Maailman seitsemästä miljardista asukkaasta vain noin 280 miljoonaa eli 3,6 prosenttia nauttii täysistä kansalaisoikeuksista ja sananvapaudesta.
Luku selviää kansalaisyhteiskunnan yhteistyöverkosto Civicusin tällä viikolla julkaisemasta People Power Under Attack -raportista, joka esittelee ja arvioi kansalaisyhteiskunnan ja sananvapauden tilaa maailmassa.
Raportissa tarkastellut maat jaotellaan viiteen kategoriaan: avoin, kavennettu, estetty, sorrettu ja suljettu. Arviointi perustuu raportin kirjoittajien tunnistamiin yleisimpiin kansalaisyhteiskuntaa koetteleviin sortokeinoihin. Nämä puolestaan liittyvät kolmeen osa-alueeseen, joita ovat sensuuri ja hyökkäykset toimittajia vastaan, mielenosoitusten estäminen tai väkivaltainen hajoittaminen ja poliittisten toimijoiden kaltoinkohtelu.
Kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvista sortokeinoista yleisimpiä maailmalla olivat sensuuri ja hyökkäykset toimittajia vastaan. Toinen raportissa ilmenevä suuntaus on, että kaikkialla paitsi Afrikassa kansalaisyhteiskunnan naisiin kohdistuu enemmän uhkailua, häirintää ja väkivaltaa kuin miehiin. Afrikassa taas ammattiliittojen toimintaa hankaloitetaan enemmän kuin muissa maanosissa.
Huonoimmat arvosanat maantieteellisten alueiden vertailussa saavat Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka.
Onneksi lukuihin on myös valoisampi näkökulma: maailman 195 valtiosta peräti kymmenen prosenttia luokitellaan raportissa avoimiksi. Globaalina kokonaisuutena katsottuna sananvapauden ja kansalaisyhteiskunnan tilassa ei olekaan tapahtunut merkittäviä muutoksia, sillä siinä missä yksi valtio kehittyy positiiviseen suuntaan, toinen taantuu.
Sen sijaan kehityskulusta saa selkeämmän kuvan, kun tarkastelee maantieteellisiä muutoksia. Esimerkiksi Euroopan Unionissa peräti 13 maata lukeutuu nyt kavennetun sananvapauden ja kansalaisyhteiskunnan piiriin. Näistä uusimmat tulokkaat ovat Italia, Latvia ja Itävalta.
Raporin mukaan maiden edellisvuotta huonompi luokitus johtuu siitä, että niiden päättäjät ovat aiempaa enemmän uhkailleet ja vaikeuttaneet toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Ilmiön taustalla on raportin kirjoittajien mukaan muun muassa Unkarin johtaman Viktor Orbànin itsevaltainen kehitys ja sen heijastusvaikutukset naapurimaihin.
Huonoimmat arvosanat maantieteellisten alueiden vertailussa saavat Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka, joissa raporttiin mukaan oli eniten huomautettavaa ihmisoikeuksien puolustajien kohtelusta ja lehdistönvapauden tilasta. Yksikään alueen 19 valtiosta ei lukeutunut avoimen tai edes kavennetun vapauden piiriin, joskin kaksi maata oli parantanut statustaan viime vuoteen verrattuna.
Esimerkiksi Jemenissä houthikapinalliset sulkivat Al-Jazeeran paikallisen toimituksen. Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa hallitus on estänyt pääsyt tietyille uutissivustoille, ja Iranissa hallitus sulki tv-kanavan sen jälkeen, kun kanava esitti salakuljetusta käsittelevän dokumentin. Algeriassa hallitus puolestaan kielsi paikallisia tv-kanavia raportoimasta vaaliboikotista.
Saharan etelänpuoleisen Afrikan alueen yleisimmät loukkaukset vapaata kansalaisyhteiskuntaa ja lehdistöä vastaan liittyvät kolmeen aihepiiriin. Nämä ovat ihmisoikeuksien puolustajien kohtelu, sensuuri ja toimittajia vastaan tehdyt hyökkäykset sekä ylimitoitettu voimankäyttö mielenosoitusten hajottamiseen.
Vanha viisaus pätee siis edelleen: demokratia ja siihen kuuluvat ihmisoikeudet eivät ole staattisia, vaan jatkuvaa ylläpitoa vaativa prosessi.
Esimerkiksi viime kesän ja kevään aikana poliisi ja turvallisuusjoukot ovat tappaneet mielenosoittajia Togossa, Keniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Mielenosoituksia on yhdistänyt muun muassa vallan keskittymisen vastustaminen, toive hallituksen vaihdosta sekä huoli presidenttien hallintokausien määrän kasvattamisesta.
Ugandassa taas hallitus on esitellyt uuden veron, joka käytännössä tekee sosiaalisen median käytöstä niin kallista, ettei alemmin tulotason luokilla ole siihen varaa.
Moitteiden lisäksi raportin kirjoittajat antoivat myös kiitosta positiivisesta kehityksestä. Esimerkiksi Etiopian, Ecuadorin ja Malesian kansalaisyhteiskunnan tilan arvioidaan kehittyneen myönteiseen suuntaan, osittain niissä tapahtuneen vallanvaihdon vuoksi. Kehuja saavat myös Burkina Faso ja Mali, joissa on hiljattain säädetty lakeja, jotka takaavat aiempaa laajemmat oikeudet ihmisoikeuksien puolustajille.
Yhteenvetona raportin pohjalta voi todeta, ettei maan demokratian vakaus välttämättä korreloi sen kanssa, kuinka hyvin maa kehittyy kansalaisyhteiskunnan vapauksien ja sananvapauden näkökulmasta. Yhdysvalloissa, Unkarissa ja Italiassa kansalaisyhteiskunnan tila on heikentynyt, kun taas Gambian ja Liberian kaltaiset epävakaat maat ovat ottaneet edistysaskelia.
Vanha viisaus pätee siis edelleen: demokratia ja siihen kuuluvat ihmisoikeudet eivät ole staattisia, vaan jatkuvaa ylläpitoa vaativa prosessi.
Juttua korjattu 12.12 kello 15:13.