Vajaa viidennes Intian väestöstä kuuluu daliteihin, joita on kutsuttu myös kastittomiksi. Vuosituhansia vanha kastilaitos, joka määrittää pitkälle ihmisen sosiaalisen aseman, on edelleen voimissaan Intiassa.

Kastilaitoksen ulkopuolelle jää lähes 300 miljoonaa dalitia, jotka kärsivät syrjinnästä monin tavoin. Koronaviruspandemia pahentaa heidän asemaansa entisestään.

Dalitien solidaarisuusverkoston varapuheenjohtaja, dosentti Mikko Malkavaara on seurannut jo vuosia dalitien tilannetta Intiassa ja sen naapurimaissa.

”Intiaa sanotaan maailman suurimmaksi demokratiaksi, mutta sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei toteudu siellä. Tärkein rakenteellinen syy siihen on kastilaitos. Koronakriisin aikana sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen on vielä tavallistakin heikompaa”, hän sanoo.

Perinteisen ymmärryksen mukaan dalitit ovat saastaisia ja saastuttavia, Malkavaara muistuttaa.

”Siksi heille jäävät ne työt, jotka kastilaitoksen syrjintäjärjestelmä määrittelee likaisiksi ja joita muut eivät voi siksi tehdä.”

Myös teurastus kuuluu daliteille, koska muut eivät voi koskea kuolleeseen.

Dalitit huolehtivat Intiassa suurelta osin puhtaanapidosta ja jätehuollosta. Kadunlakaisijat, roska-astioiden tyhjentäjät, käymälöiden siivoojat ja viemäristön puhdistajat ovat yleensä aina daliteja. He työskentelevät useimmiten ilmaan minkäänlaista suojausta.

Näiden töiden lisäksi dalitit toimivat nahkureina, suutareina ja kengänkiillottajina, koska eläimen nahka on tabu. Myös teurastus kuuluu daliteille, koska muut eivät voi koskea kuolleeseen.

Samasta syystä daliteja tarvitaan apuna kuolemantapauksissa ja hautajaisissa. He kantavat, pesevät ja valmistavat ruumiin ja toimivat rummunlyöjinä hautajaisissa. Lehmännahasta tehty rumpu on perinteinen soitin hautajaisissa.  

Hautajaiset pidetään perinteisesti mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, ja tässä piilee Malkavaaran mukaan vakava vaara.

”Koronaviruksen tiedetään pysyvän elossa ihmisen ruumiissa jonkun aikaa, joten suora kontakti ruumiiseen asettaa dalitit erityiseen vaaraan.”

Dalitien yhteisöt elävät eristettyinä varsinaisten kylien ulkopuolella.

Intia on 1,3 miljardin väkiluvullaan tilastokakkonen heti Kiinan jälkeen. Yli 60 prosenttia sen väestöstä asuu edelleen maaseudulla, missä perinteet elävät lujassa.

”Kylät ovat usein rakentuneet hierarkkisesti siten, että kylän keskellä on temppeli ja sen ympärillä korkeimpiin kasteihin kuuluvien taloja. Kun mennään kauemmaksi, on siellä alempien kastien asumuksia”, Malkavaara sanoo.

Dalitien yhteisöt elävät eristettyinä varsinaisten kylien ulkopuolella. Välissä saattaa olla pelto tai aita.

”Dalitit ovat halpaa työvoimaa kyläläisille. Osa heistä elää vuosisatoja jatkuneessa velkaorjuudessa.”    

Vaikka Intian perustuslaki korostaa kaikkien tasa-arvoa lain edessä ja kieltää syrjinnän uskonnon, rodun, kastin tai sukupuolen perusteella, on kastilaitos edelleen olemassa.

Valtio harjoittaa niin sanotun kompensoivan syrjinnän politiikkaa, jolla daliteille ja muille yhteiskunnan heikommille ryhmille on taattu avustuksia, koulutuspaikkoja, valtion virkoja ja parlamenttipaikkoja suhteessa ryhmien väestöosuuksiin, Malkavaara avaa.

”Vaikka tällä politiikalla pyritään torjumaan syrjintää, on se toisaalta myös osoitus kastilaitoksen hyväksymisestä.”

Vain pieni osa daliteista kykenee parantamaan taloudellista asemaansa ja yhteiskuntaluokkaansa koulutuksen avulla. Kastilaitoksen määrittelemää asemaansa he eivät silti pysty muuttamaan. Kasti määrittelee esimerkiksi sen, kenen kanssa on sopivaa avioitua.

”Koronavirus leviää erityisen helposti tiheästi asutuissa slummeissa.”

Daliteja on Intiassa valtava määrä, mikä tarkoittaa Mikko Malkavaaran mukaan sitä, että se on varsin jakautunut väestönosa, jolla on keskinäisiä valtataisteluja ja erilaisia ideologioita.

”Dalitien suuri mies, oikeusministeri Bhimrao Ramji Ambedkar, joka kuoli vuonna 1956, oli Intian perustuslain pääarkkitehti. Kun hän kääntyi buddhalaiseksi, tekivät monet hänen seuraajansa samoin. Uusbuddhalaisten lisäksi daliteissa on paljon kristittyjä.”

Vaikka osa daliteista on päässyt parempaan asemaan, elää suuri osa kastittomista varsin vaikeissa oloissa. Monet joutuvat elämään kädestä suuhun, varsinkin päivätyöläiset, joiden ansiot vaihtelevat päivästä toiseen.

Nyt he kuten kaikki muutkin intialaiset joutuvat entistä ahtaammalle, kun Intian pääministeri Narendra Modi päätti jatkaa 25. maaliskuuta voimaan astunutta karanteenia toukokuun 3. päivään saakka. Monet pelkäävät koronapandemian leviävän entistä laajemmalle.

Suuri osa siirtotyöläisistä on palannut maaseudulle, kun heiltä ovat loppuneet työt kaupungeissa. Ulkonaliikkumiskiellon vuoksi ihmiset eivät pääse myöskään korjaamaan satoa pelloiltaan. Ruuasta alkaa jo nyt olla pulaa ja ruuan hinta on kallistunut huomattavasti. Maan entisestään heikko terveydenhuoltojärjestelmä tulee olemaan romahduksen partaalla.   

”Dalitit asuvat usein pienissä, ahtaissa asunnoissa. Koronavirus leviää erityisen helposti tiheästi asutuissa slummeissa. Pandemian ehkäisyssä tärkeä käsienpesu on mahdollista vain silloin, jos saatavilla on puhdasta vettä. Moni joutuu hakemaan vetensä epämääräisistä paikoista”, Malkavaara sanoo.

”Apu ei ole tavoittanut daliteja aiemmissa kriiseissä ja katastrofeissa.”

Köyhät dalitit kärsivät myös muita enemmän aliravitsemuksesta, joka alentaa heidän vastustuskykyään. Heillä ei ole myöskään aina tietoa hygieniasta ja sen tärkeydestä.

Monet dalitien järjestöt varoittavat nyt siitä, että tällä kertaa dalitit eivät saisi jäädä avun ulkopuolelle.

”Tästä on olemassa paljon tietoa ja tutkimusta, että apu ei ole tavoittanut heitä aiemmissa kriiseissä ja katastrofeissa, vaikka juuri he olisivat olleet eniten avun tarpeessa”, Malkavaara huomauttaa.

Hänen mukaansa esimerkiksi tsunamin jälkeen – joka tuhosi pahoin Intian itärannikkoa – paikalliset asukkaat ohjasivat avustustarvikkeet ensisijaisesti omiin kyliinsä, eivätkä informoineet auttajia dalitien kylistä. Paikallisten ohjeistuksen varassa toimineet kansainväliset järjestöt toteuttivat tällöin tahtomattaan kastisyrjintää. 

Mikko Malkavaara on huolissaan myös terveydenhuollon palveluista Intiassa koronaviruksen levitessä. Monet sairaalat kieltäytyvät ottamasta vastaan daliteja potilaiksi heihin liittyvän stigman takia.

Dalitien solidaarisuusverkosto

Suomessa toimiva Dalitien solidaarisuusverkosto (DSNFi) on uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ihmisoikeusjärjestö, jonka tavoitteena on kastisyrjinnän poistaminen.

Järjestö tiedotaa ja vaikuttaa, jotta suomalaiset poliitikot, yritykset, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset ihmiset toimisivat kastisyrjinnän lopettamiseksi.

DSNFi kuuluu kansainväliseen dalitien solidaarisuusverkostoon, International Dalit Solidarity Networkiin (IDSN), joka toimii 12 maassa.