistaa tytön miestä ja avioliittoa varten. Vanhemmat pelkäävät, että tyttö ei pääse naimisiin, jos hänelle ei ole tehty tätä toimenpidettä. Naisen seksuaalisuus on ikään kuin yhteisölle kuuluva asia, ei naisen yksityinen asia. 

2. Miksi silpomisesta on niin vaikea puhua maahanmuuttajayhteisöjen sisällä? 

Naisen seksuaalisuuteen liittyy paljon häpeää niissä kulttuureissa, joissa silpomista tehdään. Seksuaalisuus on näissä yhteisöissä tabu, josta ei voi puhua ilman leimautumista. Kuukautisistakaan ei saa puhua. 

3. Fenix Helsinki -järjestön kanssa tekemäsi selvityksen mukaan suomalaisia tyttöjä on viety silvottaviksi Somaliaan, Egyptiin, Iraniin ja Syyriaan 6–9 -vuotiaina. Mitä nämä tytöt ja nuoret naiset nykyään ajattelevat silpomisesta? 

Selvityksen perusteella naiset vastustivat silpomista toimenpiteen jälkeen. Ainakaan kaikki eivät tienneet etukäteen silpomismatkan tarkoitusta. Kuitenkin häpeä esti heitä puhumasta asiasta ja vastustamasta sitä julkisesti. Vain yksi haastatelluista naisista ei vastustanut silvontaa. Tämä kertoo siitä, että myös Suomessa syntyneiden tyttöjen parissa tarvitaan vielä asennemuutosta. Selvityksessä haastatellut naiset olivat kaikki syntyneet Suomessa. 

4. Miten sukuelinten silpominen vaikuttaa tytön fyysiseen terveyteen? 

Silpomisen tavasta ja välineistä riippuen toimenpide voi aiheuttaa infektioita sukupuolielimiin, sisäisiä verenvuotoja ja kipuja kuukautisten aikaan. Toimenpide voi olla myös hengenvaarallinen. 

Silpominen on kokonaisvaltaista naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Usein Suomessa keskustelu silpomisesta keskittyy vain siihen, mitä se aiheuttaa terveydelle. Kyse on kuitenkin laajemmasta ihmisoikeuskysymyksestä.

5. Entä miten sukuelinten silpominen vaikuttaa tytön mielenterveyteen?

Silvotut tytöt ovat asian kanssa yksin. Selvitykseen haastattelemamme tytöt eivät olleet puhuneet silpomisesta kenellekään. Olimme ensimmäiset ihmiset, joille he uskalsivat puhua asiasta. Toimenpide on traumatisoiva. Asia tuottaa tytöille suurta häpeää, vaikuttaa itsetuntoon ja aiheuttaa posttraumaattista stressiä. 

”Olisi tärkeää, että naisille asiasta puhuisivat samasta kulttuurista tulevat henkilöt, joilla on auktoriteettia.”

 

6. Miten silpominen voitaisiin Suomessa estää?

Olennaista on kiinnittää huomio yhteisöiden äiteihin ja tyttäriin. Olisi tärkeää, että naisille asiasta heille puhuisivat samasta kulttuurista tulevat henkilöt, joilla on auktoriteettia. Naisia on valistettava ihmisoikeuksista, jotta he ymmärtäisivät oikeutensa kehoonsa. On tavallista, että yhteisöjen naiset eivät esimerkiksi tiedä raiskauksen olevan rikos avioliitossa. 

Miehillä on myös iso rooli. Jos he vastustaisivat silpomista, perinnettä alettaisiin kyseenalaistaa. Opettajia ja viranomaisia on myös koulutettava, ja silpomisesta pitäisi kertoa oppikirjoissa osana seksuaalikasvatusta. 

7. Miten ihmiset maahanmuuttajayhteisöissä suhtautuvat siihen, että puhut tyttöjen silpomisesta 
julkisesti? 

Suurin osa yhteisöjen jäsenistä suhtautuu positiivisesti, mutta on myös ihmisiä, jotka vaativat minulta perusteellista selvitystä työni tarkoitusperistä. Lisäksi yhteisön sisällä on herännyt pelkoja, että työni edistäisi rasismia. En ymmärrä, miten pelko rasismista voisi syrjäyttää ihmisoikeudet.

8. Mitä ohjeita antaisit terveydenhoidon ammattilaisille sellaisten asiakkaiden kohtaamiseen, jotka ovat vaarassa joutua tai ovat jo tulleet silvotuiksi?

Olen kouluttanut kätilöitä, lastensuojelutyöntekijöitä, sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia ja huomannut, että asian puheeksi ottaminen on vaikeaa. Teko on brutaali ja asiaan on vaikea suhtautua. Kannustan terveydenhuollon ammattilaisia miettimään omaa suhtautumista siihen. Silpominen on väkivaltaa. Esimerkiksi lapsen pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö ovat asioita, joihin puututaan heti. Miksi silpomiseen ei puututa? On myös muistettava, että pelkästään epäilys silpomisesta velvoittaa selvittämään asiaa. 

9. Mitä muuta parannettavaa Suomessa on liittyen naisten oikeuksiin ja asemaan? 

Suuri ongelma Suomessa on se, että maahanmuuttajanaisten oikeuksista puhutaan erillään kantasuomalaisten naisten oikeuksista. Keskustelun pitäisi olla kaikkia Suomen naisia koskevaa. 

Ongelmana on myös se, että poliitikot ovat suurimmaksi osaksi kantasuomalaisia eikä heillä ole välttämättä mitään käsitystä maahanmuuttajanaisten todellisuudesta. Esimerkiksi oman uran luominen ja koulutukseen hakeutuminen on joillekin maahanmuuttajanaisille täysin vierasta. 

10. Millaisia terveisiä lähettäisit suomalaisille tytöille ja naisille yhteisöihin, joissa silpomista tapahtuu? 

Uskalla puuttua rohkeasti asiaan! Toivon, että yhä useampi tyttö ja nainen uskaltaisi puhua asiasta julkisesti. Mitä enemmän meitä olisi puhumassa sukuelinten silpomista vastaan, sitä todennäköisempää olisi myös muutos.