Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse.
Kas näin, 92-vuotias kuningatar on julkaissut ensimmäisen Instagram-postauksensa kuningasperheen toimintaa esittelevälle @theroyalfamily-tilille. Tilille julkaistussa kuvassa näkyy matemaatikko Charles Babbagen vuonna 1843 prinssi Albertille lähettämä kirje.
Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia. Monarkian perustavanlaatuinen rooli on toimia yhteiskunnan vakauden ja jatkuvuuden takaajana. Kautta aikojen kuninkaan tai kuningattaren ruumiillinen elinvoimaisuus on luvannut hyvinvointia koko kuningaskunnalle. Onkin mielenkiintoista pohtia, miten monarkian konservatiivisuus muovautuu some-aikaan sopivaksi.
Kansan suosion takaamiseksi kuningasperheen toivotaan raottavan verhoa omaan arkeensa.
Kuningatar on hyödyntänyt modernia viestintäteknologiaa aikaisemminkin. Vuonna 1976 kuningatar Elisabetista tuli yksi ensimmäisistä sähköpostin lähettäneistä valtionjohtajista. Ensimmäisen twiitin kuningatar julkaisi vuonna 2014, samankaltaisen medianäkyvyyden saattelemana. Kuningattaren askeleet virtuaalisessa maailmassa ovat uutisoimisen arvoisia, sillä teknologiaa ymmärtävä kuningatar vahvistaa mielikuvaa Britanniasta tietotekniikan edelläkävijänä.
Somettava kuningatar on oiva esimerkki 2010-luvun elinvoimaisesta kuninkuudesta. Perinteiset ja pompöösit rituaalit monarkian legitimiteetin todistamiseksi ovat muuttaneet muotoaan: kansan suosion takaamiseksi kuningasperheen toivotaan raottavan verhoa omaan arkeensa.
Sosiaalisen median avulla kuningasperhe itse pystyy määrittämään minkälaista sisältöä he jakavat, ja luovat samalla yleisölleen mielikuvaa saavutettavuudesta. Toisaalta, kuvan julkaiseminen Instagramiin symboloi kuningattaren hyvää vointia sekä kykyä ymmärtää aikaansa. Nykyaikaista monarkiaa legitimoidaan myös virtuaalisessa maailmassa.
Prinsessa Dianan kuoleman jälkeen kuninkaallinen perhe on systemaattisesti luonut itselleen uudenlaista brändiä. Nykyisin kuninkaallinen perhe pyrkii näyttäytymään inhimillisempänä, kansakuntaa yhdistävänä tekijänä.
Median rooli uuden imagon luomisessa on ollut suuri ja kuningattaren somettaminen istuu tähän jatkumoon täydellisesti. Kun kansa pohtii, onko kuningasperheen elättäminen verovaroilla mielekästä, tasapainottelee kuningasperhe perinteikkään kansakunnan suunnannäyttäjän ja viihdearvoa tuottavan hyväntekijän välimaastossa. Moderni kuningatar on hiljalleen etäännyttänyt itsensä pyhästä, jumalallisesta ja kylmästä hallitsijasta lähemmäksi koko kansan äitihahmoa.
Brexit-ajan Britanniassa suosittu kuningatar tuo kaivattua vakautta. Suosion takana on erinomainen kuninkaallinen brändi: kuningatar Elisabet on samalla sekä etäinen, arvokas kansakunnan ikoni että todellinen, elämäänsä elänyt nainen. Median ja hänestä kertovien uutisten avulla koko kuningasperhe varmistaa yhteiskunnallista arvoaan ja merkityksellisyyttään.
Yhdellä klikkauksella kuningatar luo uskoa kuningaskuntansa tulevaisuuteen sekä osoittaa olevansa aikaansa sopiva hallitsija. Siinäpä esimerkillistä somevaikuttamista.
Lähteet:
Declan Quigley, The Paradoxes of Monarchy, Anthropology Today
James George Frazer – The Golden Bough