Are you here for sirping?” kysyy pikkupoika hymyssä suin, kun saavun aamuvarhain Filippiinien suurimman saaren Luzonin kaakkoisosaan, pieneen Gubatin kylään. Kun paikalliset puhuvat englantia, lausuvat he f-kirjaimen p:nä ja r kuuluu korostettuna. Poika tahtoo tietää, tulinko surffaamaan.

Palmupuut huojuvat kevyessä tuulessa ja aallot nousevat yksi toisensa perään Tyynenmeren rannalla avautuvalla upealla niemenpoukamalla. Vedestä, aaltojen pauhun lomasta, voi kuulla lasten riemunkiljahduksia ja nähdä, kuinka lainelaudat ratsastajineen lipuvat kohti Buenavistan vaaleaa hietikkoa.

Silmiinpistävää on rannan ja alueen puhtaus, mikä on jokseenkin harvinaista herkkua turistien suosimissa paikoissa Kaakkois-Aasiassa.

Tietty aika päivästä käytetään rantaveden, rannan ja alueen siivoukseen. Kerätystä muoviroskasta väsäillään koristeita.

Selitys löytyy kookospuiden keskeltä, muutamalla bambumajalla höystetystä Lola Sayong Eco Surf Campista, alueen pienestä lomakohteesta.

Lola tarkoittaa Filippiineillä puhutun tagalogin kielellä isoäitiä. Neljä vuotta sitten isoäiti nimeltä Rosario “Sayong” Escandor antoi hyvää hyvyyttään oman upealla hiekkarannalla sijaitsevan maa-alueensa paikallisten surffipoikien käyttöön. Sen ansiosta pojat onnistuivat toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja perustamaan alueelle ekologisen surffikeskuksen. Samalla syntyi voittoa tavoittelematon yhdistys Gubatnon for Adventurism. Sen päämääränä on ohjeistaa paikallisyhteisöä, erityisesti nuoria, ympäristöystävällisempään elämäntapaan.

Koko leiri on rakennettu kierrätysmateriaalista. Nuoret, monesti kodittomat, rahoittavat opintonsa opettamalla turisteja surffauksen saloihin. Tietty aika päivästä käytetään rantaveden, rannan ja alueen siivoukseen. Kerätystä muoviroskasta väsäillään koristeita.

Vastaan pikkupojan kysymykseen myöntävästi ja utelen, lähtisikö hän mukaan aalloille. Poika pyörittää päätään ja osoittaa rikkinäisestä surffilaudasta tehtyä kylttiä. Kylttiin on kirjoitettu leirin ehkäpä tärkein sääntö: ensin koulu, sitten surffaus.