Tampere toimi Eurooppaa kiertävän, maailman suurimman globaalin musiikin ammattilaistapahtuma ja showcase-festivaali Womexin 25. juhlavuoden estradina lokakuun lopulla. Tampere-talossa järjestettyyn nelipäiväiseen tilaisuuteen osallistui noin 2500 musiikin ammattilaista 83 maasta. Liveareenoilla, joihin oli myynnissä lippuja muillekin, nähtiin yli 60 esiintyjää, jotka edustivat 47 kansallisuutta.
Mitä maailmanmusiikki sitten tarkalleen ottaen on? Parhaiten termin minulle määritteli One World -musiikkituotantoyhtiötä Kööpenhaminasta käsin pyörittävä Carolina Vallejo:
”Se, mitä joku kutsuu meidän omaksi musiikiksemme, on toiselle maailmanmusiikkia. Jo egyptiläiset puhuivat aikoinaan maailmanmusiikista juuri tästä näkökulmasta. Maailmanmusiikin ydin on, että se on aina jotain itselle vierasta.”
Suomalainen rillumareikin voi muuttua maailmanmusiikiksi toisenlaisessa kulttuuriympäristössä.
Maailmanmusiikkiin luetaan hyvin erilaisia tyylilajeja aina mongolialaisesta kurkkulaulusta malilaiseen aavikkobluesiin tai vaikka dub reggaen, hiphopin, elektron ja brasilialaisen kansanmusiikin moderniin fuusioon. Suomalainen rillumareikin voi muuttua maailmanmusiikiksi toisenlaisessa kulttuuriympäristössä.
Perinteisen kansanmusiikin ohella – joka sekin muuttaa muotoaan – yhtä suuressa roolissa on populäärimusiikin tyylilajejen ja vaikutteiden kursailematon yhdistely. Moni Womex-yhteisöstä ja alan esiintyjistäkin inhoaa koko termiä ja on alkanut puhua globaalista tai koko maailman musiikista. Mikäli perinteisempi kansanmusiikki ei olisi yhtä merkittävä osa Womixia, nykyään voisi olla perusteltua puhua fuusiomusiikin festivaalista.
Womex ei jätä kiveäkään kääntämättä esitellessään maailmanmusiikin monipuolisuutta – vai miltä kuulostavat jatkoksi seuraavanlaiset poiminnat Tampereen showcase-tarjonnasta?
Argentiinalaista tangopunkia, panafrikkalaista kamarimusiikkia Malista, Marokosta ja Madagaskarista, gambialaisten sabar-rytmien, wolofinkielisen räpin ja elektronisten klubirytmien keitosta, jazzin, klassisen ja arabimusiikin perinteistä ammentavaa palestiinalaista nykymusiikkia tai korealaisen reggaebasistin jamaikalaisrytmejä, afrobeatia, funkia ja psykedeliaa yhdistelevä soul-yhtye…
Seurueemme suosikkeihin lukeutui kreikkalaista ja balkanilaista kansanmusiikkia sudanilaisjuuriinsa voimauttavasti yhdistelevä laulajalupaus Marina Satti yhtyeineen. Perjantai-illan kohokohdaksi nousi perulainen Los Wembler’s de Iquitos. Legendaarinen 50 vuotta sitten perustettu, Amazonin psykedeelistä cumbiaa esittävä yhtye on tekemässä vuosikymmenten tauon jälkeen hienoa paluuta.
Suomi ja pohjoiset naapurimme olivat edustettuina vahvemmin kuin koskaan aiemmin. Arctic Fire – Pohjoiset tulet –avajaiskonsertissa esiintyivät Pauanne, Pekko Käppi, Suistamon Sähkö ja Vildá. Esimerkiksi Wimme & Rinne -kaksikon yhteisprojekti viikonloppuna herätti yleisön kiinnostusta yhdistelemällä ikiaikiaisia joikuja ja moderneja äänimaailmoja.
Sovinnaisempaa fokusta oli tarjolla esimerkiksi kapverdeläisistä, intialaisista tai latvialaisista musiikkiperinteistä käsin, tai vaikkapa brasilialaisen carimbon kuningattareksi tituleeratun Dona Oneten voimin, joka käväisi WOMEX-viikonloppuna esiintymässä myös Helsingissä .
WOMEX-artistit valittiin esiintymään 1500 hakijan joukosta. Suuri osa on alan ammattilaisillekin ennen kuulemattomia, joko täysin uusia tulokkaita tai aiemmin tuntemattomiksi jääneitä artisteja.
Voiko näin kirjavasta valikoimasta löytää merkkejä siitä, mikä maailmanmusiikissa on pinnalla juuri nyt? Helppoa se ei ehkä ole, mutta toisaalta onhan meillä ollut kuubalaisen rytmiikan buumi Buena Vista Social Clubeineen, espanjalaisen flamencon uudelleenkukoistus, modernin arabidabken villitys Omar Souleymanin kautta ja aavikkobluesin maailmanvalloitus.
”Pyrkimys tasa-arvoisuuteen miesten ja naisten välillä on korostunut viime aikoina ja varmasti myös jatkossa.”
Mitä aiheesta tuumaa Maailma kylässä -festivaalin ohjelmapäällikkö Johanna Eurakoski, joka oli Womexissa neuvottelemassa ensi vuoden tärkeimmistä artistibuukkauksista?
”Kun maailmanmusiikki on niin monimuotoista kuin se on, trendit heijastavat sitä, mitä musiikissa yleisemminkin tapahtuu. Genrerajat rikkova fuusiointi ja elektronisen musiikin korostuminen ovat siksi olennaisimmat muutokset nyt ja lähitulevaisuudessa”, hän kuvailee.
Kun aihetta pohtii tarkemmin, Eurakoski löytää maailmanmusiikin tärkeimmät trendit ideologiselta tasolta.
”Pyrkimys tasa-arvoisuuteen miesten ja naisten välillä on korostunut viime aikoina ja varmasti myös jatkossa. Tämä näkyy siinä, miten paljon enemmän naisartisteja on ylipäänsä nyt tarjolla.”
Eurakosken mukaan Maailma kylässä -festivaalilla trendejä olennaisempaa on innostaa musiikin kautta ihmisiä toimintaan, avartaa ihmisten maailmankatsomusta ja tarjota oivalluksia ohjelman kautta. Tavoite on tuoda mahdollisimman monenlaisia artisteja eri puolilta, ja ylipäänsä saada niin sanottu ”globaali etelä” ihmisten lähelle.
Henkilökohtaisiksi kohokohdikseen Womexissa Eurakoski mainitsee pohjoisafrikkalaista gnawa-musiikkia ja sen patriarkaalisia perinteitä murtavan Asmâa Hamzaoui & Bnat Timbouktoun, amerikkalaisen mariachi-kokoonpanon Flor de Toloache, Tavastiallakin esiintyneen Dona Oneten sekä monet kansallisuus- ja genrerajat ylittävän, etiopialaisjazzista tunnetun Arat Kilon yhteisprojektin malilaisen Mamani Keitan ja amerikkalaisen Mike Laddin kanssa.
Entä mitä Womexista jää päällimmäisenä mieleen?
Lukemattomissa keskusteluissa painottuu osallistujien positiivinen usko yhteistyön voimaan. Eettiset kysymykset ovat vahvasti esillä konferenssiohjelmassa ja tänä vuonna siinä, että artisteista suurempi osa kuin koskaan aiemmin, 45 prosenttia. Luennoilla käsiteltiin tasapuolisesti niin alkuperäiskansojen oikeuksia, kestävää kehitystä ja erilaisia vastuukysymyksiä kuin kiinalaisen sosiaalisen median erityispiirteitä tai alan liiketoimintaa.
Pietarilainen Dmitry Khramtsov on nokkamiehenä klezmer-balkan-romani-venäläismusiikkia fuusioivassa Dobranotch-yhtyeessä, joka on esiintynyt monesti Suomessakin. Hän tiivisti oman näkemyksensä edustamansa musiikin voimasta seuraavasti:
”Vaikka esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan välillä on paljon jännitteitä, esiinnyimme juuri viime viikolla Ukrainassa pienellä juutalaisfestivaalilla. Kaikki sujui hyvässä hengessä. Me muusikot olemme monesti eräänlaisia rauhanlähettiläitä. Toki on olemassa patrioottista musiikkia ja artisteja, mutta useimmat muusikot ajavat rauhan ja ystävyyden sanomaa.”
Tähän kiteytyy paljon myös Womexista.